Espanjan poikki kahdessa päivässä

 

Aurinkoinen ja ihastuttava San Sebastián jäi taakse ja lähdimme ajamaan Pamplonan kautta etelää kohti. Se oli lähinnä minun toiveeni, sillä olin jo täysin kypsä autossa istumiseen - kroppani ei vain ole luotu kestämään pitkiä automatkoja. Mieheni olisi halunnut kiertää vielä Espanjan pohjoisrannikkoa pitkin ihan länteen ja lähteä sieltä Portugalin rajan tuntumaa pitkin etelään. Toki ne seudut olisivat olleet meille molemmille ennen näkemättömiä, mutta tällä kertaa valitsimme kuitenkin suoran reitin. Ja sitten sitä hujautettiinkin päivässä melkein 700 kilometriä, mikä ei tehnyt yhtään paremmaksi oloani paitsi sen osalta, että tiesin tuon loputtomalta tuntuvan istumisen pian loppuvan. 

Maisemat varsinkin Pamplonasta Soriaan olivat aika upeat vuoristoineen, mutta siitä eteenpäin oli paljon kyllä tasamaatakin. Kaikkialla näkyivät kuivan kesän jäljet eikä alkava syksy - tai talveksihan täkäläiset jo tätä marraskuuta kutsuvat - ole tuonut juurikaan helpotusta kuivuuteen. Andalusiassa kuulemma kulunut lokakuu oli koko mittaushistorian toiseksi kuivin ja sateettomin. Sama taitaa olla monella muulla alueella. 

Madridia ohittaessamme alkoi sataa ja ukkostaa. Salamat leiskahtelivat hämärtyvässä illassa, mutta lopulta myös kaunis auringonlasku siivitti matkaamme. Ajelimme vielä muutaman sata kilometriä pääkaupungista etelään ja nappasimme taas "lennosta" hotellin. Tosin vahingossa varasin päivää myöhemmäksi, ja siinä sitä olikin selvittelemistä, että saatiin asia oikein ja päästiin yöksi puhtaiden lakanoiden väliin. Vaikka majoitus oli varattu "ei peruutusmahdollisuutta eikä maksun palautusta" -tyyliin, onneksi varausfirma ilmoitti pyynnöstäni lopulta, ettei peri meiltä tuplamaksua, koska hotellikaan ei halunnut periä. Puhumalla asiat yleensä selviävät, ja yllättävän usein jopa kehnolla kielitaidolla. Kun yhdistelee kaikkia osaamiaan kieliä, niin aina jotenkin tulee toimeen :)

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa päämääränä ihana Andalusia ja Marbellan tukikohtamme, jossa olemme olleet nyt jo parisen viikkoa. Tämä on tilapäinen majapaikkamme, ja piakkoin pääsemme toivottavasti muuttamaan varsinaiseen vuokra-asuntoomme hieman tuonne idemmäksi. 

Madridin eteläpuolella on valtavat oliivilehdot, joita tuntui riittävän silminkantamattomiin. Emme ajaneet tällä kertaa maailman oliivipääkaupunkina itseään pitävän Jáenin kautta, mutta oliivipuita riitti silti lukemattomia. Kukkula kukkulan perään oli pelkkää oliivitarhaa, vain harvoja rakennuksia siellä täällä.  

Kaiken kaikkiaan ajomatkamme Suomesta Salon seudulta Marbellaan kesti 13 päivää, joista kahtena päivänä emme ajaneet lainkaan:  yksi päivä meni kokonaan laivamatkalla Saksaan ja Gardajärvellä Italiassa vietimme yhden kokonaisen autottoman päivän. Ajokilometrejä kertyi 4063, mutta paljon lyhyemminkin olisi matkan voinut tehdä niin ajan kuin kilometrien puolesta. Yksi tuttavamme on ajanut useinkin Suomesta tänne vain parilla yöpymisellä matkalla. Aina voi tietenkin valita, kumpi on tärkeämpi, matka vai päämäärä. Nyt nautimme matkan kaikista kiemuroista (paitsi kehnokuntoinen kroppani, joka kyllä on sittemmin perille päästyämme juoksuttanut minua parissakin lääkärissä - onneksi tänään oli ilo herätä, kun mikään paikka ei enää särkenyt!). 

Aurinkoisista ja lämpimistä päivistä olemme saaneet nauttia täällä Suomen kesän kaltaisissa talvioloissa. Vaikea kuvitella, että Lounais-Suomikin on jo saanut kunnon lumipeitteen ja jotkut ovat jo kaivaneet suksensa esille... 

Mutta iloitaan siitä, mitä itse kullakin on - elämässähän on pitkälti kyse oikeasta asenteesta: kaikki päivät ovat hyviä, jos on iloinen mieli.