Muissa maisemissa

Kuusi päivää reissussa pitkin poikin Suomenlahden eteläpuolta - ja jälleen oli niin ihana tulla takaisin kotiin. Kuusi päivää ja kymmeniä ihania ihmisiä, kielten sekamelskaa suomi-venäjä-viro-englanti -akselilla, hyvää ruokaa, upeita maisemia, herkkiä hetkiä perimmäisten kysymysten äärellä, iloa yhteisestä uskosta, lasten juoksua ja naurua, kaoottista liikennettä, erikoisia majoituspaikkoja, toreja, putiikkeja, koteja, pilviä, aurinkoa, tulta ja vettä.

Kuusi päivää oman rakkaan kanssa tiiviisti yhdessä, satoja kilometrejä, keinuntaa aalloilla, askelia kaduilla. Yhteisiä eväitä, hetkiä kahviloissa, kotoisissa ruokapöydissä ystävien kanssa. Ja pyhiä hetkiä luonnon helmassa, avoimen taivaan alla. Tämän reissun muistamme pitkään.

Betoniaskartelua ja bäristelyä

Betoni on kiva materiaali. Mies osti viime kesänä vähän liikaa betonia, joten minulla on riittänyt tälle kesälle mukavaa puuhaa.

Muutamasta laudasta tein laatikon, jonka vuorasin jätesäkillä ja pohjalle laitoin alesta ostamani kynnysmaton. Ruokaöljyä pintaan ja sitten vaan täytettä lootaan.

Ja väliin kanaverkkoa tai vastaavaa, tämä taitaa olla jotain myyräverkkoa.Verkon päälle lisää betonia.

Ja tällainen siitä tuli parin päivän kuivumisen jälkeen. Lopullinen sijoituspaikka tälle laatalle ei ole kyllä nurmikolla. Hieman jostain reunasta laatta mureni, koska oli ilmeisesti liian kuivaa betonia. Olisi pitänyt kastella kuivumisen aikana...

Toinen velipojista tuli käymään Pohjois-Pohjanmaalta kaksipyöräisellä ajellen. Niinpä sitten kiersimme suurta Kemiönsaarta ristiin rastiin. Kaunista. Tuulista. Lopulta myös sateista. Kesän kaikki värit ja tuoksut.

Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!

Kesäpäivien satoa

Satoihan se vihdoinkin. Peräti 7 milliä. Sitten on taas porottanut aurinko melkoisen lämpimästi. Kaikenlainen sato siis kypsyy vauhdikkaasti. Urani kurkunviljelijänä (sain lahjaksi 24 tainta, joista 17 sain mahtumaan omille tiluksille ja loput 7 lahjoitin siskolleni) edistyy tähän malliin:

Ja nämä ovat siis oikeasti omalla maalla kasvatettuja, noin kymmensenttisiä pötkäleitä. Ja ihan luomua, hevosenlannasta voimansa saaneita. Huomenna pitäisi hakea kurkunsäilötettä ja alkaa säilömään, sillä kasvimaalla on jo lisää näitä aika paljon. Valkosipulia rutkasti joukkoon, niin sen parempaa leivänpäällysherkkua saa hakea.

Viikonlopun satoa oli sitten lauantaiaamuna terassilla. Ihan ensiksi melkein astuin kasan päälle, joka osoittautui kissan oksennukseksi. Sitten näin tämän:

... ja sen jälkeen tämän seuraavan ja lopuksi vielä ikkunassa tahmean läiskän, jossa jokunen pieni höyhen.

Mato matala oli kaiketi ensin päätynyt rastaan suuhun ja sitten lintuparka tömähti päin kuistin ikkunaa, pudotti matosen ja kupsahti totaalisesti. Tai sitten kissalla oli jotain osuutta asiaan - vai alkoiko se voida pahoin nähtyään moisen kuoleman ja oksensi juuri syömänsä aamiaisen, tiedä sitä.

Viikonloppuun mahtui myös ajelua tällä namusellamme, joka on jostain 60-luvulta itäisestä naapurimaastamme, tosin hieman rakenneltuna. Paras vauhti on noin kuuttakymppiä ja siihenkin liittyy luontaisetuna automaattinen takapuolen hieronta. Täristys on sitä luokkaa, että yhteen menoon voi ajaa noin 15 kilometriä. Silloin kun minä istun kyydissä, takaritilän päälle asetetaan omatekoinen pehmustettu pikku istuin.

Söpöä, vai mitä?!

Pisaroita

Voi, kunpa sataisi! Edes yhden päivän. Huomiseksi on taas luvattu sadetta. Toivottavasti meteorologien lupauksiin voisi tällä kertaa luottaa. Meillä kun ei ole satanut tänä kesänä kovinkaan monta kertaa. Ja vain hyvin vähän kerrallaan. Niin ettei edes sadevesisaavi täyty. Naapurikylissä on kyllä satanut. Ja anoppilassa Kokkolan seudulla. Olimme siellä reilut kolme vuorokautta ja joka päivä satoi. Sillä aikaa täällä kotipuolessa ei satanut. Epäreilua.

Anopin kukat saivat siis vettä suoraan taivaasta. Jospa meilläkin huomenna. Ja mustikat ja vadelmat, ne vasta odottavatkin vettä. Eilen halkeilevaa kasvimaata kastellessa teki mieli jo suihkuttaa metsän laitaan vadelmillekin, mutta säästäväisyys iski. Ei nyt sentään metsää ruveta kastelemaan.

Onneksi meressä sentään riittää vettä. Ja meillä on etuoikeus viitenä iltana viikossa saunoa ja uida hyvässä seurassa. Kai kotikuntamme on sitten jollain tavalla rikas tai ajattelee kuntalaisten parasta, kun tarjoaa tällaista ylellisyyttä ilmaiseksi. Ja kun satumme asumaan muutaman kilometrin päässä rannasta, eihän sitä voi jättää polskimista väliin.

Niinpä, mitä sitä kesällä muuta toivoisi kuin aurinkoa ja vettä sopivasti! Ja jäätelöä...