Aamumaisemassa

Postinhakumatkalla aamulla ennen seitsemää...

Miten rakastankaan hiljaisia kesäaamuja!

Se oli juhlaa

Tänään, Johanneksen päivänä ja vanhan ajan juhannuksena on jäljellä kivat muistot juhannuksesta 2013. Parhaiten juhannustamme kuvaa varmaan sana "rauhallinen". Uusi, mielenkiintoinen ympäristö ja paljon uusia tuttavuuksia toivat oman värinsä juhlaan.

Meren rannalla, upeassa kalliomaisemassa meillä ja kymmenillä muilla oli myös monin tavoin koskettava juhannus. Parasta on saada tuntea Luojan hoitava kosketus niin maiseman, musiikin kuin Sanan ja ääneen lausuttujen ajatustenkin kautta.

Tulen ja veden äärellä jaksaisi olla vaikka kuinka kauan. Niiden katseluun ei silmä väsy - ja niissä on elämän elementit.

Juhannuspäivän illassa löylyt hivelevän pehmeät ja vesi samettisen lämmintä. Mitä muuta onnelliseen hetkeen tarvitaan?!

Tämäkin maisema kuului juhannukseemme kuten myös seuraavat. Kaunis kesäkaupunki rantoineen ja kallioineen sai hymyn huulille unohtamatta niitä kenties Suomen suurimpia jäätelötötteröitä!

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!

Keskikesän juhlaan

Rakas Suomen kesä on kauneimmillaan ja luonto valmiina keskikesän juhlaan, juhannukseen.

Pioni alkaa olla parhaimmassa kukassaan eikä siinä ole ennen ollut näin paljon nuppuja ja kukkia. Vanha pioni entisellä paikkallaan ei jaksanut edes yhtä kukkaa tehdä, liekö syynä liian varjoinen paikka.

Mitä muuta hyvään juhannukseen kuuluu kuin kaunis luonto ympärillä: hyviä ystäviä, herkullista ruokaa, saunomista ja uimista, yhdessäoloa kokon äärellä - ja Jumalan Sanaa luettuna tai laulettuna. Rauhaa ja levollista oloa ilman hössötystä. Siitä on minun juhannukseni tehty.

Siunattua juhannusta juuri sinulle!

Siivouspäivän iloja ja nuppuja

Perjantai, siivouspäivä. Yhtäkkiä saan inspiraation: yläkerran kirjahylly on siivottava perusteellisesti. Kirjat pois, hyllyn ja kirjojen imurointi. Osa kirjoista paperinkeräykseen - lasten vanhoja oppikirjoja - osa pinoon: tulevalle työpaikalle, ja osa kirjoista menee askartelukäyttöön. Lastemme vanhoja kouluvihkoja löytyy vino pino. Niistä puhtaat sivut irti suttupapereiksi, paitsi kirjoitusvihkoista. Lasten itse kirjoittamat tarinat ovat hauskaa luettavaa, jo nyt ja myöhemminkin. No niin, päivän hyvä, kierrätyshenkinen työ on tehty.

Ennen alakerran siivousta pistän cd-soittimeen levyn, Simojoen Arjan ja Pekan lauluja Psalmien teksteihin. Istun hiljaa vanhalla, lapsuukodista peräisin olevalla tuolilla. Kiitollisuus menneistä ja nykyisistä täyttää mielen. Kiitollisuus kasvaa tanssiksi, kun levyllä päästään kohtaan: Kohottakaa huuto Korkeimmalle! Tuo laulu tuo aina mieleen äidin ja isän:

"Täällä voimme aavistella vasta,

kuinka kerran juhlitaan.

Milloin on se päivä jolloin

pääsen juhlaan suurimpaan?"

Suurin juhla kerran kotona Taivaassa odottaa meitä! Ulkona sataa vettä tasaisena virtana, ja minun sisälläni pulppuaa ilon ja toivon virta.

Sadetta  on tullut viime päivinä hiljalleen useaan kertaan. Kiva puuhailla välillä sisällä. Ja antaa milloin minkäkinlaisen inspiraation iskeä. Tässä yhden inspiksen tulos (kuvissa äiti joskus yli 50 vuotta sitten):

Eiliseseenkin katson kiitollisena. Sain tavata ystäviä, niin kasvokkain kuin luurissa. Voi miten kiitän heistä jokaisesta: blogiystävästä, hengenheimolaisesta; velipojasta niin huomaavaisesta; opiskelukaverista samalla aaltopituudella ja uusimmasta ystävästä, siskosta, jonka kanssa tapaamiset kestävät helposti neljä tuntia ja eilinen puhelukin kaksi tuntia! Miten köyhä onkaan se, jolla ei ole yhtään ystävää - ja miten surullista, että heitä on paljon.

Huomenna, jos Jumala suo, on rakkaan aviomieheni kotiinpaluun päivä. Kahden viikon huitelu ympäri Keski-Eurooppaa kaksipyöräisellä on ohi ja reppu (vai pitäisikö sanoa sivulaukut) täynnä mukavia muistoja matkan varrelta. Odotan aamua niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin...................

Suloinen sade & Siperiaa!

Sade ripottelee uutta elämänvoimaa pihamaalle ja kaikille kasveille. Näillä kulmilla ei ole juuri satanut tänä kesänä muutamaa kuuroa lukuun ottamatta. Jospa nyt tulisi kunnolla vettä!

Tässä sadepäivän iloksi olen kuunnellut "juutuubista" venäjänkielisiä lauluja ja siinä sivussa suomensinkin yhden. Mutta siinä sivussa tuli myös mieletön ikävä Siperiaan (taas)! Siitä on viisi vuotta, kun siellä viimeksi sain olla, ja en voi mitään sille, että pala sydäntäni jäi sinne. Ihanat maisemat, kaunis kieli, hyvä ruoka ja ennen kaikkea uskomattoman ystävälliset ja vieraanvaraiset ihmiset. Ehkä joskus vielä...

Pakko jakaa tämä, vaikka kieli on tuota venäjää. Laulun sanoma kertoo vanhasta rististä, jonka juurelle jo miljoonat ihmiset ovat tulleet saamaan voimaa.

Старый крест (Vanha risti)

Kesä kaikkialla

Parhaat kesäpäivät kuluvat rennosti ja sen suurempia suunnittelematta. Kotona tai muuallakin. Rannalla, torilla, puistossa, metsässä, kasvimaalla, terassilla - ihan missä vaan on lämmintä ja leppoisaa. Viime päivien kuvat kertokoot tämän lämpimän alkukesän tunnelmista.

Siskon terassilla Järvenpäässä

Aamu Tuusulanjärvellä

 

Kilpakosijat

Ainolan puutarhassa...

...unikko...

...akileija...

...minulle tuntematon...

...Sibeliuksen pumppu

Autossa kaatosateella rakeita paossa

Omalla pihalla poimulehti...

...keltapäivänliljat...

...arovuokot....

...revontuliatsalea...

... ja pottuämpäri!

Suloinen kesä - nautitaan siitä kaikilla aisteilla!