Pian piha lepoon laskeutuu

 

Kasvihuone on melkein tyhjä. Yhden pelargonian jätin sinne sinnittelemään muiden päästessä kuistille talvea odottamaan. Vaikka omenoita on puissa vielä reippaanlaisesti, silti tuntuu, että kaikki alkaa lakastua. Valo vähenee ja kasvit valmistautuvat pitkään lepoon. Niin kai mekin. 

Kuulaissa syyspäivissä on jotain rauhoittavaa - varsinkin viileissä aamuissa ja illoissa. Iltapäivisin on vielä käyttöä puutarhatyökaluille ja -hanskoille. Silti tahti on kesästä hidastunut. Aivan niin kuin ihmisen elämässä yleensä, kun vuodet vierivät ja iän mukanaan tuomat muutokset saavat tahdin hidastumaan. Ainakin useimmilla. Joskus tuntuu, että jotkut eläkeläiset ovat kuin duracell -pupuja levähtämättä hetkeäkään. Minustakin olisi varmasti hyvää vauhtia tulossa sellainen, mutta olen alkanut tietoisesti hidastaa. Vähän kaikkea pitää hidastaa. Tärkeää on kuulostella ja löytää itselleen sopiva tahti ja vauhti. Radiossa puhuttiin joku päivä sitten siitä, miten moni työelämässä vielä oleva on alkanut hidastaa työtahtia ja tehdä vain välttämättömän eikä enää antaa työlleen kaikkea itsestään. Viisasta, sillä meillä on täällä maan päällä vain tämä yksi elämä. 

Rauhallista syyskuun viimeistä viikkoa sinulle!

Sadonkorjuun aika - ja ihanien iltaruskojen!

 

Jännä juttu, että tuossa elokuussa vielä sekä omena- että luumusato näytti todella huonolaatuiselta, mutta nyt sadonkorjuun aikaan näyttääkin paljon paremmalta. Omenoita on syöty valtavasti, lahjoitettu eteenpäin ja säilötty riittävästi. Luumuja poimin juuri kulhollisen - harmi, kun oma vatsani ei kestä syödä niitä kuin pari päivässä. Villipuusta tulee kriikunoita myös paljon. Yhtenä vuonna tein kriikunoista hilloa, mutta se jäi syömättä lähes kokonaan. Ei vaan ollut likimainkaan omena- tai mustikkahillon veroista. 

Tämä syyskuun alkupuoli on ainakin täällä lounaisrannikolla ollut todella aurinkoista, vaikka ajoittain kylmääkin. Sadetta ei ole tullut, ja viljelijät ovat ehtineet puimaan viljansa rauhassa. Iltapäivisin on ollut hyvää aikaa töiden jälkeen tehdä pihatöitä, tyhjentää kasvihuonetta, pestä ruukkuja. Ja iltaisin saunoa, uida ja ihailla upeita ruskotuksia. Näiden piha- ja iltaruskokuvien myötä toivotan kaikille oikein rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

PS. Puutarha yllättää: omenapuuna pitämäni pikkupuu tekee ensimmäisen sadon,

 eikä suinkaan omenoita vaan päärynöitä!

Auringonhehkusta iltaruskoon

 

Alkusyksy on ollut työntäyteinen alkaen elokuun helteistä tänne syyskuun puolelle asti. Blogien lukeminen saati omien juttujen tänne postaaminen on unohtunut täysin pihapuuhissa, töissä ja kahta muuttoa hoidellessa sekä kolmannenkin muuton jälkiä järjestellessä. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että on aikaa istahtaa ja huokaista. 

Elokuussa oli paljon ihania aurinkopäiviä ja iltoja, jolloin lämpö viipyi pitkään. Uitua tuli ja saunottua lähes päivittäin. Merivesi viileni lopulta elokuun lopun 22 asteesta eilisiltaiseen viiteentoista. Silti kuuman saunan jälkeen on vaan mentävä kylmään kylpyyn ja nautittava jälkitunteesta, jolloin koko iho kihelmöi ihanasti. Elokuun viimeisenä lauantaina vietimme kyläsaunalla venetsialaisia, joista muutama kuva. Peilityyni meri, hyvä saunaseura ja nyyttikestit - siinäpä eväät muistorikkaaseen iltaan. 

On ollut aika vapauttavaa saada kaappeja ja hyllyjä järjestykseen kaiken muuttokaaoksen jälkeen. Eilen lopulta keittiökin alkoi näyttää asuttavalta eikä tavaravarastolta. Uusi = kaupunkikodista siirretty vanha pöytä toi uutta ilmettä keittiöön ja sai meidät valitsemaan uudet lempipaikat pöydän äärestä. Nyt näen paikaltani joka kerta ihanan puutarhan; josta voi myös hakea kauden kukkia maljakkoon. Kaupunkilaiselämä on toistaiseksi ohi ja uudet vuokralaiset viettävät ainakin vuoden kaksiossamme. 

Syyshortensiat ovat kukkineet tänä vuonna erityisen upeasti ja usein olenkin niistä leikannut oksia maljakkoon. Muutenkin useat muut kukat vielä jatkavat kylmistä öistä välittämättä kukintaansa. Kestosuosikkini pelakuut ja tsinniat ilahduttavat joka päivä. 

Tomaatit jatkavat kasvuaan ja satoa saa kerätä päivittäin. Omenoitakin näyttää tulevan ihan kelvollisesti eivätkä ne ole niin huonoja kuin alkuun vaikutti. Kymmenen purkkia hilloa on kellarissa odottamassa talven kaurapuuroja ja lättykestejä. Viinirypälesatokin on melko muheva ja mieheni puristi eilen puolet sadosta mehuksi tuorepuristuslaitteella, joka saatiin anopilta viime vuonna omenoiden puristamista varten. Omenoille se oli kelvoton laite, mutta pehmeämmät rypäleet rusentuivat helposti. 

Ihana syksy on monenlaisen uuden aikaa. Tavanomaiset asiat myös tuntuvat hyviltä ja tuottavat iloa. Aurinkoiset aamusumut töihin ajellessa saavat mielen kiitolliseksi kaikesta: minulla on työtä, jota tehdä; auto, jolla ajaa töihin; silmät, joilla ihailla maisemien kauneutta; korvat, joilla kuulee vaikkapa aamun jutustelut Radiodeistä; kädet, joilla taputtaa lasta olkapäälle rohkaisuksi; jalat, joilla kävellä pitkin pihaa. Niin paljon kiitollisuuden aihetta puhumattakaan perheestä, ystävistä, seurakunnasta. Ja saunaseurasta. 

Suloista syksyä sinulle!