Miten ihana onkaan tämä kotoinen maamme Suomi! Miten mahtavat sen metsät, miten kuperat sen kalliot, miten vilpoisat sen vedet! Ei ihme, että herra Kivikin muinoin ylisti suomalaista luontoa. Ja moni muu ennen häntä ja hänen jälkeensä. Tämä kurja koronavuosi on kuitenkin saanut monen suomalaisen ja täällä asuvan muunmaalaisenkin nauttimaan luonnosta ja sen loputtomista ihmeistä. Retket lähiluontoon ja välillä kauemmaksikin antavat niin paljon!
Syyskuisena viikonloppuna teimme koko perheen voimin retken Turun Ruissaloon ja erityisesti Saaronniemeen. Voi, miten hienoa oli hengittää raitista meri-ilmaa, ja nauttia eväistä kallioilla istuskellen sekä veneitä seuraillen.
Lokakuu on ollut epätavallisen lämmin ja siksipä onkin ollut mukava liikkua luonnossa. Syysloman retkikohteeksi valitsimme hieman kauempana sijaitsevan Helvetinjärven kansallispuiston Ruovedellä. Epävakaista ennustanut säätiedotus sai meidät valitsemaan lyhyen lenkin, vaikka loppujen lopuksi sää näytti parastaan ja oli mukava kuljeskella leppoisasti nauttien kansallispuiston monimuotoisesesta luonnosta. Itseäni ilahduttivat erityisesti sammaleiset metsät ja ruskan väreissä hehkuvat suot.
Retkipäivää jatkoimme illalla Tamperella Näsinneulasta maisemia ihaillen. Pyörivä ravintola tuntui aluksi korkeanpaikankammoisesta hurjalta, mutta vähitellen pystyin nauttimaan näköaloista - ja ruuastakin. Vuonna 1971 valmistuneen Näsinneulan korkeus kokonaisuudessaan on 168 metriä. Torniksi siis ihan hulppeat lukemat, ja kun illan pimetessä kaupungin valot syttyivät, eipä ollut lomalaisilla mihinkään kiirettä. Siinä sai ravintola pyörähtää pari kolmen vartin kierrosta kaupungin kattojen yllä. Ja me nautimme tästä etelänloman korvaavasta kotimaisesta kokemuksesta!
