Hitunen

Hitunen

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vieraalla maalla, ei kaukana

Pieni lomanen armaan aviomiehen kanssa piristi viime viikon loppupuolta. Helsingistä etelään matkasimme muutaman sata kilometriä, kahdessa kaupungissa kahden eri valtion mailla yövyimme. Menomatkalla autossa oli liki helteistä, sitten satoi ja palatessa oli taas aika aurinkoista. Kevät siellä oli hieman pitemmällä kuin täällä Suomenlahden pohjoispuolella. Ruoho vihersi, haikarat olivat pesimäpuuhissa. Harmitti, kun kunnon kameraa ei tullut kaivettua esiin; nämä ovat vaatimattoman kännykkäkamerani räpsäyksiä.

Lauantaiaamuna annoin miehen jäädä hotelliin lepäämään, kun itse suunnistin kaupungille. Rauhallista oli, ei juuri turisteja eikä paikallisiakaan. Kaupoissa sai kierrellä rauhassa eikä sovituskoppeihin tarvinnut jonottaa. En ostanut mitään (paitsi keraamisen kilpikonnan puutarhaan!), sillä totesin, että Baltian neitojen jalat ovat kapeampaa sorttia kuin minun ja niinpä kaikki sovittamani ihanat kesähousut jäivät kauppaan. Paidat ja puserot taas olivat jättimäisin kaula-aukoin varustettuja, joten nekin jäivät tangoille. Halpa kierros siis.






Ruoka oli kuitenkin reissussa hyvää ja jälkiruuat erinomaisia. Noin kymmenellä eurolla sai ruuan, johon kuului kasviskeitto, mozzarellasalaatti, hurmaava jälkiruoka koostuen jäätelöstä, mascarponejuustosta, marengista, kermavaahdosta ja mustikkahillosta sekä vielä lisäksi piparmintun makuinen kermavaahdolla kruunattu kahvi. Yleensä en juo kahvia, mutta tällaiset erikoisuudet matkoilla on pakko testata. Hyvää oli, kerrassaan hyvää. Ja erinomaisessa seurassa kaikki maistuu aina paremmalta.
Tässä vielä kuva yhdestä päiväkodin portista. Joku kumma viehtymys minulla on aina reissuissa bongailla portteja ja ovia - ne ovat niin kauniita.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Meri, linnut ja kukat

Huimaa edistystä kevät on tänäänkin osoittanut. Auringonpaisteessa tienvarren leskenlehdet kilpaa loistivat, asfaltille päätynyt mato kiemurteli epätoivoisesti, västäräkit ja peippo lurittelivat iloisesti.
Meren jäälle ei enää ollut menemistä, sohjoa ja sotkua rannassa, mutta laiturilla oli hyvä syödä eväät ja kuunnella rannan ääniä, tuulen suhinaa ja lintujen liverrystä.








   
Laiturikin hieman kärsinyt talven tuiverruksissa, mutta vajaan kolmen viikon kuluttua tässä rannassa alkaa kesäuintikausi. Ehkä jäät siihen mennessä sulavat...









Puutarhassa ensimmäiset sinivuokot ja jouluruusukin kukassa, ja kompostissa iso rupikonna ihmettelemässä niskaan tippuvia lehtiä. Voiko enempää yhteen huhtikuun päivään mahtua ilon ja ihmetyksen aiheita! Kiitollisuus kaikesta täyttää mielen. Menneestä ja tulevasta, saavutetusta ja odotuksesta. Kiitollisuus siitä, mitä on alkanut kasvaa.





lauantai 20. huhtikuuta 2013

Olipa kerran esiliina

Olipa kerran... niin, ennen kuin kerron esiliinasta, tässä pieni johdanto. Siis olipa kerran opiskelija, joka sai vihdoin opintonsa päätökseen - viikko sitten palautin viimeisenkin opintotehtävän mutta todistus on luvassa vasta toukokuussa. Viime viikot ovat olleet kiireisiä myös töiden vuoksi, joita on tulla tupsahdellut eteen aamuisilla tai iltamyöhäisillä tekstiviesteillä. Onneksi välillä on pilvisiä ja sateisia päiviä, kuten eilen perjantaina, jolloin en ollut töissä. Illansuussa iski harvinainen inspiraatio: pakko ommella. Edellisestä tällaisesta kohtauksesta oli ties kuinka kauan aikaa, joten ilolla otin vastaan sadeillan tuoman ajatuksen: tarvitaan vanhat farkut, jotain kukallista kangasta, kasa merkkejä, pitsiä, nauhoja tai muuta, mitä kaapista löytyy. Farkut olivat yli 20 vuotta sitten mieheni käytössä ja kukalliseksi kankaaksi löytyi äidin esiliina jostain yli 40 vuoden takaa. Ja sitten sakset suihkimaan ja ompelukone laulamaan muutamaksi tunniksi. Tällaista jälkeä siitä tuli:


Reilunkokoinen kesäkassi, jossa somisteena mm. vuosia sitten ristipistoilla kirjomani omenapuu:


Ja sisäpuolella tietenkin kännykkä-ja avaintaskut:


Tänään onkin sitten paistanut aurinko täydeltä laidalta aamusta asti, joten ompelukohtaukset loppuivat lyhyeen. Lumet ovat liki sulaneet ja mieli hinkuisi pihaa haravoimaan, mutta voi, miten se on märkä. No, ihan pikkuisen oli taas pakko haravoida kukkapenkin laidalta. Tulppaanipenkissä näyttää jo tältä:


Tarkennus tuohon pieneen keltaiseen plänttiin:


Leskenlehtihän se siinä. Ensimmäisen näin tosin jo tiistaina 16.4 tienpenkalla. Ja seuraavana päivänä liihotteli sitruunaperhonen tien vierustalla, joten kevät etenee huimin harppauksin. Yksi kukkapenkeistäni on kuitenkin vielä tässä jamassa:


Harkitsen sen siirtoa aurinkoisempaan paikkaan, sillä nyt sitä varjostaa pari isoa kuusta. Hiukan aikaa pitää malttaa odottaa kukkapenkin siirtoa, mutta puuhaa riittää muutenkin. Keittiön ikkunalauta pursuaa jo purkkeja pikku taimineen: basilikaa, lobeliaa, tsinniaa... Koristekurpitsan itämistä odotellaan ja multaan laittoa odottavat monet muut siemenet. Ihana kevät!





torstai 11. huhtikuuta 2013

Kevättalven iloja

Reilu vuosi sitten, 8.4.2012, pihallamme kukkivat nämä kylmää kaihtamattomat. Nyt tässä kohtaa on vielä lunta kymmeniä senttejä paksu kerros...


Kevään tulo on täällä lounaiskulmalla hieman myöhässä - siitä kertoo sekin, että tänään olin vielä lasten kanssa pulkkamäessä! Hyvin luisti pulkka ja hauskaa oli kaikilla. Kehitysvammaisten lasten riemu on niin aitoa; kavereille hurrataan, mäessä hihkutaan ja aikuisilta pyydetään kannustuksia, jotta pulkka luistaisi mahdollisimman pitkälle. Kiitollisena olen ottanut kaiken tälle viikolle osalleni annetun vastaan sijaistaessani sairastunutta opettajaa.


Eilen kävin pitkästä aikaa avannossa virkistäytymässä. Tämä kuva on tasan vuoden takaa avantorannastamme, 11.4.2012. Nyt rannassa oli pieni sula kaistale, muu osa merestä jään peitossa. Viikonlopuksi on luvattu kunnon kevätsadetta, ehkäpä se sitten antaa lumille ja jäille kyytiä. Nyt kääriydyn vilttiin, röhnötän sohvalla ja vieressä odottaa pino puutarhalehtiä ja -kirjoja. Olen kuin malttamaton kakara karkkipäivän aattona: tulisi jo se aika, että saa upottaa sormet multaan (ruukku ei riitä, pitää saada kosketus maahan!).

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen jatkua saa

 


Aluksi suuri kiitos, Anu, mieltä lämmittävästä tunnustuksestasi! Olen niin monesti meinannut lopettaa tämän bloggaamisen, mutta kaltaisesi tunnustuksen antajat ovat yksi syy jatkaa. Käykääpä kurkkaamassa Anun ihanaa blogia Vintage-Sunflower. Kuvioon kuuluu jatkaa tunnustuksen jakamista viidelle pienelle (alle 200 lukijaa) ja kivalle blogille, joten tässä muutama tutustumisen arvoinen blogi (voi olla, että olen näitä jo mainostanut aiemminkin!) :
Räpellystä
Sukkasillaan
Romuromantiikkaa
Ilo elää
ja tietenkin joukkoon mahtuu aina yksi puutarhablogi Ruusuja ja rikkaruohoja .


Aurinko hellii ainakin meitä varsinaissuomalaisia joka päivä. Ulos on pakko päästä ja samalla tutkittava sulaneet tienpenkat, pihan paljaat lämpäreet ja kaikki, mistä lumi on jo haihtunut. Eteläpäädyn kukkapenkistä puskevat ensimmäiset liljanvarret, vaikka vieressä on lunta hurjat kasat. Toivottavasti liljaparat eivät palellu kylminä öinä. Sitä ei ainakaan pääse tapahtumaan pelargonioille, jotka ovat nyt innoissaan puskemassa kukkanuppuja kuistin valoisalla ikkunalla.


Pääsiäisen aika alkaa kohta olla lopuillaan, mutta mielessä ja sydämessä pääsiäinen saa jatkua ympäri vuoden. Sillä ei sen parempaa viestiä meille erehtyväisille ja rikkinäisille ihmislapsille ole: ylösnoussut Vapahtaja on kantanut kaikki syntimme ristinpuulta hautaan eikä niitä sieltä enää koskaan kaiveta. Sen sijaan Jeesus itse elää ja antaa jokaiselle häneen uskovalle ilon ja toivon. Siksi arki töineen ja velvollisuuksineen ei pelota, vaan saamme luottaa siihen, että meitä kantavat iankaikkiset käsivarret. Joka päivä, joka yö, oli juhla taikka työ.