Hitunen

Hitunen

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kukkavaltakunta


Taistelu voikukkasia vastaan taitaa olla hävitty, kun pelikenttämme näyttää tältä. Joka kerta ruohoa leikatessani voikukat aivan kuin lyyhistyvät kasaan leikkurin edessä ja sitten - ne hiljaa hihitellen ja uhitellen ponkaisevat parin päivän päästä koko komeuteensa. Pikku auringot saavat anteeksi leikkinsä.



Viime kesänä - vai oliko se edellisenä - pikku kirsikkapuumme näytti kuolevan täysin, joten leikkasin sen alas ja jätin vain parikymmensenttisen pätkän jäljelle. Nyt se on puskenyt itsensä pensasmaiseksi palleroksi ja on täynnä kukkia. Toivottavasti tulee myös satoa. Rastaiden varalle täytyy tehdä kyllä jotain temppuja.


Viime päivien helle on herättänyt valtavan määrän kukkia. Terassin edustalla kukkii nyt idänvirpiangervo. Hienoa, että vähällä rahalla saa joskus onnistuneita ostoksia; maksoin jokunen vuosi sitten näistä neljästä taimesta yhteensä kuusi euroa.


Nämä polunvarren oranssit ilopilkut sain ystävältäni viime syksynä, mutta en muista nimeä. Ovatkohan jotain kurjenpolvia?


Rönsyakankaali peittää maata tehokkaasti punajuurenvärisillä lehdillään ja näillä lilahtavilla kukillaan. Betoniruukut ovat ensimmäisiä itse valamiani ruukkuviritelmiä.

Itse valettuja ovat myös nämä laatat, jotka odottavat vierelleen jotain maanpeitekasvia. Suikeroalpiin alan jo kyllästyä, kun sitä on lähes joka puolella pihaa. Maahumalan revin viime kesänä irti sitä mukaa kun uutta kasvua ilmaantui, sillä se hukutti suikeroalpin kukat alleen.


Vanhan reen vieressä kukkii vasemmalla pohjanruusujuuri. Tuon toisen keltaisen nimeä en tiedä, enkä muista, mistä sekin siihen on putkahtanut.


Marjatanalppiruusukin avasi tänään ensimmäiset kukkansa. Miten tämä kevät voikin edetä näin hengästyttävää vauhtia?! Tänään kukassa ovat myös nämä kaunottaret: iiris, tulppaani, vuorenkilpi ja pikkutalvio. Ja kukkiihan se raparperikin jo.




Revontuliatsalean kukintaa olen odotellut, mutta jostain syystä pensaassa ei näy edes nuppuja. Muutama lehti on jo, joten ei taida kukkia enää tullakaan. Toivossa on silti hyvä elää.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Enemmän pihalla

Juuri nyt kukkivat:

haalistuneet ja kovasti viimevuotisia pienemmät tulppaanit...


särkynytsydän...


omenapuu (ja taustan säleikössä viiniköynnös heräilee henkiin)...


luumupuu monen vuoden tauon jälkeen...


rönsyansikka (?)...


uskollinen vuorenkilpi...


ahomansikka tai joku vastaava villi...


ja tuomi, jonka edustan kukkapenkkiin nousee kuunliljoja, päivänliljoja, kesäpikkusydäntä, malvaa, karpaattienkelloa ja valkoinen särkynytsydän.


Ihana kevät, sanon minä!






perjantai 16. toukokuuta 2014

Ihmeellinen luonto


Tähän viikkoon on mahtunut monta luontoelämystä rakkaassa kotimaassamme. Luonto on loputon aarreaitta, joka avautuu sille, joka uskaltaa pysähtyä.


Kevään tulo on aina yhtä sykähdyttävää. Silloin on pakko pomppia lenkkipolulta syrjään ja kumartua mättään jos toisenkin äärelle.


Kuusen kukinta on kaunista katsottavaa, kuin puolukoita puussa.


Kunpa kaikkien kevätkiireiden keskellä muistaisimme ottaa elämän yhtä rennosti kuin tämä kaveri. (Eikä tämä tullut vastaan lenkkipolulla -onneksi- vaan koulun retkellä pääkaupunkiin.)


Joskus tulee näytettyä "nurjaa puolta"...


... mutta löytyyhän sitä kauneutta vaikka muille jakaa.


Pieniä ja suuria ihmeitä on kaikkialla ympärillämme. Joskus ihan hengästyttää kaikki tämä kauneus ja uskomaton pikkutarkkuus, jolla luonto on järjestetty. Ja sitten: lenkkipolun surullinen näky, josta tuoreus ja laatu ovat kaukana. Ja mikä lie oikea hinta tällaisesta piittaamattomuudesta?! Näitä oli samassa paikassa useita. Voi meitä ihmisiä!






torstai 8. toukokuuta 2014

Mosel






Viime viikkoihin on mahtunut monenlaista lomaa pääsiäisen lisäksi. Huhtikuun viimeisen viikonlopun vietimme Kokkolan seudulla miehen suvun juhlissa, joita vietettiin 100 vuotta sitten syntyneen isoisän muistoksi. Olivat hauskat juhlat metsän keskellä. Pikkulomien välillä tehtiin sitten muutama päivä töitä ja taas mentiin, nyt vähän kauemmas ja etelään päin. Lomamme ei tuntunut niin pitkältä kuin nuo Mosel -jokea pitkin lipuvat hiililaivat, mutta sopivasti se loma toi vaihtelua kevääseen. Oli ihana viettää muutama päivä kesän keskellä ruusujen kukkiessa ja auringon lämmittäessä suloisesti. Ja sitten paluu Suomeen olikin entistä karumpi: jo matkalla lentokentältä kotiin satoi rakeita ja sitten seuraavana aamuna räntää. Oi, Suomen toukokuu!


Aloitimme Moselin kierroksemme vuokra-autolla ajaen Frankfurt Hahnin kentältä Schleich -nimiseen pikkukylään, jossa olimme kaksi yötä. Koska vapputorstaina oli Saksassakin "Työn päivä", lähdimme ajelulle vähän isompaan kaupunkiin, Trieriin. Siellä oli leppoisa sunnuntainomainen meininki, vaikka turisteja olikin jo paljon liikeellä. Tai sitten paikalliset viettivät vapaapäiväänsä kaupungissa. Kävimme ihailemassa vanhoja Rooman vallan aikaisia linnanraunioita...




... ja tutustuimme upeaan katolilaiseen kirkkoon, jossa riitti nähtävää. 

 
Ja kun on miehen kanssa liikkeellä, jostain kumman syystä aina törmää moottoripyöriin tai komeisiin autoihin.

Enimmäkseen aurinkoisiin lomapäiviin mahtui monenlaista jokimaisemaa, hyvää ruokaa, iloisia ihmisiä ja paljon muuta.

Toiset kaksi yötä vietimme pienessä kolmen huoneen majatalossa Kröv - nimisessä pikkukaupungissa, joka on lähellä Traben -Trarbachia. Kävimme myös Cochemissa ja muutamissa peikkolinnoissa ja yhdessä prinsessalinnassa. Tässä Burg Eltz, se prinsessalinna.





 Suurimmat ihastuksenhuokaukset syntyivät kuitenkin näistä jokivarren maisemista:




Neljä päivää meni nopeasti - ehkä ensi kerralla pitempään! Tai sitten jonnekin muualle, koska maailmassa on niiiiin paljon kauniita paikkoja, jotka haluaisin vielä nähdä ja kokea. Kaikkea ei kannata jättää eläkeikään ja mieluummin keräämme kokemuksia kuin tavaraa nurkat täyteen...