Hitunen

Hitunen

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Kuka on maistanut...

 ...tästä...


... ja tästä....


... ja tästäkin...


... ja tehnyt tällekin jotain...


Mutta kuka on värjännyt kaiken näin kauniiksi - kuin suurella siveltimellä? 


Syksy on ollut ihana,

lehtiä maassa on kekona.

Olen nauttinut syksyn tuulista

ja päivistä aurinkoisista,

olen sateen ropista antanut,

kesän varastoon kantanut,

viileistä vesistä virkistynyt

kauneutta luonnon ihmetellyt.



Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

lauantai 25. syyskuuta 2021

Suihkulähteen tarina

 

Vuosien haave on nyt tässä toteutuneena. Kun äitienpäivänä 1997 muutimme tähän taloon, tällä paikalla kasvoi neljä suurta mäntyä muutaman metrin välein. Yksi männyistä oli parin metrin päässä talon seinästä. Aika pian kaadoimme kolme mäntyä, mutta jätimme kauimmaisen talosta katsoen. Sekin kaadettiin jokunen vuosi sitten (tarkoituksella korkeaksi jätetty kanto näkyy kuvassa altaan takana). Jo vuosia aiemmin ajattelin, että tässä olisi loistava paikka suihkulähteelle, talon rakentaneen pariskunnan istuttaman, varmaan yli 50 vuotta vanhan liljapenkin edessä. 

Lapiolle on ollut tässä pihassa käyttöä vaikka kuinka paljon, mutta onneksi nyt saatiin avuksi vähän järeämpi kaivamisväline. Peruskuoppa kaivettiin konevoimin huhtikuun lopussa, minkä jälkeen jatkoin lapion kanssa altaan pohjan muotoilua. Tietenkin vastaan tuli käsivarren paksuisia männynjuuria ja isoja kiviä, joiden ylös vääntämiseen käytin rautakankea. Kivet sopivat hienosti altaan reunoille rajaamaan istutusalueita. Maasta löytyi lisäksi käsittämätön määrä rautanauloja, lasinsiruja sekä posliininpalasia. Alkoi näyttää siltä, ettei tämä ollutkaan ihan helppo nakki, parin viikon uurastus. 

Altaan pohjan muotoiluun  ja tasoittamiseen kului koko kesäkuu, koska samanaikaisesti osallistuimme lähes joka päivä kyläsaunan remonttitalkoisiin. Onneksi tässä kaivannossa oli valmiiksi aika hiekkainen maaperä, joten lisähiekkaa tarvittiin vain vähän. Pohjalle laitoin vielä suodatinkankaan, jonka päälle tuli allasmuovi. Sopivan kokoista muovia ei paikallisista kaupoista löytynyt - joku muukin oli päättänyt rakentaa altaan juuri tänä kesänä. Päädyin lopulta tilaamaan muovin netistä, mutta pumpun sain sentään ostettua lähimmän marketin puutarhaosastolta. Muovi oli kooltaan 5x6 metriä, mitä tosin jouduttiin leikkaamaan hieman pienemmäksi. 3x4 -metrinen ei olisi kuitenkaan riittänyt.

Muovin asettamisessa mies tuli onneksi apuun, sillä yksin olisi ollut aika mahdoton saada muovia kunnolla paikoilleen. Allasmuovin asennusohjeen mukaisesti laskimme parikymmentä senttiä vettä altaan pohjalle, ennen kuin muovailimme altaan lopullisen muodon. 


Joskus kymmenkunta vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi peräkärryllisen kiviä. En tiedä, ovatko kivet itsestään lisääntyvää sorttia, vai miten niitä voi vieläkin olla melkoinen kasa jäljellä, vaikka olen niitä joka vuosi levitellyt ympäri tonttia. Joka tapauksessa tähän projektiin niitä upposi melko monta kottikärryllistä, ja jokaisen kiven pesin yksitellen tiskiharjalla. Yksitellen ne piti myös laittaa paikalleen, eli ei tämäkään ihan yhden illan juttu ollut. 


Heinäkuussa, kun allas lopulta oli valmis, ja pumppukin asennettu, vesi näytti vielä ihanan kirkkaalta. No, kun rakentaa altaan pihaan, jossa kasvaa suunnilleen sata lehtipuuta alkaen hervottoman kokoisesta nelihaaraisesta vaahterasta ja saarnista koivuihin, pihlajiin ja omenapuihin, voi olla varma, että joku lehdistä kavereineen aina lennähtää myös suihkulähteeseen. Haavin ahkerasta käytöstä huolimatta kuukaudessa vesi oli jo niin sameaa, että keskityin ihailemaan pelkää lorinaa. 


Elokuussa sain lopulta altaan ympäristön kivet kutakuinkin paikoilleen. Reunoja kiertää myös muutama betonilaatta, jotta altaan ympärillä liikkuminen olisi helpompaa. Liljakasvustoa jaoin vähitellen, samoin kuunliljoja, mutta pitihän sitä ostaa kuitenkin muutama uusi kasvi. Koska sininen väri on lempivärini myös puutarhassa, hankin muutamia saksankurjenmiekkoja. Tänään istutin lisäksi kymmeniä tulppanisipuleita ja helmililjan sipuleita myös altaan ympäristön kukkapenkkeihin. Talon sisäänkäynti jää tästä ylläolevasta kuvasta vasemmalle muutaman metrin päähän. Terassilla istuessa suihkulähteen kuulee hyvin ja kenties ensi kesänä näkeekin paremmin, kunhan saan leikattua ylisuuriksi kasvaneet idänvirpiangervot terassin vierestä matalammiksi. 



Ensi keväänä on tarkoitus jakaa vielä altaan takana olevaa liljakasvustoa. Löysin jostakin muistiinpanoistani merkinnän, että viimeksi olen jakanut liljoja 11 vuotta sitten, joten olisi jo korkea aika tehdä harvennusta. Hyvä, että talven ajan voin kerätä voimia ja keväällä ryhtyä taas innolla jatkamaan tämän pihan paraatipaikan kunnostusta. Kunhan nyt ensin saisin tuon altaan tyhjennettyä talvea varten - ja sitten keväällä taas pestyä kivet... Hassua, miten sitä aina tuleekin tilattua itselleen lisätyötä, vaikka yrittää tehdä helppohoitoista pihaa. Nurmikonleikkuuta on taas muutama neliömetrin vähemmän, onneksi. 







lauantai 4. syyskuuta 2021

Kesämuistoja

 

Tässä vielä koostetta menneestä kesästä. Aina loman alkaessa sitä kuvittelee ehtivänsä kaikenlaista, ja lopulta huomaa loman päättyessä, ettei sitten ehtinytkään sitä tätä ja tuota. Mutta ei kai tärkeintä ole se, mitä kaikkea ehtii tehdä, vaan se, mitä jää mieleen ja muistoihin tuoksuista, tunnelmista, ihmisistä, maisemista, lämpötiloistakin. Kesä 2021 alkoi kesäkuun alussa vielä töissä ollessa, mutta hienoa on olla töissä, kun saa viettää aikaa ylläolevan kaltaisissa maisemissa työpäivänä. Pyöräretki lasten kanssa sai minut luulemaan, että tulevana kesänä pyöräilen paljon - niin kivaa se oli, mutta totuus näin kesän jälkeen on toinen, muttei siitä sen enempää. 

Parhaita hetkiä kesäaamuissa on hipsiä hissukseen hiekkatietä postilaatikolle ja takaisin ylämäkeen. Tienvarressa ilahduttavat jos jonkinlaiset kasvit. Kukkaloisto alkukesästä on omalla pihallakin parhaimmillaan ja siksi kukista tulee räpsittyä kuvia enemmän kuin tarpeeksi. Juuri selasin koneelta monen vuoden kuvat ja suurin osa niistä oli kukkia!




Kesään kuuluu ehdottomasti myös lukeminen. Tänä kesänä tulikin luettua tavanomaista enemmän, kun heinäkuun helteillä ei muuta jaksanut tehdä. Tuollaisten pohdintakirjojen lisäksi luin vinon pinon puutarhalehtiä ja muutamia hyviä romaaneja, joista mainittakoon esimerkiksi" Pieni kirjapuoti Pariisissa", joka oli sopiva kirjojen ystävälle. 

Heinäkuussa vierailimme mm. Söderlångvikin kartanossa Kemiönsaarella, josta ylläoleva ja kaksi allaolevaa kuvaa. Kartano on hienosti entisöity ja museon lisäksi alueella on ravintola sekä näköalapaikkoja. 


Lomareissulla pohjoiseen kävimme paluumatkalla Ylistarossa Maijan navetassa (josta ei tullut kuvaa) sekä kivassa kesäkahvilassa joen varrella. 



Kukat omalla pihalla jatkoivat ilotulitustaan koko heinäkuun mikä mitenkin. Toistenkin pihoilla tuli käytyä kuvaamassa (kuva alla). 


Suurin osa heinäkuusta kului kuitenkin veden äärellä, meren rannassa. Sisämaan kasvattina olen parissakymmenessä vuodessa kiintynyt mereen, enkä enää osaisi kuvitella asuvani jossain, missä ei ole merta. 


Kesän kääntyessä elokuuksi kasvihuoneessa pelakuut oikein innostuivat. Vieläkin näin syyskuussa kukkia piisaa. Krassejakin ja muita...


Omenasato on ollut tänä vuonna erityisen hyvä, eikä huonoja omppuja ole juuri puistamme löytynyt. Hilloa on varmaan viiden vuoden tarpeiksi kellarissa ja puissa on vielä osa poimimatta. Naapuri lupasi onneksi tulla hakemaan osansa. 

Hieno kesä tämä oli kaiken kaikkiaan. Ensi kesää odotellessa... 



maanantai 30. elokuuta 2021

 

Elokuun päivät ja illat ovat kohta ohi vilahtaneet. Jokunen kuva on onneksi muistona hetkistä siellä ja täällä, niin vapaalla kuin työssäkin.  Illat varsinkin ovat kuluneet usein veden äärellä tutussa rannassa ja vähän muuallakin. Hieman haikeana hyvästelen elokuun, jota on jäljellä vielä yhden päivän verran. Kesässä on jo vahva syksyn fiilis. Syyskuu saa tulla lempeänä tai myrskyisenä, miten vain. 







Suloista syyskuuta sinulle!



sunnuntai 15. elokuuta 2021

Syksyyn orientoitumista kesästä nauttien

 


Neljä työpäivää on jo takana, mutta onneksi kesä jatkuu vielä. Viimeiset lomapäivät kuluivat puutarhassa enimmäkseen lapion ja rautakangen kanssa heiluessa, mutta myös riippumatossa kesätaivasta ihaillen. Ja kaikkea pientä ja kaunista ihmetellen: perhosia, kultakuoriaisia, kukkanuppuja, rautaromua...


Kasvihuoneessakin olen viettänyt aikaa nyppien kuihtuneita kukintoja, ihmetellen valon ja värien leikkiä sekä odotellen tomaattien ja paprikoiden kypsymistä. Tosin viime mainittua en jaksa kovin kauaa kerrallaan odotella, joten välillä lojun riippumatossa (tosi harvoin, totta puhuakseni ihan liian harvoin). Viinimarjatkin tuli poimittua jossain välissä ja keitettyä mehuksi. 






Kaupunkikodissa ei juuri ole tullut kesällä vietettyä aikaa, mitä nyt pikaisesti on kukkia käyty kastelemassa. Nyt elokuun puolella ollaan sentään oltu jo muutama yö siellä, kun lämpötilat ovat siedettävät. Heinäkuun hellejaksolla sisälämpötila kaksiossamme oli koko ajan siinä 26-29 astetta, joten ei siinä nukkumisesta olisi tullut mitään. Mutta parvekkeella oli kiva käydä juomassa kahvit aamuauringossa yöpaitasillaan.



Loppukesä on siitäkin mukavaa aikaa puutarhurille, että satoa saa korjata vähän joka puolella. Kesäkurpitsat (tasan kaksi tainta) ovat tuottaneet kompostikasan päällä hurjasti satoa ja osa on ehtinyt kasvaa isoiksi ja puiseviksi, joten niitä ei ole voinut käyttää. Muuten kesäkurpitsa on mielestäni parasta grillattuna tai paistettuna viipaleina aurajuustoa päällä. Juustolla saa muutenkin kasviksiin makua, ja niinpä sitä tulee käytettyä reilusti kolestorin kohoamisen uhallakin. 

 Mustikkasato jäi olemattoman pieneksi - taisin saada pakkaseen puolisen litraa (!) metsämustikoita, mutta pensasmustikkaa sentään vähän enemmän. Naapurilta ostin mansikoiden lisäksi vadelmia, mutta voi olla, että talvella on tyytyminen kaupan pakastealtaan valikoimiin. Onneksi omppuja näyttää tulevan reilusti ja ovat kohtuullisen hyväkuntoisia johtuen pihlajanmarjojen runsaudesta. 




Pihan syyskukista riittää mukavasti iloa sisälle maljakkoonkin. Syyshortensia on niin kaunis, että tuli ostettua yksi uusi taimi kukkapenkin laajennukseen. Ei pitäisi mennä käymään taimikaupoissa, sillä ei sieltä koskaan pääse ulos ilman että on joku kasvi kainalossa. Onneksi meidän pihalle vielä mahtuu, sillä nurmikon vähennysprojekti on vielä vuosien työ. 


Tälläista täällä lounaisrannikolla näin elokuun puolivälissä. Millaista siellä muualla?! 

Aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille ympäri Suomen!