Tuhat lahjaa

Ilosanoma on kaikunut jälleen halki maailman. Ilosanoma, joka oikeasti voi muuttaa synkän yön valoisaksi, toivottomuuden toivoksi, rauhattomuuden rauhaksi. Kun vain osaa ottaa sen sanoman vastaan lapsen lailla, vilpittömästi, ehtoja asettamatta. Maailman Vapahtaja nousee seimen pahnoilta ristin kautta taivaan kirkkauteen ja meidän esirukoilijaksemme. Ja jokaiselle, joka haluaa, Hän asettuu sydämeen asumaan, ja antaa rauhansa, päivästä toiseen kestävän.

Viiden päivän joululomamatkamme suuntautui miehen kotiseudulle Keski-Pohjanmaalle. Nautimme yhdessäolosta kolmen sukupolven voimin. Joulupäivänä saimme myös tavata sirpakkaa isosiskoani perheineen ja vanhempaa veljistäni. Enkelit ja lampaat on kuvattu siskoni kauniissa, juuri remontoidussa kodissa, jossa joulurauha oli suloinen ja pöytäkin tuttuun tapaan notkuili herkuista. Kiitos vielä kerran!

Omiin jouluperinteisiini kuuluu käydä jossain vaiheessa kirkossa. Viime vuosina se on ollut usein aattoillan kirkko, joskus kolmelta iltapäivällä, joskus yhdeltätoista yön hämärissä. Nyt veimme aattona suvun haudoille kynttilät ja vasta Tapaninpäivän aamuna astelimme kirkkoon naisväen voimin. Kovin ei ollut kirkkokansaa tällä kertaa, mutta messu sisällöltään sitäkin rikkaampi. Joululaulut kaikuivat kauniisti valaistussa kirkossa ja pappi puhui niin eläviä sanoja, että sydämessä asti tuntui.

Jouluinen rauha jatkuu nyt oman kullan kanssa omassa kodissa. Mielessä yhä kaikki lämpimät muistot tästä joulusta. Ilon ja ikävän hetket, pienet kävelyretket. Lämpimät halaukset, pakettien avaukset. Tuhat lahjaa, joka on vielä osittain avaamatta. Siis lukematta, tuo ihana kirja, jonka sain toivelahjana mieheltäni. Ja jo mietin, mitä kaikkea kirjaan omalle tuhannen lahjan listalleni. Ainakin tämän:

Kuorrutetut pihlajanmarjat

Kaunista ja kiitollisuuden lahjojen täyttämää loppuvuotta sinulle!

Lapsen joulurukous

"Ope, meille ei tänä vuonna taida tulla joulu ollenkaan", oli erään pienen koululaisen huoli muutama päivä ennen joululoman alkua. "Kun me ollaan niin köyhiä, että meillä ei ole varaa ostaa mitään." Viisas opettajansa - kollegani - lohdutti lasta parhaansa mukaan ja sanoi, ettei se joulun saapuminen ole ostamisesta kiinni. Lapsi halusi kuitenkin tehdä jotakin ilahduttaakseen muuta perhettä ja niin opettajan innostamana hän taiteili rautalangasta sydämiä, joihin pujotteli helmiä.

Olen miettinyt lapsia, joita joulu pelottaa. Lapsia, jotka jäävät ilman lahjoja. Lapsia, jotka hukkuvat lahjoihin. Lapsia ilman rakkautta ja aitoa välittämistä. Ihan tekee kipeää, kun ajattelee, miten itse olen saanut lapsuuden jouluista ihania lämpimiä muistoja onnellisista hetkistä koko perheen kanssa. Lahjoja oli joskus vain yksi tai kaksi lasta kohden, mutta tavaramäärää tärkeämpää oli se joulun tuntu. Joulun, jonka suuren sanoman äärelle koko perhe sai hiljentyä ja kokea sanoinkuvaamatonta yhteyttä sukupolvien ketjussa. Ja jouluissa oli myös pieniä ihmeitä osoituksena Isän Jumalan huolenpidosta.

Neljäs adventtisunnuntai on illassa. Joulu on melkein tässä. Kaunista on ja rauhallista. Mitä muuta enää tarvitsisi. Tässä on kaikki. Tähän hetkeen sopii vanha rakas Lapsen joulurukous.

Olkoon joulusi täynnä rauhaa ja iloa, valoa ja lepoa! 

Konstan joululaulu

Askel askeleelta kuljemme kohti joulua; valon, ilon ja toivon juhlaa. Mikä olisikaan parempi syy juhlimiseen kuin pimeyden keskellä loistava valo tai sydämeen hiipivä ilo tai toivorikas ajatus siitä, että huomenna on paremmin! Joulun sanomassa valkeus loistaa pimeydessä, kun suuri ilo ilmoitetaan kaikelle kansalle ja koko maailma saa Vapahtajassa toivon ikuisesta elämästä. Siinä on kylliksi syytä juhlaan!

Joulun laulujen kuuntelu jatkuu. Valtavasti on viime vuosina tehty uusia ihastuttavia lauluja. Mutta vuosien takaa muistin kauniin ja surumielisen, mutta silti toivorikkaan laulun, joka kertoo pienestä tytöstä matkalla äitinsä haudalle. Konsta Jylhän joululauluna tunnetun laulun esittää tässä Mauno Kuusisto.

Etsiessäni tuota laulua löysin toisenkin kappaleen Konstan joululaulun nimellä. Kyseessä on tosin ihan eri laulu, jonka esittää 20 vuotta sitten tenavatähdeksi kruunattu Konsta Hietanen, tenavatähtiajoista hiukan vanhentuneena. Hieman erilainen tunnelma tässä laulussa, mutta jotenkin tykkään tästäkin.

Mukavia joululauluhetkiä!

Arkihuolesi kaikki heitä

Aamuhämärissä hiljaisessa talossa sytytän keittiön täyteen kynttilöitä. Hämärän keskeltä erotan pihamaan vieläkin valkoisena eilisen sateen jäljiltä. Lumihuntu kruunaa maiseman kauniiksi. 

Vauhdikas viikonloppu on rauhoittunut perjantai-illan lastenhoidosta ja lauantaisesta erään leskirouvan kasvihuoneen korjaamisesta sekä moottoripyöräkerhon pikkujoulusta leppoisaan sunnuntaihin. Aamun sanana luin Psalmeja, joista saa aina voimaa kaiken hulinan keskellä. Jos sinua ahdistavat joulukiireet tai maailman meno muuten, niin tartu Psalmien lupauksiin! Ne ovat parasta unilääkettä ja antavat voimaa arkeen. 

Rauhassa minä menen levolle ja nukahdan.

Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani,

minä saan elää turvassa. 

Ps. 4:9

Sinä, Herra, suojelet meitä,

sinä varjelet meitä joka hetki

tämän pahan ajan keskellä.

Joka puolella jumalattomat 

rehentelevät,

ja turmelus saa vallan.

Ps. 12:8-9

Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni,

sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

Sinun avullasi minä ryntään yli vallien,

Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.

Ps. 18:29-30

Joululaulut soivat tähänkin aamuun ja päivään. Yksi ihanimmista kehotuksista löytyy tästä Rajattoman esittämästä vanhasta tutusta joululaulusta. Heitä arkihuolesi ja nauti tästä kolmannesta adventtisunnuntaista!

Maa on niin kaunis...

... vaikkei se tänään niin kauniilta näyttänytkään tuulen ja sateen yhä riepotellessa maisemaa. Silti aina on toivoa paremmasta. Joka päivä jossain maa on niin kaunis. Tässä yksi versio vanhasta rakkaasta joululaulustamme, jota usein myös hautajaisissa lauletaan.

Niinpä niin. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet. Hassua, että lapsetkin ovat jo aikuisia. Siis meidän pikkuiset, jotka juuri taapersivat horjuvin askelin pihamaalla. Kohta insinöörejä molemmat. Aika on kiitänyt, mutta kiitollisuudella ajattelen kaikkia ihania vuosia takana ja mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea on vielä edessä. Jokainen päivä on lahja.

Talven syliin

Tuulee ja sataa, peltikatto rytisee ja puut lennättävät irto-oksiaan pitkin pihaa. Mutta täällä sisällä on lämmin, kynttilät loimottavat ja mielikin on rauhallinen. Ei tässä mitään, joulu on kohta. Lunta ei ole, ainakaan täällä. Nurmikko on vihreä kuin juhanuksena ja lämpötilakaan ei paljon siitä viimeisimmästä heitä. Silti - joulu on kohta. Ihanaa, kun saa kuunnella rakkaita vanhoja joululauluja. Tykkään myös monesta uudemmasta. Vanhoja tuttuja jouduin tänään yllättäen soittamaan pianolla, kun menin vanhainkotiin tapaamaan 88 -vuotiasta ystävääni. Takelteleva soittoni tai ehkä sittenkin ne tutut Enkeli taivaan -sävelet vetivät ruokasaliin muitakin kuulijoita. "Nuori on soittaja", totesi yksi pappa. Soittajaa hymyilytti. Kiva olla nuori.

Lumen ja kunnon talven toivossa juutupetin Petri Laaksosen ja Virve Rostin yhteisesityksen Talven syliin. Kauniisti esitetty kaunis toivomus.

Itsenäisenä

Ovatpa meille rakkahat

koskemme kuohuineen,

ikuisten honkain huminat,

täht'yömme, kesät kirkkahat,

kaikk'kuvineen ja lauluineen

mi painui sydämeen.

Ja tässä, täss' on tämä maa,

sen näkee silmämme.

me kättä voimme ojentaa

ja vettä rantaa osoittaa

ja sanoa: kas tuoss' on se,

maa armas isäimme.

Totuuden, runon kotimaa

maa tuhatjärvinen

miss' elämämme suojan saa,

sa muistojen, sa toivon maa,

ain ollos, onnees tyytyen,

vapaa ja iloinen.

Olipa taas juhlallista laulaa tänään, itsenäisen Suomen 97 -vuotispäivänä, Maamme -laulua, jonka harvemmin laulettuja säkeitä yllä olevat runot ovat. Tuhansissa kodeissa kynttilät ovat syttyneet tihkuista iltaa valaisemaan ja muistuttamaan siitä, miten kallisarvoinen asia itsenäisyys on. Ihana on olla suomalainen ja saada asua tässä kauniissa maassa. 

Onnea kaikille itsenäisen Suomen asukkaille!

Nyt on aika

Joskus lapsena muistan ihmetelleeni aina Kotilieden palstaa Nyt on aika. Joka lehdessä oli "määrätty", mitä juuri silloin oli aika tehdä. Stressinaihetta kerrakseen! Onneksi nyt on ymmärretty, että nyt on aika myös ottaa rennommin kuin muinaisina vuosina. Aika levätä välillä ja aika tehdä hissukseen vain se, mikä on välttämätöntä tai mitä muuten vain haluaa tehdä. Oi onnea, kun ei tarvitse aloittaa katosta lattiaan ja komeroista kaappien alle ulottuvaa siivousta! Mieluummin katselen vaikka vanhoja valokuvia, kuten tuota kymmenen vuoden takaista kuvaa anoppilan keittiön ikkunasta...

... tai neljän vuoden takaista kuvaa joulukorttiaskarteluista asiaankuuluvine herkkuineen. Nyt on aika -palsta käskisi kirjoittaa joulukortit vasta varmaan itsenäisyyspäivän aikaan tai sen jälkeen, mutta hähää: minäpä olen kirjoittanut ne tänään jo. Postimerkit vain puuttuvat. Joka vuosi päätän, että ensi jouluna en laita yhtään korttia ja sitten - niin, kuinkas siinä sitten käykään. Korttien tekeminen on vain niin mukavan rentouttavaa puuhaa, että eihän sitä voi jättää väliin. Stressi lähtee, kun askartelee. Kertoneeko jotain stressin asteesta, mutta tänä vuonna tein harvinaisen paljon kortteja. Kaikki erilaisia, sillä en tykkää tehdä kahta täysin samanlaista.

Nyt on aika toivottaa: Siunattua adventtiaikaa ja joulun odotusta!

Talvi on täällä

Lempeä aamu hohtavan valkoisessa - ihana talvi saapui tännekin. Miten kaunista taas kaikki onkaan! Kiitos täyttää mielen, kun tassuttelen lumisessa maisemassa postilaatikolle aamun lehteä hakemaan. Viimetalvista lumettomuutta en kaipaa, vaan hyvää talvea pikkupakkasineen ja lumisine puineen ja peltoineen (tiet voisivat olla lumettomia!).

"Nyt voi laulaa joululauluja", sanoi tyttö eilen koulun pihalla lumihiutaleiden leijuessa hiljaa maahan. Niinpä, heti tuli joulu jotenkin askeleen lähemmäksi. Kuukausi vielä, mutta vähitellen on kiva rakentaa kotiin joulun tuntua. Valmistautuminen on tärkeä osa jokaista juhlaa.

Nämä tunnelmakuvat ovat siskoni luota, jossa kävin pari viikkoa sitten. Käsistään kätevä sisko oli neulonut lamppuihin hauskat varjostimet paperinarusta.

Siskollani on upea asunto järven rannalla kerrostalossa. Lasitettu parveke jatkaa kaksion tiloja mukavasti.

Luonto ympärillä on huikaisevan kaunis myös talvella. Seinillä ei juuri tarvitse tauluja, kun näkymät ulos ovat upeita ja matka luontoon on muutaman askeleen mittainen.

Ihmeellisen kaunis on marraskuinen maisema!

Kotiinpaluu

Reissunaisen elämä on ihanaa, mutta vielä ihanampaa on aina kotiinpaluu. Ja jos on ollut reissussa yli kaksi kuukautta, ei sitten paljon muuta jaksakaan kuin lojua omassa lämpimässä pesässä ja nautiskella valmiista aterioista. Ja nukkua ja nukkua...

Neitokaisemme Tyyne löytyi perjantaina naapureiden valppauden ansiosta samalta kylältä erään talon pihapiiristä. Lähistöllä oli ollut kiinnostava kollikissa, jonka seurassa Tyyne oli ilmeisesti viettänyt pitemmän aikaa. Talonväki ei ollut ruokkinut kissoja, joten kaiketi Tyyne on elänyt luonnonantimilla sujuvasti pari kuukautta. Mieheni mielestä se näyttää vieläpä lihoneen entisestään. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Marraskuu on jo puolivälissä, mutta ulkona on erittäin kaunis sää - ei harmaudesta tai talvesta tietoakaan. Tämänpäiväisen lenkin varrelle osui tällainen maisema:

No, näkyihän sitä harmautta sentään jossain...

Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!

Marraskuun valoja

Jälleen uusi työviikko on alkanut. Mieli virkistyneenä palasin eilen viikonloppumatkaltani isosiskon luota itäisemmästä Suomesta. Kävelylenkkejä upeissa rantamaisemissa, herkullista ruokaa, pitkiä keskusteluja, kynttilänvaloa, musiikkia, suloista sanaa. Illan pimeydessä hehkuvia valoja, aamun sumussa järvellä suhaavia sorsia. Lunta, pikku pakkasta, tuulta ja plussakeliä. Näistä kaikista ja paljosta muusta oli hieno viikonloppu tehty.

"Valoja maailman mä nään,

loistavat niin ne väreissään.

Jokainen niistä mulle kai 

lupauksen suo

jos käyn vain niiden luo."

"Himmenee valot tään maan,

kun katselen rakkauttaan.

Niin paljon mä Herraltain saanut oon.

En päivääkään vaihtaisi pois,

ei Jeesusta korvata vois

tää maailma parhaimmillaan

vaikk´ois. 

Valoisaa viikkoa sinulle!

Kameraleikkiä

Laiskana valokuvaajana käytän nykyisin lähes pelkästään kännykän kameraa - se kun on aina mukana ja helposti käytettävissä. Kännykässäni on sitä paitsi aika hyvä kamera, mutta en oikein osaa sitä käyttää vielä kaikkia ominaisuuksia hyödyntäen. Niin, vaikka olen jo kohta vuoden harjoitellut. Yhtenä hämäränä iltana tässä menneellä viikolla harjoittelin vähän lisää. Kuvausolosuhteita en muuttanut, säädin vain kameraa eri tavoin, mm. valotusaikaa, kirkkautta ja tarkkuutta. Tässä tuikutusta (yläkuva mukaan lukien):

Pitänee vielä ennen joulua harjoitella lisää, että saisi kerrankin sellaisia joulukuvia, joissa tunnelma on kohdillaan, eikä salamavalon kalventama. Hyviä vinkkejä kännykkäkuvaukseen vastaanotetaan!

Tyyne - muistoissamme enää?

Pari kuukautta on jo kulunut siitä, kun meitä muutaman vuoden ajan ilahduttanut pikku ystävämme Tyyne katosi. Sen koommin ei ole tuosta mustavalkoisesta kaunottaresta mitään kuulunut eikä näkynyt. Seudulla liikkuu ilveksiä; valitettavaa pienten kissojen kannalta. Tai sitten Tyyne lähti vain pitkälle lomalle vaativasta koti(hiiri)kissan tehtävästä...

Tyyne ei tosin ollut järin innostunut hiiristä, vaan enemmänkin linnuista. Muistan, miten ylpeänä se esitteli ensimmäisen itse pyydystämänsä saaliin: pullean talitintin. Eikä se ressukka ymmärtänyt lainkaan, miksi minä en ollut yhtä iloinen nähtyäni kuistilla höyhenkasoja siellä täällä. Mutta nyt ottaisin vaikka ne höyhenkasat, jos Tyyne tulisi niiden mukana. Niin sitä kissa-allergikonkin mieli muuttuu siedätyshoidolla...