Hitunen

Hitunen

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Aurinkoa, aurinkoa


Tänään
katson kiitollisena 
yli kukkivan maan: 
niin paljon meille annettu
iloa näihin päiviin
pieniä aurinkoja
tietämme kirkastamaan


Siesta
kuumimpaan aikaan
luvallinen lepohetki
aika ihailla Luojan töitä
aika kerätä voimia
tulevaan 
pitkään ja pimeään
Nyt vain
aurinkoa


Virvoittavien vetten äärelle
Hän itse on luvannut meidät johtaa
sinne, missä mitään ei puutu
sinne, missä vain lepoa
ja rauhaa


Siunattua alkavaa viikkoa sinulle!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Silta yli tumman veen


Ilmasiltaa pitkin kolmessa tunnissa leijailimme tumman veden äärelle. Rantaloma tämä ei ollut, vaikka vesi ja ranta olivatkin tärkeä osa viikkoamme tuossa meille ennestään tuntemattomassa maassa, yhdessä maanosamme köyhimmistä. Viiden kielen sekametelisopan maku tuntuu vielä kielellä, vaikka kotoinen suomi alkaa taas päästä voitolle. Mutta pitkään varmasti muistamme tämän erikoisen viikon, jolloin maa, meri ja taivas koskettivat toisiaan.





Viikko hohkaavaa heinäkuun hellettä, meidän Pohjolan kylmyyteen tottuneiden mielestä. Paikalliset sanoivat helteen alkavan vasta +38 asteessa, mutta meille oli kylliksi jo tämä 32-35 astetta. Lämpöä tunsimme muutenkin - ihmisten ystävällisyys ja pienet huomaavaisuuden eleet olivat sydäntälämmittäviä. Ja lapset, niin kuin kaikkialla maailmassa, ihanan uteliaita ja ystävällisiä sekä innokkaita oppimaan kaikkea uutta. Niin, ja eläimet! Majatalomme kukko aamun virkku, suloiset kanit, koiranpennut, linnut, vuohet, lampaat...




Kukat ovat kauniita kaikkialla maailmassa. Majatalomme emäntä esitteli minulle koko puutarhansa kukkarunsauden, kertoi kasvattavansa 25 eri tomaattilajiketta avomaalla sekä maissia, meloneita, perunaa, tomatilloja... Rannoiltakin bongasin ensin kukat, sitten kivet ja simpukat ja ah, olihan siellä vettäkin. Lämmintä ja lähimeriämme kirkkaampaa ja suolaisempaa.




Paljon jäi mieleen sulateltavaa, lämpimiä muistoja sydämeen. Ehkä joskus palaamme näihin maisemiin uudelleen. 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kukkajuhlaa


Lopultakin päivänsini kukkii ja uusia nuppuja on paljon.


On se vaan niiiiin kaunis. 


Haikea jättää tämä kukkaloisto hetkeksi. Pakaasit pakattu, mieli jännittynyt uuden edessä. Jotain ennenkokematonta ja jotain tuttuakin tulevan viikon ajan. Uusi meri, uudet maisemat. Tuttu sanoma ja rakkaus, joka kantaa.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Pakkolepo


Kasvi/kahvihuone on jo melkein valmis, mutta ei ihan. Eilen aamulla mennessäni kastelemaan tomaatteja ajattelin päivän työlistaa: viimeistele kasvihuoneen lattian laatoitus, leikkaa nurmikko, siivoa talo ja pese ainakin keittiön lattia (jotta saa vastapestyt matot paikoilleen), poimi mustikoita edes piirakan verran ja leivo se piirakka, poimi mustaherukoita hyytelöä varten. Heti perään ajattelin, että minähän olen lomalla - miksi siis raadan ihan hullun lailla aamusta iltaan, voi kun saisi levätä. Ja puolen tunnin päästä makasin sohvalla vatsa sekaisin, kävin välillä oksentamassa ja jatkoin unia koko päivän sekä yön saamatta selville taudin alkulähdettä.


Sohvaa on käytettävä, jottei se sammaloidu. Lepo on tarpeen, jottei kroppa ja sielu näänny. Veltonoloisena kerään vielä tämän päivän voimia tulevaa varten ja ehkä sitten huomenna jaksan pihalla taas muutakin kuin valokuvata. Tässä kuitenkin muutamat minulle nimettömät kasvit pihaltamme, autathan taas tunnistamaan!

Nimetön 1
Nimetön 2 (sama kuin 1, mutta erivärinen?)
Nimetön 3
Nimetön 4 (joku kello, kasvaa kuunliljojen seassa)

torstai 10. heinäkuuta 2014

Marjoja, moottoripyöriä ja pinkkejä kukkia


Mitä olisi kesä ilman mansikoita tai mustikoita?! Mielestäni ei ole juuri ihanampaa kesäpuuhaa kuin marjojen poimiminen ja syöminen. Saimme vieraaksemme vanhimman siskoni ja moottoripyöräilyyn hurahtaneen miehensä, joiden kanssa vietimme muutaman mainion päivän: moottoripyöräilyä saaristomaisemissa ja lossimatkan takana herkullista ruokaa ja leivoskahvit, mattopyykkiä ja mansikanpoimintaa, saunomista ja meriuintia sekä pitkiä keskusteluja ja - jalkapalloakin vähän, ruudulta.


Kotona ollessa parasta on saada kulkea hiljaa puutarhassa ja ihmetellä luonnon upeita taideteoksia. Pionit ehtivät parhaaseen kukintaansa juuri silloin, kun olimme Pohjanmaalla, mutta jotain sentään sain kuvattua ennen ja jälkeen.


Tunnistusapua kaipaisin seuraavan kukan suhteen. Nimen olen varmasti kuullut, mutta unohtanut. Kukinto on herkkä ja kaunis rypäs pitkän varren päässä, lehdet vähän kuin pelargonialla. Tunnistatko?


Tämä seuraava taitaa olla joku neilikka (?). Leviää itsekseen sinne tänne kivikkorinteessä.


Ja eikös tämä ole joku akileija? En tiedä, mistä tämäkin on puutarhaamme lentänyt, sillä tietääkseni en ole keneltäkään saanut moista tainta enkä itse ostanut. Kaunis se silti on, vaikka tekikin nyt vain muutaman kukan.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Vesiloma

Palasimme juuri kotiin kierreltyämme liki viikon ympäri tätä rakasta kotimaata. Viiteen päivään mahtui anoppilassa käynti ja muuta miehen sukua, leppoisaa oleilua Lappajärven rannalla siskon ja miehensä kanssa sekä kolmen muun siskon ja muun lähisuvun  ja tuttujen tapaamista Seinäjoella. Ja tietysti hyvää ravintoa niin ruumiille kuin sielulle sekä ihanaa yhteyttä yli seurakuntarajojen. Ja jälleen kerran: kaunis on tämä pitkä ja kapea maa. Ja varsin vetinen. Alkuviikosta vetinen oli sääkin yltäpäältä ja loppuviikosta vettä oli enimmäkseen edessä ja alla.
Ensin vettä oli pisaroina...


... sitten lammikoina...

... sitten jo ihan oikea meri...


... ja suloista järvivettä yllin kyllin...


... ja vesi jo ihan kielellä...


... sekä outo vesipeto...


... ja vielä vettä suihkunakin....


Ihana, kun meillä on vettä. Seuraavaksi saadaan keskittyä auringon lämpöön ja sen hellään hyväilyyn - lopultakin!