Junaillen El Chorroon

 

Jokunen viikko sitten tajusimme, että aikamme täällä Espanjassa on käymässä vähiin ja monta aiottua juttua on vielä tekemättä. Joten hyppäsimme junaan, ensin Fuengirolasta Málagaan, mikä toistaiseksi on todella edullista. Vuoden alussa ostetulla kympin lipulla saa ajella huhtikuun loppuun asti niin paljon kuin tahtoo - ja lopulta sen kympinkin voi saada takaisin, jos on tehnyt vähintään 16 matkaa. Täällä tosissaan yritetään saada yksityisautoilua vähemmäksi ja ainakin meidän osaltamme tuo tavoite onkin toteutunut hienosti. Tämän vuoden puolella olemme tankanneet omaa autoa yhden kerran! 

Málagassa vaihdoimme junaa Maria Zambranon asemalla. Ostimme liput reilun tunnin matkan päähän Bobadillaan, joka on pienen pieni kylä El Chorron jälkeen. El Chorro taas on tunnettu huimasta El Caminito del Reystä eli Kuninkaantiestä, joka kulkee kävelypolkuna rotkojen reunamilla. Halusimme kuitenkin nähdä junasta käsin, miltä nuo rotkot näyttävät, joten siksi otimme päätepysäkiksi seuraavan aseman. Jos olisimme jääneet El Chorron asemalla pois, emme olisi päässeet sukeltamaan mm. tuohon vihertävään siltatunneliin yläkuvassa. Seuraava kuva alapuolella on juuri hetkeltä ennen tunneliin sukellusta. Kallionseinämällä näkyy kävelyreitin rakennelmia. Minua ei tuonne saisi käppäilemään edes maksusta, mutta mieheni on kiertänyt reitin joskus aiemmalla lomallamme. 

Olimme reissussa maanantaina, jolloin toistaiseksi Caminiton reitit ovat suljettuja, joten kaikkialla oli aikamoisen hiljaista. Myös Bobadillan kylä, jossa jäimme junasta pois, oli kuin suomalainen pikkukylä kesäpäivänä - ei mitään liikettä missään. No, vietimme kylässä tunnin verran ja hyppäsimme taas junaan, nyt El Chorroon. Näiden kahden kylän väli junalla on noin 15-20 minuuttia. Alla muutama kuva Bobadillan idyllistä.

 El Chorron kylä itsessään on hyvin pikkuruinen, muutama kahvila-ravintola, hotelli ja supermarketiksi itseään mainostava pikkupikkupuoti sekä joku kioski. Junan aikataulut olivat ainakin nyt sellaiset, että "jouduimme" viettämään El Chorrossa iltaan asti, koska aamupäivisin kulkee useampi juna, mutta siestan aikana ja illalla ei sitten vuoroja olekaan paitsi viimeinen iltakahdeksan maissa. Turistisumaa ei ollut, joten oli ihana kierrellä rauhassa pitkin kylää, käydä syömässä hyvää ruokaa ja tehdä pieni  patikkaretki Caminiton reittiä ikään kuin vastaan.  

Junaa odotellessa ehti tulla jo hämärä. Kauniit lyhdyt syttyivät valaisemaan kylänraittia. Näin turistikauden ulkopuolella reissaaminen on leppoisaa, kun ei tarvitse väistellä muita kulkijoita. Paluujunaan El Chorron asemalta nousi yksi matkustaja meidän lisäksemme. Junassa olimme kahdestaan isossa vaunussa. Kesäaikaan on varmasti tiukkaa, mahtuvatko kaikki istumaan... 

Mukavaa loppuviikkoa sinulle! 

Kesä!

 

Tällä viikolla on säätilassa tapahtunut huima käänne kauan kaivattuun suuntaan eli nyt on kolkuteltu jo hellerajoja harva se päivä. Málagan itäpuolella on tänään menty jo yli 30 asteen virallisissa mittauksissa, mutta minulle riittää kyllä tämä Fuengirolan 24-25 astetta. Tuulista säätä on välillä edelleenkin, mutta ihanasti myös tarkenee jo hihattomalla paidalla. Aurinkovoidetta suojakertoimella 50 kuluu mulla joka päivä, kun olen niin herkkä palamaan.  

Nämä kuvat ovat Sierra de Mijakselta, jossa kävimme reilu viikko sitten aurinkoisella patikoinnilla jälleen kerran. Mijaksen vuorilla riittää patikointireittejä, joita emme vielä ole ehtineet käydä läpi läheskään kaikkia. Tämä reitti oltiin kyllä jo kävelty joskus neljä vuotta sitten, mutta toisinpäin. 

Tällä viikolla emme ole ehtineet patikoimaan, vaan olemme saaneet olla mukana touhuamassa lasten kanssa monenlaista. Välillä yksi lapsi, välillä kymmeniä. On seikkailtu, leivottu, kerätty rannalta aarteita. Olemme olleet myös toteuttamassa Aurinkorannikon lasten tukikonsertteja, joilla kerätään varoja lasten parissa tehtävään työhön eli kerhojen, leirien, retkien yms. järjestämiseen. 

Rieskoja niin kaurapuuronjämistä kuin perunamuusistakin tuli leivottua kolmena peräkkäisenä päivänä, ensin kotona, sitten lasten kanssa. Ja voi että maistuivat kaikille voin kanssa! 

Mukavaa talven, kevään tai kesän jatkoa riippuen siitä, missä olet!

Ilonaiheita

 

Helmikuu hujahti jonnekin muistojen joukkoon. Paljon mukavaa ja mielenkiintoista ehti tapahtua. Kevään eteneminen on ollut tyyliä kolme askelta eteen, kaksi taakse. Harvinaisen kylmää, sanovat monet täällä pitkään asuneet. Uutisetkin näyttävät harva se ilta lumisateita eri puolilta maata. Viime viikolla mm. Barcelonassa satoi 7 cm lunta. Monissa paikoissa vuoristossa toki on tullut enemmänkin ja pakkasella on oltu. Onneksi meillä sentään täällä ihan eteläisessä Andalusiassa aurinko on näyttäytynyt useimpina päivinä ja lämpötilatkin ovat olleet lähellä kahtakymmentä. 

Viikko sitten saimme viettää 37. hääpäiväämme: mies oli betonitalkoissa ja minä taisin käyttää päivän kirjallisiin harrastuksiin. Juhlan kunniaksi kävimme illansuussa syömässä jäätelöannokset kahvin kera. Olen äärettömän kiitollinen pitkään jatkuneesta avioliitosta! 

Joka viikko iloa elämäämme tuo vilkas lapsonen, jonka kanssa puuhaamme milloin mitäkin. Kävimme vastikään naapurikaupungin isossa puistossa, jossa mielenkiintoisia paikkoja piisasi. Emme meinanneet neidin vauhdissa pysyä, mutta hauskaa oli kaikilla. Täällä näitä ihania puistoja riittää, ja lapset on kyllä huomioitu todella hienosti. Tässä puistossa oli niin vesieläimiä kuin tuttuja maatilan eläimiäkin ja ne tuntuivat pientä seuralaistamme kiinnostavan enemmän kuin varsinaiset kiipeilytelineet ja muut härpäkkeet. 

Puiston upeat istutusalueet ilahduttivat itseäni. Kaktuksia oli joka lähtöön. Voi olla, että tähän puistoon tulee palattua vielä toiste kevätkukkien päästyä vauhtiin kukinnassaan. 

Viikonloppuna oli ilo istua valmiiseen pöytään naisten brunssille seurakunnassa. Olemme täällä olleet mukana suomalaisessa seurakunnassa, vaikka välillä käymme tsekkaamassa kielitaitomme tasoa myös espanjankielisissä kirkoissa. 

Mainiota maaliskuuta sinulle!