Hitunen

Hitunen

perjantai 21. joulukuuta 2018

Valo voittaa



Joulukadut täyttyvät iloisista, kiiruhtavista ja iloisesti kiiruhtavista ihmisistä. Kaupasta toiseen rynniessä ei ehkä ehdi pysähtyä katselemaan ja ihailemaan pimeyttä halkovia valoja, mutta on niitäkin, jotka ymmärtävät nauttia kaikesta kauniista ympärillään. Vuosi vuodelta olen vähitellen oppinut nauttimaan hetkistä ja tarkoituksella hidastamaan tahtia. Ja nyt, kun jouluaattoon on vielä kolme yötä, tuntuu, että joulu on jo tässä ja nyt. Ihana rauha ja hiljaisuus. Mies lukee nojatuolissa isänpäivälahjakirjaansa, nauraa välillä itsekseen. Rankka työvuosi on takana, nyt on loma. Lasten halaukset koulun pihalla ja luokassa vielä lämpimänä muistona tehdystä työstä. Joulukakun tuoksu täyttää talon, valot tuikkivat pimeää poistaen. Leipoessani kuuntelin joululauluja eri kielillä, nyt nautin hiljaisuudesta. Takkatuli on hiipunut, yö hiipii lähemmäksi. Odotan aamua ilman kellonsoittoa. Ehkä aamulla taivaanranta punertaa kuin itsenäisyyspäivän aamuna. Lumisateenkin jälkeen valo voittaa.



tiistai 11. joulukuuta 2018

Matkalla jouluun


Pimein vuodenaika täyttyy ihanista valoista, jotka tuikkivat tummenevaan iltaan. Muutama viikko sitten kävimme esikoista ja tyttöystäväänsä moikkaamassa Porvoossa, jossa molemmat opiskelevat. Porvoon vanha kaupunki on ihastuttava niin kuin muutkin vanhat puutalokaupungit. Pikku putiikkeja mukulakivikatujen varsilla, kahviloita, jokiranta venevajoineen, upea kirkko.




Paluumatkalla poikkesimme siskoni luokse Tuusulaan, jossa teimme piristävän kävelylenkin Tuusulanjärven ympäristössä. Järvi oli silloin hienoisen jään peittämä ja rantaniityllä näimme vielä lampaita...



Joulu lähestyy askel askeleelta. Tänään käärin pikku paketteja pikkuisille ystävillemme, kuuntelin joululauluja ja sytyttelin kynttilöitä. Joulu tulee meille omalla tahdillaan, ilman stressinstressiä, kiireettömästi ja kauniisti. Töistä tultuani otan usein päiväunet, sytytän sitten kynttilät ja tulen takkaan. Joku ilta saatan inspiroitua siivoamaan jonkin nurkan tai kaapin, tai sitten vain olen ja makoilen sohvalla. Näin on hyvä - olen tyytyväinen tällaisiin jouluvalmisteluihin ja niin on mieskin. Nuorempana joskus "suoritin" joulua, mutta enää ei tarvitse, viitsi tai sitten sitä vain on sen verran viisastunut, että uskaltaa tehdä toisin.


Leppoisaa joulun odotusta sinullekin!