Annoin Ranskalle mahdollisuuden ja yllätyin iloisesti

 

Käsitykseni Ranskasta on ollut aiemmin kutakuinkin tuon yllä olevan kuvan kaltainen eli ei kovin myönteinen. Mutta kuten kuvasta näkyy, mutkan takana on valoisampaa, joten päätin antaa Ranskalle ja ranskalaisille (muillekin kuin niille perunoille) mahdollisuuden muuttaa käsityksiäni positiivisempaan suuntaan. Aiemmat kokemukseni perustuvat edellisen reissumme eli marraskuun 2016 Ranskan läpiajoon, jolloin emme yöpyneet maassa, ja huoltoasemapysähdyksistä jäi sellainen kuva, että meitä ei haluta palvella, koska emme osaa ranskaa. Lisäksi aiemmin olen ollut kahdella lennolla Pariisissa useita tunteja - joutunut lumipyryyn ja sellaiseen sumuun, josta ei Eiffel-tornia erottanut. Ainut aiemmin myönteinen kokemus on eräästä Suomessa asuvasta pariisilaistaustaisesta ystävästäni, joka on aivan ihana ihminen ja puhuu hyvää englantia. 

Reittivalintamme oli tällä kertaa sellainen, että se vaati vähintään yhden yöpymisen Ranskassa. Loppujen lopuksi olimme kaksi yötä, eri paikoissa tosin. Säät eivät olleet kovin suosiolliset, mutta se, miksi Ranska yllätti iloisesti, johtuu pitkälti ranskalaisista palveluhenkisistä nuorista tai nuorehkoista henkilöistä, joita tapasimme ravintoloissa, kahviloissa, hotelleissa ja huoltoasemilla. Bonjour ja merci riittivät hyvin pitkälle ja lopun hoidimme englannilla, jota nämä nuoret osasivat hyvin. Yksi osasi jopa espanjaa, joten asioimme sitten espanjaksi. 

Koko matkamme tähän asti pahimmat kelit ja jännittävimmät hetket koimme Ranskan vuoristoteillä kaatosateessa illan hämärtyessä. Onneksi tuollaista säätä kesti yhden päivän ja jo seuraavana päivänä oli sumun hälvettyä kiva ajella kauniin maaseudun läpi. 

Ranskassa löysimme yöpymispaikat jälleen tutun sivuston kautta, mutta yllätyimme kyllä, kun löysimme itsemme luostarista, jossa ystävällinen nunna otti meidät vastaan. Häneltäkin irtosi lopulta muutama englannin sana, kun hän ymmärsi, ettemme todellakaan puhu tai ymmärrä ranskaa. Luostarin -tai ilmeisesti se oli entinen luostari-  ympärillä oli kaunis puutarha, vaikka paljoa emme siinä ehtineet kierrellä, kun tullessamme oli jo lähes pimeää. Parasta tässä paikassa oli kuitenkin rauha ja hiljaisuus.

Ranskan hintataso oli myös esimerkiksi Saksaa ja Itävaltaa edullisempi ja kahvilla sekä syömässä oli mukava käydä senkin vuoksi. 

Kaiken kaikkiaan Ranskalle kannatti antaa mahdollisuus. Ajelimme Ranskaan Torinon suunnalta mm. Brianconin, Gapin, ja Privas`n kautta Aubenasiin, josta jatkoimme seuraavana päivänä Montaubaniin. Eräässä kahvilassa juttelimme englanniksi paikallisen miehen kanssa, joka innostui kuultuaan, että olemme Suomesta. Heti alkoi tulla juttua Helsingistä ja lisäksi Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, joissa hän kertoi myös käyneensä. Hän olisi halunnut välttämättä tarjota meille kahvit, mutta olimme jo maksaneet, joten kiitimme kohteliaasti. Ranskalaisten pisteet kasvoivat tästäkin yllättävästä kohtaamisesta :)

Huimat vuoristotiet ovat nyt takanapäin, mutta reissu jatkuu. Lisää ensi kerralla...