Hitunen

Hitunen

maanantai 30. tammikuuta 2023

Mantelipuiden kukintaa Colmenarin suunnalla

 

Mantelipuut, nuo lapsuuteni unelmapuut, ovat lopettelemassa kukintaansa hyvin koleassa säässä. Uutisissa on näytetty kuvia jäätyneistä mantelinkukista. Teimme juuri maaseutukierroksen Málagasta pohjoiseen Colmenarin suunnalle, jossa tie nousee liki kilometrin korkeuteen. Lämpötila putoaa sitä mukaa, kun tie nousee ylemmäs - ylhäällä vuorilla oli noin 5-7 astetta lämmintä, vaikkakin aurinkoista. Tuuli oli melkoisen navakka, eikä juuri kuvien ottamista pitemmäksi aikaa viitsitty autosta poistua. 

Colmenar on pieni, alle 4000 asukkaan kaupunki reilun 600 metrin korkeudessa. Pysähdyimme kaupungin keskustaan kahville, ja jatkoimme sitten matkaa ylemmäs vuoristoon. Keskustassa ihastuttivat mandariini/appelsiinipuut, jotka ilmeisesti ovat jotain koristelajiketta. 


Mantelipuu on kevään ensimmäisiä kukkijoita näillä main, mutta näyttää siltä, että moni muukin kukkiva puu tai pensas on jo aloittanut kauden, vaikka säät ovat olleet harvinaisen viileitä. Vähitellen on kuitenkin luvassa lämpenevää. 




Mantelipuureitti Colmenarista Málagan suuntaan kulkee tietä nro 7000 pitkin. Tien toisella puolella on upea Montes de Málagan luonnonpuistoalue, jossa on paljon merkittyjä vaellusreittejä. Ehkä jollain lämpimämmällä säällä täytyy yrittää tehdä patikkaretki noihin maisemiin. 



Tällaiset terveiset tällä kertaa täältä tuuliselta rannikolta! Mukavaa helmikuun alkua!



maanantai 23. tammikuuta 2023

Tuulisella rannalla

 

Vuorilla vaeltelun jälkeen on tullut tehtyä useita lenkkejä tuuliselle rannalle. Hiekassa ei sentään tarvitse tarpoa, ellei välttämättä halua, sillä hiekan ja autotien välissä kulkee laatoitettu kävelytie. Myös pyöräilijät, juoksijat, rullaluistelijat ja koiranlenkittäjät täyttävät tuon rantareitin ilta illan jälkeen. Eikä se ole mikään pikku pätkä, vaan kaupungin päästä päähän noin kuuden kilometrin verran muistaakseni. 

Liikkuminen rannalla on täällä jokaisen etuoikeus ja säiden puolesta mahdollista likimain jokaisena päivänä. Rannalla asuu myös jokseenkin vakituisesti muutamia miehiä teltoissa, vaihtavat vain telttojen paikkaa välillä. Kaduilla ja tyhjillään olevien ravintoloiden katosten alla asuu kymmeniä eri ikäisiä miehiä ja naisia, ellei satojakin. Yölämpötilat ovat tällä viikolla laskemassa noin viiden asteen tuntumaan alimmillaan, joten on aika kylmää kadulla yöpymiseen. En tiedä, onko täällä mitään asunnottomien yömajoja tai vastaavia, joita Suomessa on suurimmissa kaupungeissa. Surullista kuitenkin, että niin moni joutuu tai osa haluaa vapaaehtoisesti yöpyä taivasalla. Kuulin suomalaisnuoresta, joka lähetettiin täältä Suomeen ja hankittiin asunto sieltä, mutta aika pian hän palasi tänne ja ilmeisesti edelleen yöpyy kaduilla ja rannoilla. Onhan täällä kuitenkin enimmäkseen ihan mukava sää, ruoka on halvempaa kuin Suomessa ja monia muitakin seikkoja varmasti, miksi mieluummin halutaan olla täällä etelässä. 



Rantabulevardilla tai paseolla kuten sitä espanjaksi kutsutaan on paljon patsaita ja muistomerkkejä. Jossain kohtaa on myös kymmeniä tauluja, joissa on vaihtuva valokuvanäyttely. Lenkin lomassa riittää siis katsottavaa. Ja aika moni lenkkeilijä tai iltakävelijä poikkeaa rannan kahviloihin tai baareihin nauttimaan jotain virvoketta. Näin talvella useimmat jäätelöbaarit ovat kiinni. Espanjalaisten mielestä talvikausi jatkuu kesäkuulle ja kesää on vain juhannuksesta syyskuun lopulle - ainakin mitä bussipysäkin aikataululistaan on uskominen. Ulkouima-altaat menevät kiinni useimmissa hotelleissa ja taloyhtiöissä viimeistään lokakuussa. Meilläkin parvekkeelta näkyy taloyhtiön uima-allas, mutta eipä siellä koskaan ole näkynyt ketään, koska on talvi! Pohjois-Espanjassa on toki ollut viime viikkoina hurjia lumipyryjä ja pakkasia, mutta täällä etelässä lämpötila päivisin on kuitenkin siinä 20 asteen tuntumassa useimmiten.


Mukavaa ja aurinkoista tammikuun loppua sinulle!



sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Pää pilvissä, jalat maassa

 

Tällä viikolla teimme ensimmäisen pitemmän patikointiretken vuorille. Ajoimme Mijaksen kaupungin ohi merkittyjen patikointireittien lähtöpaikalle, jossa on ilmainen pysäköintipaikka. Sää oli varmasti talven tuulisin, vaikka muuten olikin aurinkoista niin lähtiessä kuin palatessa. Matkan varrelle mahtui tosin toisenlaistakin säätilaa. Mijas-vuoren huipulla on sääpallo, jonne lähtöpaikalta oli noin viiden kilometrin taivallus. Kaikkiaan reitistä kertyi reilut 11 kilometriä minun Sportstracker-sovellukseni mukaan, mutta mieheni älykellon mukaan lähes kilometri vähemmän. 

Alkumatka oli kaunista ja aurinkoista, mutta lippiksestä sai pitää kiinni, jos halusi pysyvän päässä. Ennen huipun saavuttamista alkoivat pilvet vyöryä vuoren toiselta puolen yllemme, ja niinpä huipulla olimme kirjaimellisesti pilvessä. Ylhäällä oli metsäpalon jäljiltä aika aavemainen näky ja vinhasti vinkuva tuuli lisäsi elokuvamaista elämystä. 





Aika pitkästi saimme tulla alaspäin, ennen kuin oli taas aurinkoista ja eväiden syönti alkoi maistua. Sääpallo huipulla näkyi nyt myös hyvin, toisin kuin ylhäällä ollessamme. Ja maisemissa ei muutenkaan valittamista. Harmi vain, että vanha polvivaivani aktivoitui heti alaspäin lähdettyämme ja niinpä olin aika tuskissani jo muutaman kilometrin jälkeen. Kävelysauvat auttoivat asiaa hieman, mutta kyllä jokainen alaspäin tultava askel oli tuskaa, ylöspäin ja tasamaa ihan ok. Vaiva kyllä helpotti heti, kun pääsin kotona sohvalle!





Kaiken kaikkiaan reissu oli melkoinen elämys. Ensi kertaa varten täytyy käydä ostamassa jonkinlainen polvituki, että pääsee mäen päältä alaskin! 

Mukavaa uutta viikkoa sinulle!