Hitunen

Hitunen

lauantai 27. marraskuuta 2021

Marraskuu on kulttuurikuu

 

Tämä marraskuu ei ole ollut ollenkaan niin synkkä tai harmaa kuin olisi voinut etukäteen luulla. Yleensä marraskuu on jotenkin vuoden epämieluisin ainakin itselleni, mutta ei nyt. Talvi on vähitellen hiipimässä tännekin lounaisrannikolle, minkä vuoksi eilen päätimme kyläsaunan uintikauden pikkujouluihin. Saunaamme ei ole rakennettu talvikäyttöä varten, mutta oli hienoa, että saimme näinkin pitkän kauden. Tämän postauksen rantakuvat on otettu saunarannastamme eräänä marraskuisena pakkasaamuna noin kello seitsemän aikaan, kun kävimme varmistamassa, että putket eivät ole jäässä. 



Kuluvan kuun aikana olen ehtinyt ja saanut kokea monenlaisia kulttuurielämyksiä saunomisen lisäksi. Salon taidemuseossa Veturitallissa on parhaillaan menossa upea Petri Alamaunuksen näyttely La-la-land, jossa on valtavia unenomaisia maisemamaalauksia. Värit ovat huikaisevia ja taulujen edessä voisi seisoa vaikka kuinka pitkään. Myös pienempiä maalauksia on joku seinällinen  ja niissä on herkullisia yksityiskohtia. Itse ihastuin tuohon alla reunimmaisena näkyvään maalaukseen Black hole (Musta aukko), jossa taidemuseon valkoinen seinä paistaa aukon läpi. 


Toinen mielenkiintoinen teos oli myös kirpputorilta hankittuun tauluun tehty maalaus, jossa alkuperäisestä taulusta on jätetty osa näkyviin. Hauska idea, jota voisi itsekin kokeilla, jos joku taulu ei sellaisenaan miellytä. Kuva tästä alla. 


Salon taidemuseossa on samanaikaisesti menossa myös hienoja mustavalkokuvia sisältävä valokuvanäyttely, jota kannattaa myös käydä ihailemassa. Muihin kulttuurielämyksiin on itselläni kuulunut runoilta, jossa kävin kuuntelemassa varsinaissuomalaisten runoilijoiden tuotantoa ja lausuntaa. Sen myötä omakin runosuoni alkoi jälleen pulputa - jopa niin, että välillä on öisinkin noustava kirjoittamaan mieleen tulleet säkeet muistiin. 


Tässä kuussa olen myös innostunut jälleen tekemään kävelylenkkejä milloin kaupungissa, milloin täällä maalla. Säät ovat olleet enimmäkseen juuri sopivia ja loppujen lopuksi sää on aina pukeutumiskysymys. Kovin viima kohtasi Helsingin Kalasatamassa, jossa kävimme isänpäivänä perheemme kanssa syömässä erittäin hyvää intialaista ruokaa. Mieheni ihastui intialaiseen ruokaan aikanaan vuorotteluvapaalla Espanjassa, jossa pikkukaupungissamme oli hyvä intialainen ravintola. Tälläkin kertaa ruoka oli erinomaista kuten myös seura. 


Syksy on mennyt aika nopeasti ja kohta on ensimmäisen adventin aika. Jouluun valmistautuminen on aina yhtä ihanaa ja sitä on kiva tehdä pikkuhiljaa. Hienoa, että ei tarvitse ottaa stressiä mistään eikä tehdä mitään sellaista, mitä ei jaksa tai halua. Sekin on kiva huomata, että itse asiassa siivoaminenkin voi olla mukavaa, koska sen jälkeen silmä lepää ja on voi nauttia sohvailustakin eri tavalla. Ystävän kanssa pidimme joulukorttiaskarteluillan, jonka tuotoksia lähtee lähiaikoina eri puolille Suomea. Kaupunkikotia piristämään kokosin vanhaan puulaatikkoon asetelman talven tuntua tuomaan. 
Siinäpä niitä kuulumisia tältä marraskuulta! 



Hyvää adventin aikaa sinulle!



sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Valoa on vielä

 


Lokakuu meni vauhdikkaasti töiden ja lomankin täyttäessä päivät. Kävelylenkkejä tuli tehtyä niin maalla kuin kaupungissakin. Nyt marraskuukin on alkanut monenmoisella puuhalla, mutta on ollut myös iltoja omassa rauhassa ja aamujakin, jolloin ei ole ollut kiirettä minnekään. Pyhäinpäivän aamua vietin yksin kaupunkikodissamme, ja nautin suuresti auringonnoususta ja valon leikistä olohuoneessa.  Myös keittiön ikkunasta näkyvät männyt värjäytyivät ihanaan kultaan auringon valossa. Kaksiomme on ns. läpitalonhuoneisto eli suunnilleen itä-länsi -suuntainen. Olohuone siis auringon nousuun ja keittiö sekä makuuhuone ilta-auringon suuntaan. 


Kävelylenkeillä olen kummastellut autioita taloja keskellä kaupungin parhaita paikkoja, ja miettinyt, miksi jotkut talot jäävät tyhjilleen. Ihanat puuhuvilat saavat ränsistyä ja joskus upeana kukoistaneet puutarhat ovat nyt ryteikköjä. Surullista. 



Mutta kauneutta löytää, kun vain haluaa nähdä. Loppujen lopuksi nämäkin röttelöt ovat tavallaan kauniita. Mutta että ensin rakennetaan vaivalla, ja sitten annetaan ränsityä - sitä en ymmärrä. 


Onpa tässä maailmassa paljon muutakin, mitä en ymmärrä. Eikä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää, vaan on opittava vain elämään kaikkien outouksien kanssa. Niin itsessä kuin muissa tai ympäristössä. Jokainenhan meistä on (jonkun toisen mielestä) omalla laillaan... 


Mukavaa marraskuuta!

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Kuka on maistanut...

 ...tästä...


... ja tästä....


... ja tästäkin...


... ja tehnyt tällekin jotain...


Mutta kuka on värjännyt kaiken näin kauniiksi - kuin suurella siveltimellä? 


Syksy on ollut ihana,

lehtiä maassa on kekona.

Olen nauttinut syksyn tuulista

ja päivistä aurinkoisista,

olen sateen ropista antanut,

kesän varastoon kantanut,

viileistä vesistä virkistynyt

kauneutta luonnon ihmetellyt.



Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!