Hitunen

Hitunen

maanantai 5. joulukuuta 2022

Hyvää itsenäisyyspäivää


 Täällä palmujen juurella vietämme rakkaan kotimaamme Suomen 105. itsenäisyyspäivää. Samalla espanjalaiset viettävät perustuslain päivää, joka on vapaapäivä kuten meillä itsenäisyyspäivä. Tälle viikolle, torstaihin osuu myös El dìa de la Immaculada Conceptiòn, joka on katolisen kirkon juhlapäivä eli myös vapaapäivä. Tuota päivää vietetään Neitsyt Marian (peri)synnittömän sikiämisen päivänä. Koska samalle viikolle osuvat nämä kaksi juhlapäivää, aika moni yritys pitää ovensa kiinni ja työntekijät saavat tai ottavat lomaa välipäiviksi. Likimain kaikki ruoka- ja erityistavarakaupat ovat ainakin kiinni molempina juhlapäivinä ja osa myös keskiviikon. Suomessa ei taida olla juuri enää mitään pyhää, jolloin ei olisi "markkinapäivä", joten minusta tuntuu ihan hienolta, että täällä sentään vielä arvostetaan perinteitä ja yhteisiä vapaapäiviä, jolloin ei ole pakko ravata ostoksilla. Juhlapyhinä täällä näkee tosi paljon perheitä retkeilemässä ja yleensäkin sunnuntait ovat retkipäiviä sekä myös pyöräilypäiviä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille teille ihanat suomalaiset!

lauantai 3. joulukuuta 2022

Valloitamme vanhoja vuoria, koska emme ole enää nuoria

 

Yksi parhaista asioista täällä Espanjan etelärannikolla ovat vuoret, joiden katselemiseen en minä ainakaan väsy. Kiipeäminen onkin sitten toinen juttu - usein se on väsyttävää, mutta kaiken vaivan arvoista. Otsikon "vanhoja vuoria" tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että olemme käyneet tälläkin vuorella pari kertaa aiemmin. Vanhat tutut (jutut) ovat helppoja, uusien kanssa on iän lisääntyessä aina vähän enemmän haastetta. 

Benahaviksen alueella sijaitseva Montemayor kohoaa 579 metrin korkeuteen meren pinnasta eli ei ole mikään kovin korkea vuori täällä päin. Suomessa jos tuollainen paiskattaisiin vaikka kotikonnuilleni Pohjois-Pohjanmaalle - olisihan se aikamoinen näky! Mutta täällä se on kohtuullisen pieni, mutta aikojen saatossa ollut erittäin tärkeä vuori alueen puolustuksen kannalta. Huipulla on ollut linna, jonka rakennusaikaa ei ole ihan tarkkaan pystytty määrittämään. Jossain 1000 -luvun tienoilla ilmeisesti, mutta nyt jäljellä ovat kuitenkin rauniot. 

Vuorten valloitus on jokseenkin helppo aloittaa Montemayorille kiipeämällä. Autolla pääsee Benahaviksen keskustaan, josta lähtee hyvä asfalttitie ylöspäin. Jossain vaiheessa se tietenkin loppuu, muuttuu soratieksi ja sitten on enää polkua, ihan lopussa kivikkoa, jossa mennään liki nelinkontin. Matkaa autolta kertyi reilut 3 km suuntaansa. Mennessä siihen upposi tunti ja 12 minuuttia, palatessa nippanappa alle tunti. Tuon kumipuun juurelta, jossa mieheni seisoo, alkaa reissun haastavin osuus, muutama sata metriä huipulle. 


Horisontissa näkyvä isompi vuori on La Concha, jonka huipulle kiipesimme kuusi vuotta sitten, ja tavoite on jossain vaiheessa ehkä kevätpuolella yrittää uudestaan. Mutta nyt nautimme näistä maisemista. Alhaalla Välimeren rannalla näkyvät Marbella ja San Pedro de Alcantara, jossa asuimme aiemmilla vuorotteluvapaillamme ja nytkin alkuviikot. 


Tätä kirjoittaessani katselen tummuvaa iltaa ja kaupungin valoja hieman idempänä. Muutimme tällä viikolla suomalaisten suosikkialueelle Fuengirolaan, tosin emme ihan keskelle kaupunkia. Asumme ylhäällä vuoren rinteellä, josta on kyllä ihan mainiot näkymät merelle. Toinen juttu on se, että aina, kun palaamme jostain tähän kotiin, on edessä ylämäki. Tuli sitten kävellen tai autolla, mäkeä ei voi välttää. Rantaan on kävellen matkaa reilu kilometri, mutta sieltä ylös kiipeäminen ei ole mikään vartin juttu. Mutta emmehän tulleet tänne löhöilemään, vaan nauttimaan liikunnasta. 

Hyviä hiihtokelejä sinne Pohjolaan sekä oikein rauhallista adventtiaikaa! 

(Tuosta portailla nautiskelijasta voi ottaa mallia. Siinä se vietti lähes koko päivän.)




maanantai 28. marraskuuta 2022

Espanjan poikki kahdessa päivässä

 

Aurinkoinen ja ihastuttava San Sebastián jäi taakse ja lähdimme ajamaan Pamplonan kautta etelää kohti. Se oli lähinnä minun toiveeni, sillä olin jo täysin kypsä autossa istumiseen - kroppani ei vain ole luotu kestämään pitkiä automatkoja. Mieheni olisi halunnut kiertää vielä Espanjan pohjoisrannikkoa pitkin ihan länteen ja lähteä sieltä Portugalin rajan tuntumaa pitkin etelään. Toki ne seudut olisivat olleet meille molemmille ennen näkemättömiä, mutta tällä kertaa valitsimme kuitenkin suoran reitin. Ja sitten sitä hujautettiinkin päivässä melkein 700 kilometriä, mikä ei tehnyt yhtään paremmaksi oloani paitsi sen osalta, että tiesin tuon loputtomalta tuntuvan istumisen pian loppuvan. 


Maisemat varsinkin Pamplonasta Soriaan olivat aika upeat vuoristoineen, mutta siitä eteenpäin oli paljon kyllä tasamaatakin. Kaikkialla näkyivät kuivan kesän jäljet eikä alkava syksy - tai talveksihan täkäläiset jo tätä marraskuuta kutsuvat - ole tuonut juurikaan helpotusta kuivuuteen. Andalusiassa kuulemma kulunut lokakuu oli koko mittaushistorian toiseksi kuivin ja sateettomin. Sama taitaa olla monella muulla alueella. 

Madridia ohittaessamme alkoi sataa ja ukkostaa. Salamat leiskahtelivat hämärtyvässä illassa, mutta lopulta myös kaunis auringonlasku siivitti matkaamme. Ajelimme vielä muutaman sata kilometriä pääkaupungista etelään ja nappasimme taas "lennosta" hotellin. Tosin vahingossa varasin päivää myöhemmäksi, ja siinä sitä olikin selvittelemistä, että saatiin asia oikein ja päästiin yöksi puhtaiden lakanoiden väliin. Vaikka majoitus oli varattu "ei peruutusmahdollisuutta eikä maksun palautusta" -tyyliin, onneksi varausfirma ilmoitti pyynnöstäni lopulta, ettei peri meiltä tuplamaksua, koska hotellikaan ei halunnut periä. Puhumalla asiat yleensä selviävät, ja yllättävän usein jopa kehnolla kielitaidolla. Kun yhdistelee kaikkia osaamiaan kieliä, niin aina jotenkin tulee toimeen :)

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa päämääränä ihana Andalusia ja Marbellan tukikohtamme, jossa olemme olleet nyt jo parisen viikkoa. Tämä on tilapäinen majapaikkamme, ja piakkoin pääsemme toivottavasti muuttamaan varsinaiseen vuokra-asuntoomme hieman tuonne idemmäksi. 

Madridin eteläpuolella on valtavat oliivilehdot, joita tuntui riittävän silminkantamattomiin. Emme ajaneet tällä kertaa maailman oliivipääkaupunkina itseään pitävän Jáenin kautta, mutta oliivipuita riitti silti lukemattomia. Kukkula kukkulan perään oli pelkkää oliivitarhaa, vain harvoja rakennuksia siellä täällä.  

Kaiken kaikkiaan ajomatkamme Suomesta Salon seudulta Marbellaan kesti 13 päivää, joista kahtena päivänä emme ajaneet lainkaan:  yksi päivä meni kokonaan laivamatkalla Saksaan ja Gardajärvellä Italiassa vietimme yhden kokonaisen autottoman päivän. Ajokilometrejä kertyi 4063, mutta paljon lyhyemminkin olisi matkan voinut tehdä niin ajan kuin kilometrien puolesta. Yksi tuttavamme on ajanut useinkin Suomesta tänne vain parilla yöpymisellä matkalla. Aina voi tietenkin valita, kumpi on tärkeämpi, matka vai päämäärä. Nyt nautimme matkan kaikista kiemuroista (paitsi kehnokuntoinen kroppani, joka kyllä on sittemmin perille päästyämme juoksuttanut minua parissakin lääkärissä - onneksi tänään oli ilo herätä, kun mikään paikka ei enää särkenyt!). 

Aurinkoisista ja lämpimistä päivistä olemme saaneet nauttia täällä Suomen kesän kaltaisissa talvioloissa. Vaikea kuvitella, että Lounais-Suomikin on jo saanut kunnon lumipeitteen ja jotkut ovat jo kaivaneet suksensa esille... 

Mutta iloitaan siitä, mitä itse kullakin on - elämässähän on pitkälti kyse oikeasta asenteesta: kaikki päivät ovat hyviä, jos on iloinen mieli.