Kiitos ja näkemiin

 

Sydämelliset kiitokseni kaikille blogissani vuosien varrella käyneille ja kommentoineille! 

On tullut aika sulkea tämä blogi lopullisesti lähes vuoden hiljaiselon jälkeen. 

Kirjoittamista ja kuvaamista en ole lopettamassa, mutta olen tullut tarkemmaksi siinä, mitä jaan julkisesti, vaikkei täällä mitään salaisuuksia ole jaettukaan. 

Ehkä näemme ja kuulemma toisistamme jossain muualla...

Terveisin Hitunen

Lumoava Lappi ja muuta ikimuistoista

 

Syksy on edennyt vauhdikkaasti enkä ole ehtinyt blogia edes ajatella. Syyslomalla saimme huristella koko Suomen poikki esikoisemme luo Lappiin Saariselän maisemiin. Enimmäkseen päivät olivat sumuisia, mutta vähissä väreissäkin niin kauniita. Yövyimme upeassa kelomökissä Kakslauttasessa, josta teimme yhden patikointireissun Kiilopäälle. Yhtenä päivänä ajelimme Inarijärven rantaa pitkin vielä pohjoisempaan kohti Sevettijärveä ja lopulta Norjan puolelle Kirkkoniemeen eli Kirknäsiin. Eihän sinne ole kuin 250 kilometriä enää, sanoi mieheni, kun epäröin matkaan lähtöä. Kotoa Lounais-Suomesta kun oli tultu jo pitkästi yli tuhat kilometriä... 

Wilderness Hotelin aamiaiset olivat herkkua niin vatsalle kuin silmille. 

Mökin ikkunasta aukeni rauhoittava maisema, jota tuijottelin pitkään. Vähintäänkin yhtä rauhoittavaa oli hidas patikointi Kiilopään utumaisemassa: 

Inarijärvi on uskomattoman upea auton ikkunasta kuvattunakin: 

Matkalla Norjaan oli pysähdyttävä kahville Sevetti Baariin, joka sijaitsee Sevettijärven rannalla ja on ainoita kahvipaikkoja Näätämön tien varrella. Pihapiiristä löytyy Rallimuseokin, johon tosin emme ehtineet nyt tutustua, vaikka miesväkeä olisi kiinnostanutkin. 

Ylläolevassa kuvassa ollaan jo Jäämeren rannalla Norjan puolella. Hassua, että en tullut ottaneeksi siellä montakaan kuvaa, vaikka elämäni ekaa kertaa olinkin Norjassa käymässä. 

Lappi jäi taakse ja palasimme lapsuusmaisemiini Pohjois-Pohjanmaalle. Yhtenä kesäyönä olin saanut päähänpiston järjestää synttärini lähellä sukulaisia vanhalla kyläkoululla, jossa siis olen ala-asteen käynyt. Koulu ei ole enää vuosiin ollut toiminnassa, mutta sitäkin aktiivisemmin sen tiloissa on toiminut kyläyhdistys, joka vuokraa kunnostettuja tiloja juhlakäyttöön. 

Huippuihanien juhlien jälkeen ajelimme kotomaan poikki mieli kiitollisena sisaruksilleni ja koko suvulle ikimuistoisesta viikonlopusta. Juhlimiseni huipentui vielä maanantain palkalliseen vapaapäivään, jonka vietin yksin kotona ja tekemällä pikku retken autioon merenrantaan. Voiko  vanhenemiselta enää enempää toivoa?!

                       

Reppureissulla Euroopassa, osa III (Hannover ja Berliini)

 

Töiden alettua loppukesä on ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt blogeissa juuri vierailla saatikka päivittää tätä matkakertomusta loppuun. Yritän nyt kuvien avulla muistella, missä kaikkialla reissun loppupuolella liikuimme. Yllä oleva kuva on Berliinistä Friedrichshainin kansanpuistosta, Märchenbrunnen - nimisestä Satujen suihkulähteestä, joka on valmistunut 1913 kansanpuiston tilauksesta. Suihkulähdettä reunustavat vanhoista saduista tutut hahmot, joista kuvassa on kukapa muu kuin Punahilkka suden kanssa. Puisto oli ihanan rauhoittava ja vilvoittava paikka hellesäässä, kun olimme muutama tunti aiemmin saapuneet täpötäydessä junassa Spandaun asemalle noin 14 km päähän pääasemalta, jonne saakka meillä oli liput. Jostain syystä juna vain jäi Spandauhun, mistä piti itse löytää jatkokyyti keskustaan. Tällaiseen siis saa varautua loma-aikaan junaillessa. No, se oli pienimpiä "murheita" reissussa. 

Hannoverissa (yllä) - reissun ainoassa sateisessa kaupungissa -  vietimme kaksi yötä ennen Berliiniin saapumista. Niinpä sateen vuoksi kaupunkikuvamme jäi melko ohueksi ja muutama nähtävyys- sekä puistokäynti jäi tekemättä. Toki sateessa oli pieniä taukoja, mutta keskityimme enimmäkseen shoppailuun. Paluulennolle olimme nimittäin varanneet reppujen lisäksi pienen matkalaukun, joka oli ensin ostettava ja sitten täytettävä jollakin eli vaatteilla. Saksassa kun oltiin olimme molemmat siskoni kanssa ajatelleet ostavamme jostain Riekerin kengät, mutta emme sitten löytäneet kuitenkaan omaan jalkaan ja makuun sopivia. 

Kaiken kaikkiaan Hannoveriin saapuminen kesti Amsterdamista seitsemän tuntia, aikataulun mukaan viisi. Matkalla juna yhtäkkiä pysähtyi keskelle metsätaipaletta, mistä noin puolen tunnin päästä siirryttiin lähellä olevalle pienen kylän asemalle. Kuulutukset tulivat ainoastaan saksaksi, mistä ymmärsimme, että jotain lapsiin liittyvää oli kyseessä. Juna oli raiteella hieman vinossa, mitä myös ihmettelimme. Lopulta lähes kahden tunnin odottelun jälkeen lähdin etsimään ravintolavaunua eväiden loputtua (mitä ei sitten tällaisessa pitkänmatkan junassa ollutkaan!). Tapaamani konduktööri suostui kertomaan pyynnöstäni englanniksi, että radalla oli ollut lapsia leikkimässä ja että heidän ruumiitaan etsitään. Järkytyimme, mutta onneksi seuraavan päivän uutiset eivät kyllä kertoneet mitään tällaista, vaan että nuorisojoukko oli tehnyt jotakin jäynää junaradalla, kuitenkaan kukaan ei ollut jäänyt junan alle.

Kuvassa yllä on yksi mielenkiintoinen puisto Hannoverin aseman lähistöltä. Sadetauon aikana uskaltauduimme kaupoista ulos raittiiseen ilmaan ja tutkailimme mm. holokaustimuistomerkkiä, jonka vieressä oli tällainen rakennelma kyltteineen. Tämä oli kohtaamispaikka, jonka kylteissä kehotettiin ihmisiä kuuntelemaan toisiaan. Jos kuuntelisimme enemmän ja tarkemmin, mitä toisilla on sanottavaa, oppisimme tuntemaan toisemme paremmin ja ehkä silloin paremmin myös vältyttäisiin kaikilta ristiriidoilta ja jopa sodilta. Puhutteleva paikka kaiken kaikkiaan, kuten myös alla olevissa kuvissa Berliinin holokaustimuistomerkki, jonka muodostaa 2711 betonipaasia. Kahden hehtaarin alueelle levittyvä muistomerkki on valmistunut 2005, ja sen valmistumiseen liittyy monenlaisia vaiheita. Rakennusvaiheen skandaalin aiheutti tieto, että yhtiö, joka toimitti kivipaasien pintaan töhrimisen estämiseksi levitetyn kemikaalin, oli sodan aikana valmistanut alihankkijana juutalaisten joukkotuhoamiseen käytettyä Zyklon B-myrkkykaasua. 

Keski-Euroopassa liikkuessa ei voi välttyä näiltä historiallisilta muistomerkeiltä ja muultakaan koko Euroopan historiaan vahvasti vaikuttaneelta asialta. Tuota ylläolevaa muistomerkkiä huomattavasti vanhempi ja kuuluisampi on Brandenburgin portti (alla) , jonka jokainen on varmaan nähnyt tv-uutisten taustalla. Portti on valmistunut jo 1700-luvun lopulla kuninkaanlinnaan johtaneen pääkadun Unter den Lindenin päähän. Portti ei ole mikään pikkuinen maamerkki, sillä se on 26 metriä korkea ja leveyttäkin on yli 65 metriä. Portin päällä on Quadriga-veistos, jossa voiton jumalatar istuu hevosten vetämissä vaunuissa. Itse Napoleonkin on marssinut tästä portista läpi - hiukkasen ennen meitä. 

Parasta Berliinissä olivat jälleen puistot. Kaupunki on ihanan vehreä ja kaupunkia halkovan Spree-joen rannoilla on kauniita kävely- ja pyöräilyreittejä. Tapasimme suomalaisparin, joka kertoi olevansa kymmenettä kertaa Berliinissä nimenomaan pyöräilemässä. Joukkoliikennekin toimi hienosti ja oli kohtuullisen edullista. 

Yllä olevassa kuvassa komeilee vuonna 1905 valmistunut Berliinin tuomiokirkko, jonne jonottamisen jätimme väliin. Keskityimme syömään eväitä puiston penkillä ja ihailemaan kaunista näkymää. Meille ei reissussa ollut tärkeintä kiertää jokaista kuuluisaa maamerkkiä, vaan lähinnä bongasimme niitä, mitä vastaan tuli. Monesta kohteesta on olemassa niin hyviä virtuaalisia esittelyjä, että aina ei ole järkeä käyttää tunteja sisäänpääsyyn jonotteluun, vaan mukavampaa on keskittyä nauttimaan tunnelmasta. Tulee sitä paitsi edullisemmaksi ;)

Kaiken kaikkiaan kymmenen päivän reissu helteisessä Keski-Euroopassa oli mielenkiintoinen, hauska, yllättävä, silmiä avaava. Parhaaksi käymistämme neljästä suurkaupungista nousi ehdottomasti Amsterdam, mutta Berliini on hyvänä kakkosena. Näissä molemmissa riittäisi moneksi kerraksi katseltavaa ja koettavaa.