Hitunen

Hitunen

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Kaksi hyvää kirjaa


 Joululomalla oli aikaa lukea muutama kirja, jotka ihan summamutikassa tilasin kirjastosta muutama päivä ennen joulua. Ja yllätyksekseni molemmat kirjat olivat tosi hyviä, joten päätin esitellä kirjat lyhyesti teillekin. Kumpikaan kirja ei ole ihan tavanomainen romaani, vaan rakenteeltaan molemmat ovat kiinnostavasti erilaisia. 

Laura Pörstin Viimeinen vuosi (Gummerus 2021) on toimittaja-kirjailijan esikoisteos, joka kertoo alaotsikkonsa mukaisesti Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista. Kirja on mielestäni paljon muutakin kuin kirja vaatteista, joiden merkityksiä ihmisen eri elämänvaiheissa kirjoittaja etsii. Viimeinen vuosi on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä elämä keskittyy rintamamiestaloon, jossa kirjoittajan iäkäs isoäiti asuu. Siellä naiset tutkivat yhdessä isoäidin vaatekaappia ja elävät isoäidin viimeistä vuotta. Lapsenlapsi pääsee kurkistamaan vieraaksi jääneen isoäidin nuoruuteen ja luo päivä päivältä siltaa heidän välilleen. 

Kirjan toinen osa seikkaillaan Pariisissa ja pohdiskellaan kuluttamista, vaatteiden oston ja omistamisen tarpeellisuutta. Tämä osa kirjaa kiinnosti minua varsinkin siksi, että ostan itsekin suurimman osan vaatteistani käytettynä kirpputoreilta. Viimeisessä osassa ollaan Helsingissä, jossa kirjailija pohtii vaatteiden ja pukeutumisen merkityksiä; miten vaatteet paitsi peittävät myös paljastavat, ei pelkästään ihoa, vaan tunteita, makua, epävarmuutta, arvoja...

Tiina Lifländerin Hyvä yö (Atena 2021) on mielenkiintoinen romaani hoitokodin arjesta ja yöhoitajan uupumisesta sekä siitä, mitä kaikkea siitä voi seurata. Takakansitekstin mukaan "Hyvä yö vie yöhön, jossa ei nukuta ja päivään, jolloin ei olla hereillä. Väsymys saa oikean ja väärän rajat hämärtymään ja nakertaa myötätuntoa." Se on myös kirja vanhenemisesta eli siitä, mikä odottaa meitä jokaista. Kirja on rakennettu vuorotellen minä-muodossa kertovan yöhoitajan ja vanhuksen näkökulmasta, Vanhuksen elämän kautta lukija pääsee myös kurkistamaan sota-ajan elämään. 

Lifländer on kirjoittanut aiemmin esikoisteoksensa Kolme syytä elää, jota en ole itse vielä lukenut. Hyvän yön luettuani aion varmasti tarttua myös tuohon aiemmin ilmestyneeseen kirjaan. Pidin jollakin tavalla kirjan vähäeleisestä tyylistä, jossa virkkeet ovat enimmäkseen lyhyitä ja napakoita. Hyvä yö kiinnosti myös siksi, että kärsin itsekin huonosti nukutuista öistä. 

Molempia kirjoja suosittelen lämpimästi jokaiselle, jota kiinnostavat ihmissuhteet, sukupolvien välillä erityisesti. Kumpikaan kirja ei ole erityisen paksu: Viimeinen vuosi 245 sivua ja Hyvä yö 200 sivua. Silti en sanoisi, että ovat mitenkään kevyttä luettavaa, vaan tarvitsee lukea ajatuksella. 

perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuosi 2021 paketissa

 Millainen oli sinun vuotesi 2021? Menikö elämä niin kuin odotit tai suunnittelit? Harvoinpa se menee suunnitellusti, ainakaan kaikkien asioiden suhteen. Toinen koronavuosi toi hitaamman elämisen rytmin, mikä on mielestäni oikein hyvä asia, vaikka rajoitukset välillä ottavatkin päähän. 

Kokosin tähän kuvia vuoden varrelta periaatteella kaksi kuvaa kuukaudessa. Tällainen oli siis vuosi 2021.

Tammikuu

Lunta riitti hiihtelyyn asti. Kotipihalta alamäkeen naapurin peltoja pitkin...

Rakkaassa rannassa kävimme välillä nautiskelemassa upeista pakkaspäivistä. 

Helmikuu

Hääpäivää vietimme Hämeenlinnassa tutuissa maisemissa. 

Loppukuusta meren jäälle ei enää ollut menemistä. 

Maaliskuu


Kävimme Kokkolassa appiukon ja anopin syntymäpäivillä.
 Heillä on ikäeroa kolme vuotta ja yksi päivä. 


Salon Vuohensaaressa on upea luontopolku, jossa kävin fiilistelemässä kevään etenemistä. 

Huhtikuu


Silmujen tutkiminen alkoi...


Lapsuusmaisemissani ei ollut valkovuokkoja, mutta nyt iloitsen oman pihan mättäistä. 

Toukokuu


Kahvihuoneen kausi korkattiin äitienpäivän tienoilla. 


Kirsikkapuun kukinta oli upeaa. Myös omenapuut ja luumupuu kukkivat hyvin. 

Kesäkuu


Lähiranta tarjosi parastaan ja merivesi lämpeni nopeasti hellesäässä. 


Helle toi mukanaan rajuja ukkosmyrskyjä kaatosateineen. 

Heinäkuu


Teimme ikimuistoisen matkan Suomussalmen Raatteentielle. 


Nautin aamu-uinneista seurana milloin sisko, milloin joutsenet ja yksinäinen kalamies. 

Elokuu


Ensimmäiset omenat alkoivat kypsyä. Sato oli todella hyvä. 


Pimenevät illat toivat oman tunnelmansa sauna- ja uintireissuihin.

Syyskuu


Uintikausi jatkui edelleen ja säät vaihtelivat aurinkoisesta sateiseen.


Syyshortensioiden kukinta ilahdutti pitkään. 

Lokakuu


Teimme monesti siirretyn reissun Andalusian aurinkoon. Kolme vuorokautta vuoristossa... 


... ja kolme vuorokautta rannikolla auttoivat jaksamaan koko pitkän syksyn. 

Marraskuu


Innostuin askartelemaan yhtä ja toista. Tässä on syntymässä enkeli! Askartelun lisäksi marraskuu oli muutenkin luomisen aikaa eli runoja syntyi harva se päivä...


Lähirannan sauna- ja uintikausi jatkui harvinaisen pitkään eli marraskuun loppuun, jolloin vietimme saunalla pikkujouluja. Sauna ei ole talvikäyttöön sopiva, joten keväällä taas jatketaan. 

Joulukuu


Talvinen Kotka hurmasi jäällä ja lumella. 


Jouluaattona kuten muinakin joulupäivinä saatiin nauttia kauniista auringonpaisteessa ja kirpsakasta pakkasesta. Perheestämme ei kukaan sairastunut koronaan eikä muutenkaan juuri sairasteltu koko vuonna. Tavalliset flunssatkin ovat näin huolellisen hygienian ansiosta ilmiselvästi vähentyneet. 

Tälläinen oli vuosi 2021. Mitähän uusi vuosi 2022 tuo tullessaan? 

Onnellista uutta vuotta sinulle!

maanantai 27. joulukuuta 2021

Joulu kotona

 


Joulussa parasta on valmistautuminen, kiireettömyys, rauha ja perhe, jota on mukava hemmotella ja yllättää milloin milläkin tavalla. Toisaalta on myös kiva tulla itse yllätetyksi vaikkapa valmiilla aamuapalalla. Ihana oli saada koko perhe koolle Helsingistä ja Turusta ja viettää monta leppoisaa päivää yhdessä ruokaa laittaen, ulkoillen, pelaten lautapelejä, saunoen, jutellen... Itse olen aamunautiskelija, kun muut tykkäävät valvoa myöhään. Minusta on ihan parasta, kun saa herätä ennen muita ja sytyttää kynttilät ja tulet puuhellaan, lueskella rauhassa teekupposen ääressä. 






Oikeaa, isoa joulukuusta meillä ei ole ollut vuosiin, koska sen rahtaaminen sisään ja ulos ahtaista oviaukoista on turhan työlästä ja sotkuista, ja toisaalta meidän olohuone on niin pieni, että ei vain oikein mahdu. Ämpäriin asetellut oksat ovat korvanneet kuusen usein ja niin nytkin. Tunnelma syntyy valoista ja koristeista. Ja joulukukista tietysti!


Tänä jouluna on ollut myös ulkona  ihanan jouluista eli puuterilunta sopiva kerros. Auringonnousust ja -laskut ovat olleet upeita. Pakkasta on minun makuuni ollut hieman liikaa, mutta nyt kahdeksan astetta alkaa olla sopiva ulkoiluun. 



Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!