Hitunen

Hitunen

tiistai 28. tammikuuta 2014

Säde


Se kurkkii aamuisin ikkunan takaa, värjää ystävineen taivaanrannan työmatkan varrella, tanssii halki taivaankannen keskipäivän aikaan. Ja kun on aika hiljentää tahtia, se vielä leikittelee lahden yllä, pinnistelee viimeisillään puiden raosta ja lopulta vetää hupun ylitseen, huomiseen. Jokainen päivä voin valita, näenkö sen vai annanko suuremman vallan pakkasen puraisuille ja tuulen tuiverruksille. Tänään näin säteen, toisenkin, oikein kimpun ihanaa talvista valoa, jossa jo aavistus keväästä.





Päivä päivältä säteiden voima tuntuu selvempänä. Lämpö hivelee ihoa purevasta viimasta huolimatta. Lasten ilo aurinkoisella pihalla pelatessaan on tarttuvaa. Jalkapallo tai naruhyppely pitää lämpimänä, eikä vilusta valiteta. Hetkeen heittäytyminen vie mielestä pois oppimisen polulle joskus nousevat esteet ja hidasteet. Taas sain muistutuksen olla liikoja murehtimatta. Säteitä riittää kaikille.



Tämänpäiväiset säteet enää muisto vain, mutta huomenna taas uusi päivä, josta jo nyt kiitän. Silti tiedän, että minulla on vain: tänään. Tässä ja nyt. Seinäkellon rauhoittava raksutus ainoana musiikkina. Takkatulen ritinä jo tauonnut.



sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kahvikutsuilla



Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa. Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi. Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen äärellä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.

Pellonperän emännältä tuli tällainen"kahvikutsu", jossa vastaillaan kysymyksiin, joita naiset yleensä kahvi(tai tee-)kupin ääressä juttelevat. Tämän vuoden alusta lopetin senkin vähäisen kahvinjuonnin kokonaan, mihin viime vuonna aina sunnuntaisin ja joskus muulloinkin suklaakakun tai jäätelön houkuttelemana sorruin. Mutta vastaanpa silti näihin kysymyksiin - ehkä vastaukseni paljastavat jollekin lukijalle jotain, mitä et ennen tiennyt minusta:)

1. Mikä on sisustustyylisi?
Meillä on paljon vanhaa ja kierrätettyä, vain vähän uutta ja sekin vain tarpeellista. Lyhyesti sanottuna mummolatyyliä, välillä värikästäkin.

Huutokauppalöytö nojatuoli uudelleen verhoiltuna sylissään kirppistyyny. Taustalla uutena ostettu lasiovellinen Boknäsin kirjahylly.

2.Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
Ehkä se on olohuone tai keittiö, sillä niissä tulee vietettyä eniten aikaa. Mieskin viihtyy.

3.Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
En ainakaan sisustukseen tai vaatteisiin. Yleensä en pode huonoa omaatuntoa rahankäytöstäni, sillä ostan vain tarpeellista. Joskus kauniit tavarat ovat tarpeen mielialan kohottamiseksi, mutta aniharvoin tarvitsen tällaista "tekohengitystä".

4.Mihin käytät paljon rahaa?
Kuopuksen mielestä liikaa hyväntekeväisyyteen eli toisten ihmisten auttamiseen. Minulla on jo kaikkea, mitä tarvitsen, eikä siihen ole mennyt paljon rahaa.

 5. Mistä onnesta unelmoit?
Onni on tässä ja nyt.
 
 6.Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Vaikea kysymys. Ehkä se, että huomaa, ettei kukaan rakasta tai ei ole ketään, jota rakastaisi.
 
 7.Missä asiassa olet tunnollisin?
Työtehtävien hoidossa. Välillä tuntuu, että asun työpaikalla enemmän kuin kotona.

 8.Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Mistä näitä hankalia kysymyksiä oikein tulee? Ehkä ihmisten nimien unohtelun, vaikka itse yleensä muistan nimet helposti.
 
9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Kyky tehdä monta asiaa yhtä aikaa... tai ehkä ei sittenkään. Kyky myöntää edes joskus, että mies on oikeassa. 

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
Jos insinöörimies pystyy ymmärtämään, mitä blondivaimo tarkoittaa esimerkiksi sanoessaan jotain autoa pitkäperäiseksi, niin silloin mies kykenee asettumaan toisen asemaan. Siis kyky ottaa huomioon toisen näkökulma...

Lykkään kahvikutsun edelleen seuraaville blogittarille: Titti, Nina, Marikki, Teija ja Stiina. Näillä naisilla on kivat blogit, joissa hienoja kuvia ja ajatuksia elämästä laidasta laitaan. Käykää muutkin kurkkaamassa!

torstai 23. tammikuuta 2014

Lumi





Hiljaa hiutaleita hituloi,
miettii lapsi leikkiessään:
Kuka lumikiteet loi?




Katsoo lapsi kuurankukkaa
pohtii hiljaa mielessään:
Niin kuin mummun tukkaa.








Auringossa joka kide kimaltaa,
on niiden hohde vallaton.
Ja lapsi nauruun puhkeaa.




Valkoista on kaikkialla,
se puhdasta kuin pyykki on.
Nukkuu ruoho lumen alla. 


 

Kimmeltävää loppuviikkoa sinulle!



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kukka


Kasvit ovat ihmeellisiä. Ne jaksavat ilahduttaa meitä ihmisiä kaikkina vuodenaikoina. Kuistin plus viiden asteen viileydessä pelargonia lykkäsi uusia nuppuja. Napsin ne pois, vaikka sääliksi kävi pikkuruisia. Muistoksi nappasin muutaman kuvan uudella puhelimellani ja muokkasin kuvia hieman picmonkeylla.


Keittiömme kaapiston päällä iloa jokaiseen päivään tuovat toisenlaiset kukkaset, Arabian kukkaset. Vuosien varrella olen kerännyt näitä kirppareilta ja maksanut korkeintaan viisi euroa kappaleelta.


Ja vielä pinkinpunaisena hehkuu joulun kukkanen itäisellä ikkunalla. Kohta on aika kaivaa purkit ja siemenet esiin ja tuoda sille kavereita. Tuskin maltan odottaa...


tiistai 14. tammikuuta 2014

Valo


Päivät pitenevät hitaasti, mutta varmasti. Ihana valopallo taivaalla piristää jokaisen kulkijan mieltä pirteän pakkasen sävyttäessä talvipäivää. Illan hiipiessä viilenneeseen tupaan on aika sytyttää tulet hellaan ja takkaan, kynttilöihin ja tuikkuihin. Jouluvalot jäivät taakse, mutta tunnelmavalot, talvivalot, mitkä lie valot ne jokaista pimeää iltaa kaunistavat. Ilman valoa olisi aika pimeää. (Tuo ajatus tuo mieleen erään entisen mäkihyppääjän lausahdukset...)


Pimeässä pienikin valo muuttaa näkymää. Valon lisääntyminen avartaa maisemaa ja mieltä. Elävä liekki antaa pehmeimmän valon. Jokainen meistä annettu valoksi toisillemme, avuksi pimeässä.


Suurin valo loisti pimeydessä ja pimeys ei sitä käsittänyt. Ikuinen valo ja tulenliekki valaisee yhä niiden polkuja, jotka tahtovat elää valkeudessa ja saada voimansa siitä:

Olet tulenliekki ikuinen,
olet lähde voiman, rakkauden.
Olet kaikki mitä tarvitsen,
Jeesus, toivo sydänten.
Olet polku uuteen maailmaan,
olet voima hetkeen vaikeaan.
Käsi, joka yöhön ojentuu,
Jeesus vain, ei kukaan muu.

(Pekka Simojokea lainaten) 

Voi, miten monesti olen ajatellut, miten köyhää elämäni olisi ollut ilman tuota valoa ja voiman lähdettä. Mikä siunaus se olikaan, että jo vanhempani tarttuivat tuohon yöhön ojentuvaan käteen ja ohjasivat meidät lapsetkin samalle polulle. Ketään ei pakotettu, painostettu tai väkisin käännytetty mihinkään suuntaan. Esimerkki, se puhui eniten. Usko, toivo, rakkaus. Niistä isä ja äiti elivät, ja sen me seitsemän tunsimme. Siksi jokainen meistä valitsi saman tien, polun uuteen maailmaan. Ja se on antanut voiman kulkea jokaisen vaikean hetken läpi ja ottaa vastaan kaiken, mitä on annettu. Meille on annettu paljon. Äärettömän paljon. 


perjantai 10. tammikuuta 2014

Aika

 Aika kummallista, miten se lipuu ohi, välillä saa siivet ja toisinaan suihkumoottorin. Ja tällaisina iltoina, kun on yksin kotona, aika ottaa ihan toisen asenteen: nyt mennäänkin etanavauhtia. Eikä se yhtään nopeammin kulje, vaikka hoppuilisi. Vaikka kuinka odottaisi rakkainta palaavaksi jo tänään. Näihin hetkiin kuuluvat aina lohduttavat sävelet, läheltä ja kaukaa. Miten viisas Luoja olikaan, kun loi musiikin! Joskus on totta tämäkin: hiljaisuus on kauneinta musiikkia. Nyt kuitenkin säveliä kaukaa. Kitara ja piano soivat kauniisti, kappaleen nimi suomeksi on Rukous.



Rukoukseni tänään nousee hiljaisesta sydämestä:
Isä, anna minulle silmät katsoa edes yhtä ihmistä yhtä rakastavasti kuin Sinä katsot jokaista,
anna minulle korvat kuulla edes yhden ihmisen ääni yhtä tarkasti kuin Sinä kuulet jokaisen,
anna minulle kädet auttaa edes yhtä ihmistä yhtä uskollisesti kuin Sinä autat jokaista apuasi pyytävää,
anna minulle sydän tuntea se, mitä sinä tunsit, kun uhrasit Poikasi meidän ihmisten sijasta.
Jos pyydän liikaa, anna minulle armo ottaa vastaan kiitollisena se, mitä Sinä annat. Amen.

                                            Siunausta ja varjelusta sinun viikonloppuusi!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vilkaisu vanhaan, uskallus uuteen

Vuosi 2013 häipyi historiaan. Muistoissani siitä säilyvät ainakin nämä palaset:

Tammikuussa kävimme Pärnussa...

 ... ja ihailimme lumista maisemaa kotona...





... ja helmikuussa anoppilassa Kokkolan seudulla...



... sekä Järvenpäässä isosiskon luona...





...maaliskuussa Tyyne nautti lumesta...

... ja ruoho kasvoi pääsiäiseksi...


... huhtikuun 7. näytti täysin talviselta...


...mutta kahden viikon päästä jo tältä...


... kun lähdimme kevään ensimmäiselle ajelulle...




... toukokuussa kevätkaihonkukat iloitsivat viidennen päivän tienoilla...

... ja äitienpäivän kruunasivat oman pihan valkovuokot...

... ja kuun viimeisenä mies starttasi perinteiselle Keski-Euroopan kiertueelle...


...kesäkuussa siskon kanssa nautittiin elämästä Tuusulanjärvellä...


... sekä omalla pihalla pioneja ihaillen...

... ja miehen ynnä ystävien kanssa vietettiin juhannusta Hangossa...


... ja heinäkuussa Kemiönsaarta Triumphilla kierrettiin...

...ja Virossa lastenleirillä elettiin ja iloittiin...

...sekä appivanhempien kanssa Hiidenlinnaan tutustuttiin...


...mutta elokuussa mieleenpainuvinta olivat vanhimman siskon 50 -juhlat...

... ja kesäkukkien hehku aloittaessani uudessa virassa erityisluokanopettajana...
...syyskuuta väritti runsas sato...


.. ja matka Jyväskylään...

...lokakuussa omalla pihalla kukkivat yhä orvokit...

 ...mutta parasta oli matka Esikoisen luokse Tsekkeihin...


...jossa yllätyin iloisesti tekniikan ihmeistä...


...sekä hurmaavista maisemista...


...marraskuussa nuoremman veljen perhe vieraili luonamme (R&R -milloin taas tulette tädin luo?)


... ja ihailin pieniä ihmeitä pihalla...


...ja sitten joulukuussa Seija -myrsky riehui...


...ja vietimme lumetonta joulua isosiskoni kanssa koko perhe...


...ja ennen uutta vuotta ajelimme vielä kohti pohjoista ja anoppilaan...


...jossa myös oli ensin vihreä maa, kunnes uudenvuodenaattona ohut lumihuntu ilahdutti...


Mennyt vuosi oli muistorikas, enimmäkseen ilon ja onnen vuosi. Uudelta vuodelta odotan paljon, ehkä uusia elämyksiä, ihmisiä, ideoita... Ja ennen kaikkea sitä, että saisin kulkea juuri niitä polkuja, jotka Taivaan Isi on minulle tarkoittanut. Etten niin paljon ryntäilisi ja säntäilisi omien mielihalujen mukaan, vaan jaksaisin kuunnella ja hiljentyä sekä tehdä sitä, mistä joku toinen saa elämäänsä iloa ja voimaa.
 Siunattua vuotta 2014 juuri sinulle!