Lounais-Suomen marraskuuta jäljellä vajaa viikko. Maa sentään jo kuurassa, eilen vielä kurassa. Tänä aamuna kirpeys nenänpäässä - ihanaa pakkasta vihdoinkin. Kun iltapäivällä jumalanpalveluksen jälkeen ajelin kotiin, aurinko häikäisi koko hehkullaan. Pitkästä aikaa tartuin kameraan ja kotipihalta löytyivät nämä pienet ihmeet. Mestari on taas ollut asialla!
Hitunen siitä, mitä näen, kuulen, koen tällä matkallani maan päällä. Ehkä joskus myös hitunen taivasta.
Hitunen
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
perjantai 22. marraskuuta 2013
Tässä hetkessä on kaikki
Jälleen perjantai. Viikkoon mahtunut on monenlaista, työtä ja lepoa, iloa ja valoa. Mitä ihminen paljon muuta tarvitsee: tuntea itsensä hyödylliseksi ja tarpeelliseksi jossakin ja jollekin sekä sen, että on joku jota rakastaa ja joka rakastaa. Rahtunen rauhaa ja hiljaisuutta, levollista oloa sohvannurkassa.
Ja kummallista kaipuuta sinnesuntänne joka viikonloppu! Näiden kuvien myötä piipahdan Analipsin kylässä Kreetalla keväässä 2005...
Ja kummallista kaipuuta sinnesuntänne joka viikonloppu! Näiden kuvien myötä piipahdan Analipsin kylässä Kreetalla keväässä 2005...
Herra siunatkoon sinun lähtemisesi ja tulemisesi tänäkin viikonloppuna!
perjantai 15. marraskuuta 2013
Jossain kaukana
Ajatusten ja rukousten siivin olen matkannut tänä iltana kauas suurten vesien ja vuorten taakse. Kynttilöiden tuikkiessa olen taas ajatellut monia rakkaita ja läheisiä, jotka eivät juuri nyt ole lähellä. Ja heitä, joiden polut ovat joskus omiani sivunneet ja joiden kanssa olen saanut jakaa jotakin, ehkä vain pienen hetken. Suurten vesien takana kaukana lännessä Judy, jonka sydän on täynnä rakkautta kaikkein köyhimpiä lapsia kohtaan. Ja isojen vuorten tuolla puolen auringonnousun suunnalla Mama Natasha, joka tarjosi lämpimän yösijan ja suihkun aterioista puhumattakaan. Ja narkomaanielämän taakseen jättänyt Olga, joka halusi palvella täysin voimin löytämäänsä elävää Jumalaa. Suurisilmäinen pikku -Sasha, tyttö, joka ei paljon puhunut, mutta joka ei sylistä pois kiirehtinyt. Näihin ajatuksiin sopii illan musiikkivideo, jossa "rukoilen puolestasi ja pyydän siunausta ja varjelusta sinulle kotona ja matkoillasi... rukoilen puolestasi yöllä ja aamuvarhaisella, kun olet lähellä tai kaukana...". (Katso kauniiden kuvien vuoksi, vaikka et venäjän kielestä mitään ymmärtäisikään!)
Да! Я желаю, что ты там далеко знаешь: Бог тебя любит и хочет тебя помочь.
Niin, että terveisiä vaan siskolle svenssoneiden maahan!
Да! Я желаю, что ты там далеко знаешь: Бог тебя любит и хочет тебя помочь.
Niin, että terveisiä vaan siskolle svenssoneiden maahan!
torstai 7. marraskuuta 2013
Valoa
Sateen harmaa seinä puhkesi eilen ja aurinko pääsi hetkeksi lämmittämään viluisia värjöttelijöitä. Vartin vilu korjaantuisi vaatteita lisäämällä, mutta jotenkin sitä haluaa vielä viivyttää talvivarusteiden käyttöönottoa. Toppakausi on tunnetusti pitkä.
Sisällä vaaleassa talossa on hämärää. Kynttilöiden tuike valaisee marraskuista iltaa. Kynttilätalo muistuttaa nuoremman veljen perheen lokakuisesta vierailusta. Nyt on hiljaista. Sukkapuikkojen kilkettä välillä. Tietokoneen näppäimistön rahinaa.
Lipaston päällä muisto ystävistä, jotka kaukana Euroopan sydämessä. Eilinen muisto Esikoisestakin lämmittää. Laittoi viestin ja kysyi, voiko paistinpannussa paistaa perunarieskaa tai olisiko jotain muuta suomalaista tarjottavaa opiskelijakavereille.
Sydän keittiön ikkunalla tuo mieleen kaikki entiset oppilaani ja erityisesti hänet, jolta tämän sydämen sain. Toivon poluilleen paljon maaliin menneitä kiekkoja, vaikka unelma NHL:stä ei koskaan toteutuisikaan.
Tämänkin päivän muistot talletan sisimpäni rasiaan. Lasten iloa osaamisesta, työkavereiden huojentunutta oloa vaikean palaverin jälkeen. Ja se oppilas, joka eniten aiheutti huolta. Siunaan polkujansa ja odotan seesteisempää päivää yhteisymmärryksessä.
Sisällä vaaleassa talossa on hämärää. Kynttilöiden tuike valaisee marraskuista iltaa. Kynttilätalo muistuttaa nuoremman veljen perheen lokakuisesta vierailusta. Nyt on hiljaista. Sukkapuikkojen kilkettä välillä. Tietokoneen näppäimistön rahinaa.
Lipaston päällä muisto ystävistä, jotka kaukana Euroopan sydämessä. Eilinen muisto Esikoisestakin lämmittää. Laittoi viestin ja kysyi, voiko paistinpannussa paistaa perunarieskaa tai olisiko jotain muuta suomalaista tarjottavaa opiskelijakavereille.
Sydän keittiön ikkunalla tuo mieleen kaikki entiset oppilaani ja erityisesti hänet, jolta tämän sydämen sain. Toivon poluilleen paljon maaliin menneitä kiekkoja, vaikka unelma NHL:stä ei koskaan toteutuisikaan.
Tämänkin päivän muistot talletan sisimpäni rasiaan. Lasten iloa osaamisesta, työkavereiden huojentunutta oloa vaikean palaverin jälkeen. Ja se oppilas, joka eniten aiheutti huolta. Siunaan polkujansa ja odotan seesteisempää päivää yhteisymmärryksessä.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Marraskuun maisemissa
Lämmin lokakuu vaihtui marraskuun mustaan pimeyteen ja karun kuraiseen maisemaan. Tämä aamu yllätti kuitenkin auringon pilkahduksella ja mukavan lämpimällä säällä. Sauvakävelylenkillä pellon pientareelta bongasin paljaassa pajunvarressa jotain vaaleanharmaata: pajunkissoja! Kummallisia syksyjä nämä nykyiset.
Ilotulituksetkin ovat yleensä olleet vuodenvaihteen juttuja, mutta tämä riemuisa räiske oli lokakuisilta syysfestivaaleilla Pardubicessa. Piristihän se sateista ja pimeää iltaa - sen hetken kun kesti. Ja sai taas miettimään kaiken savuna ilmaan haihtuvan merkityksen lisäksi sitä, että pitäisi investoida kunnon kameraan. Nykyisillä kännykkäkameroillakin ottaa parempia kuvia kuin minun Canonillani. Jostain syystä useimmat kuvat ovat rakeisia, vaikka valoakin olisi riittävästi. Mies ehdotti, että ostaisin kameran, jolla voi soittaa. Eli hyvän kännykän, jossa on kunnon kamera. Se olisi aina mukana ja helposti saatavilla yllättävän kuvauskohteen osuessa eteen. Voi olla, että minun kärsivällisyyteni ei riittäisi järjestelmäkameran käytön opetteluun, joten ehkä täytyy luopua vanhasta kännykästä ja ostaa uusi. Periaatteitani vastaan se kyllä hieman sotii, sillä yleensä en osta uutta, ennen kuin entinen hajoaa.
Marraskuun ovi on avattu ja vuoden viimeinen kuukausi odottaa vielä vuoroaan. Ei haittaa sateet ja synkät illat, sillä ovathan ne merkki siitä, että voi rauhassa sytytellä kynttilöitä talon täyteen ja käpertyä sohvannurkkaan viltin sisään. Käteen mukillinen kuumaa juomaa ja ehkä hyvä kirja tai lehti. Nautiskellaan tästä ihanuudesta.
Ilotulituksetkin ovat yleensä olleet vuodenvaihteen juttuja, mutta tämä riemuisa räiske oli lokakuisilta syysfestivaaleilla Pardubicessa. Piristihän se sateista ja pimeää iltaa - sen hetken kun kesti. Ja sai taas miettimään kaiken savuna ilmaan haihtuvan merkityksen lisäksi sitä, että pitäisi investoida kunnon kameraan. Nykyisillä kännykkäkameroillakin ottaa parempia kuvia kuin minun Canonillani. Jostain syystä useimmat kuvat ovat rakeisia, vaikka valoakin olisi riittävästi. Mies ehdotti, että ostaisin kameran, jolla voi soittaa. Eli hyvän kännykän, jossa on kunnon kamera. Se olisi aina mukana ja helposti saatavilla yllättävän kuvauskohteen osuessa eteen. Voi olla, että minun kärsivällisyyteni ei riittäisi järjestelmäkameran käytön opetteluun, joten ehkä täytyy luopua vanhasta kännykästä ja ostaa uusi. Periaatteitani vastaan se kyllä hieman sotii, sillä yleensä en osta uutta, ennen kuin entinen hajoaa.
Marraskuun ovi on avattu ja vuoden viimeinen kuukausi odottaa vielä vuoroaan. Ei haittaa sateet ja synkät illat, sillä ovathan ne merkki siitä, että voi rauhassa sytytellä kynttilöitä talon täyteen ja käpertyä sohvannurkkaan viltin sisään. Käteen mukillinen kuumaa juomaa ja ehkä hyvä kirja tai lehti. Nautiskellaan tästä ihanuudesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)