Auringonvalon jälkeen kynttilän valo on mielestäni kauneinta valoa. Tähän vuodenaikaan sitä on tarvittu monen monta kertaa, jotta jaksaa tämän pimeyden ja varsinkin sen harmauden läpi, mitä tämä eteläisen Suomen talvi tuntuu vain tarjoavan. Viikot ovat menneet vauhdilla, mutta toki jokseenkin leppoisasti, koska kaikki harrastukset, kokoontumiset ja kyläilyt ovat jääneet pois. Illat ovat kuluneet puikkojen kilinässä...
En ole eläissäni neulonut (tai kutonut, kuten meillä päin Pohjois-Pohojanmaalla oli tapana sanoa) näin paljon sukkia kuin tänä syksynä. Joku vuosi sitten sormet eivät oikein taipuneet neulomiseen äkillisesti alkaneen nivelrikon vuoksi, mutta nyt olen saanut sen hallintaan magnesiumia syömällä. Yhtäjaksoisesti en vieläkään pysty koko iltaa neulomaan, mutta aina puolen tunnin pätkissä ja tekemällä jotain muuta välillä sukat edistyvät. Seitsemännet taitavat olla menossa, ja osa on jo kääritty paketteihin.
Leipomiseenkin olen innostunut aina välillä. Tuotokset ovat kyllä olleet enimmäkseen maukkaita, mutta ulkonäössä on ollut useamman kerran toivomisen varaa. Nämä Kinuskikissan reseptillä leivotut gluteenittomat ranskanpastilleilla höystetyt piparit maistuivat hyviltä, mutta levisivät uunissa aikamoisesti. Kuten nekin Chocolate chip cookies -yritelmäni, jotka oli lopulta leikattava irti toisistaan taikinapyörällä. Ja vuosisadan rumimmat karjalanpiirakat, joista en nyt sattuneista syistä tullut ottaneeksi kuvaa. Hyviltä nekin silti maistuivat, vaikka taikina halkeili leipoessa ja puuro kiehui yli paiston aikana.
Itsenäisyyspäivän aikaan kakkoskotikaupunkimme tarjosi upean Lux Finlandia -valonäytöksen kirkonmäellä. Finlandia -sävellyksen tahtiin kirkko vaihtoi väriään ja kuvioitaan upeasti. Hienoa, että seurakunnat eri puolilla maata ovat tarjonneet tälläisia elämyksiä, kun sisällä kirkoissa ei voi kokoontua. Hautausmaakin oli kaunis tunnelmallisissa valoissaan.
Kotimme täällä maalla alkaa olla myös pukeutunut suureen juhlaan. On ollut ihana laittaa yhtä ja toista koristetta, jotka tuovat joulun tunnelmaa. Enkelikuorossa lipaston päällä on vuosien varrella ystäviltä saatuja muistoja. Seimi on hankittu jokunen vuosi sitten Espanjasta, jossa seimiä ja seimitarvikkeita olivat kaikki kaupat pullollaan. Kohta saavat enkelit taas kaiuttaa joulun sanomaa: Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja.
Koulussa olemme tällä viikolla lukeneet keskusradion kautta lapsille tonttusatuja sauna- ja myllytontuista sun muista. Joka talossa täytyy myös olla yksi tonttu ainakin (emännän lisäksi). Meillä se näyttää tältä:
Kohta sytytämme neljännen adventtikynttilän. Silloin joulu on jo ihan ovella.
Leppoisaa viikonloppua!
