Hitunen

Hitunen

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Ihana Italia (osa 3)


Jo reilut pari viikkoa on hujahtanut siitä, kun kotiuduimme matkalta. Reissussa myös aika menee kuin siivillä ja varsinkin Rooman kaltaisissa paikoissa pari päivää tai viikkoa ei ole mitään. Ei ainakaan tarpeeksi, vaikka täytyy sanoa, että ihastuimme enemmän Firenzeen ja Sienaan kuin tuohon miljoonakaupunkiin. Tässä vielä muutama kuva Roomasta...


Colosseumille emme varanneet lippuja etukäteen ja jonot olivat lauantai-iltapäivällä sen verran pitkät, että päätimme ensin kiertää koko rakennelman ympäri. Kuten kuvasta näkyy, tuuli oli aikamoinen ja lopulta tämä nähtävyys jäi meiltä sisältäpäin näkemättä, koska se suljettiin turvallisuussyistä. Se näissä Rooman rakennelmissa ensikertalaista ihmetytti, että ne ovat kaikki niin hervottoman suuria, ettei sitä historiankirjojen ja muiden kuvien perusteella osannut kuvitellakaan.


Kaupunkilomilla yksi hauskimmista jutuista on mielestäni katutaiteilijoiden ja -muusikoiden seuraaminen. Mielellään näille esiintyjille muutaman lantin heitän ihan siitä ilosta, että saan heitä katsella ja kuunnella - taidoissa, joita minulla ei ole.


Jos kauppakeskus on näin kaunis, tekee mieli harrastaa vähintäänkin ikkunashoppailua. Käsimatkatavaroilla matkustaessa ei kovin paljon ostoksia mahdu mukaan, joten siinä mielessä "ikkunaostokset" ovat järkivalinta.


Italiasta ei voi puhua ilman gelatoa, paikallista jäätelöä. Jostain syystä meidän kohdallemme ei osunut mitään erityisen huippua jäätelöpaikkaa, vaikka jäätelö monessa paikassa hyvää olikin (ja kallista myös!). Paras reissulla nauttimani jäätelö oli huoltoasemalta ostettu valkosuklaapuikko, paikallista toki sekin.


Jääköön Toscanan tarinat toiseen kertaan... 

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Ihana Italia (osa 2)

Vietimme Roomassa useita päiviä majoittuneena edullisesti hyvien bussi- ja metroyhteyksien varrella syrjässä keskustasta. Etukäteen olimme varanneet liput ainoastaan Vatikaanin museoihin, mutta muuten kuljimme fiiliksen mukaan välillä nähtävyyksiä katsellen ja välillä syöden tai kahviloissa istuskellen. Rooma on kyllä niin hengästyttävän täynnä historian siipien havinaa ihan kirjaimellisestikin siivellisiä patsaita myöten, että erään kuulemamme sanonnan mukaan ihmisikä ei riitä kaikkia Rooman nähtävyyksiä tutkimaan.


Ennakkolipuista oli se hyöty, että pääsimme sisään lähes jonottamatta ja vieläpä puolisen tuntia etuajassa lippuun merkitystä ajasta. Kohdallemme sattuneen "sisäänheittäjän" ansiosta olimme muutamassa minuutissa päässeet rakennukseen sisälle ja turvatarkastukseen. Vatikaanin museot ovat pullollaan patsaita, maalauksia, esineitä - ja ilmeisen arvokkaita kaikki. Me vietimme näitä museoita koluten ja lisäksi Sikstuksen kappelissa hetken hiljentyen yhteensä nelisen tuntia, enempää emme vain yhteen menoon kyenneet vastaanottamaan. Mielestäni tuo kaikki oli kuitenkin 18 euron lipun arvoista, ja epävirallisella museolistallani tämä kokonaisuus sijoittuu kyllä kärkikolmikkoon yhdessä Prahan tekniikan museon ja Malagan auto- ja muotimuseon kanssa.  Sikstuksen kappelia lukuun ottamatta kaikkialla muualla sai valokuvata. Lopuksi kävimme vielä  Pietarinkirkon aukiolla, missä oli yllättävän väljää museoiden tungoksen jälkeen. Voi vain kuvitella, millainen tungos museoissa on kesäsesonkina. Roomassa asuvan entisen opiskelukaverini mukaan Pietarinkirkolla väkeä on aukion täydeltä joka sunnuntai klo 12, kun paavi tapaa seurakuntaa parvekkeelta vilkutellen.






Vietimme 33 -vuotishääpäiväämme näissä maisemissa välillä aurinkoisella piha-alueella istuskellen ja kahvitellen. Vatikaanin museorakennuksessa on muutama kahvila-ravintola ja pizzeria, joista saa kohtuuhintaista purtavaa niin suolaisen kuin makeannälkäänkin. Tosin gluteenitonta heikonlaisesti, mutta jäätelöä ainakin.


Kaiken tämän monumentaalisen rakennustaiteen ja historiallisesti arvokkaiden kokoelmien äärellä ei voinut muuta kuin hämmästellä ihmisen luovuutta ja taitavuutta vuosisatojen ja -tuhansien aikana. Hienoa, että näiden esineiden ja rakennusten arvo ja kauneus on ymmärretty ajoissa ja säilytetty.


Vatikaanista jatkoimme iltaa vielä Fontana de Trevin suihkulähteelle, joka sekin oli turistien kansoittama. Helmikuussa, kun varsinaiseen turistisesonkiin on aikaa vielä kuukausia!


Seuraavaksi vielä vähän Roomaa ja sitten Toscanan maisemiin...

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Ihana Italia (osa 1)

Yläasteikäisenä minulla oli italialainen kirjeenvaihtotoveri, joka lähetteli kauniita postikortteja kotimaastaan. Muistan saaneeni yhden kortin Positanosta, joka sijaitsee Napolin eteläpuolella Amalfin rannikolla. Siitä asti vuosia haaveilin pääseväni joskus Italiaan ja Positanoon. Helmikuun lopulla teimme mieheni kanssa lomamatkan, jossa pääsimme Amalfin rannikolle, jo lähelle Positanoa.  Ehkä ensi kerralla Positanoon asti!

Reissumme alkuun nappasimme Rooman lentokentältä Fiumicinosta vuokraamamme Opel Corsan, jolla huristelimme ensimmäiseksi yöksi Vesuviuksen juurelle. Seuraavana aamuna suuntasimme Pompeijiin, tuohon 1940 vuotta sitten tulivuorenpurkauksessa tuhoutuneeseen rauniokaupunkiin. Pompeijin alue hämmästytti laajuudellaan, käveltävää kivikkoisissa kaduissa riitti useaksi tunniksi, vaikka emme koko aluetta jaksaneetkaan käydä läpi.

Amfiteatteri 

Kadut Pompeijissa ovat pitkiä ja suoria

Muurien värit toistavat hienosti männyn kaarnan värejä.

Baaritiski (?)

Lattiamosaiikit ovat taidokkaasti tehtyjä.

Turistiryhmä ihailemassa raunioita taustanaan Vesuvius.

Pompejista suuntasimme vuorten yli Amalfin rannikolle, josta emme olleet varanneet majoitusta etukäteen. Ajelimme pieneen Minorin kaupunkiin, jossa vasta päätimme jäädä sinne yöksi. Tabletti esiin ja majoitusvaraus hotellin parkkipaikalla autossa istuen ja lähistön hotelleja ulkonäöltä vertaillen. Sesongin ulkopuolella majoitusten varaaminen onnistuu yleensä lyhyelläkin varoitusajalla, mitä en suosittele kesäkuukausina yrittämään.

Amalfissa tiet tarjoavat huimia näköaloja ja haastetta autoilijoille.

Amalfin rannikko kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.


Noin 3000 asukkaan Minorissa söin reissun parhaan gluteenittoman pizzan.


Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa tätä rannikkotietä itään päin ja sitten pohjoiseen Napolin ohi kohti Roomaa. Ystäväpariskunta tuli viettämään kanssamme viisi päivää Roomassa, josta lisää myöhemmin. Välillä tiet vuorten jyrkänteillä olivat niin kapeita, että liikennettä helpottamassa olivat liikennevalot, jotka päästivät autot vuoron perään vastakkaisista suunnista kulkemaan. 


Alkuloman parin pilvisemmän päivän jälkeen aurinko paistoikin kirkkaasti aamusta iltaan. Lämpötilat vaihtelivat aamujen kolmesta asteesta iltapäivän 23 asteeseen.