Elokuu on meille opettajille tyypillisesti silta kesälomasta takaisin työhön. Vähitellen alkaa mieli ja kroppakin hyväksyä sen, että elämä on taas kellotettua ja arkisin on mentävä annettujen aikataulujen mukaan. Mutta toisaalta rutiinit luovat hyvät raamit arkeen, ja ainakin aluksi aamut alkavat herätyskellon pirinällä. Ehkä myöhemmin, kun noihin aikaisempiin aamuihin taas tottuu, oppii heräämään jo ennen pirinää.
Elokuu on tuonut mukanaan paljon muutakin kuin työn alkamisen. Ihmeellisen lämpimät päivät ja upeat illat sekä kuutamon sillat. Vielä riittää metsässä mustikoita ja vadelmia, kasvimaalla satoa korjattavaksi talteen. Porkkanat, perunat, kesäkurpitsat, punajuuret, raitajuuret, mangoldit ja tomaatit kasvavat vauhdilla. Oman maan aineksista tehty ruoka on parasta lähiruokaa ja huipputuoretta. Ihanaa, kun on maata, missä viljellä noita herkkuja. Lisäksi omenat, luumut ja kriikunat ovat kypsymässä - viinimarjat jo enimmäkseen poimittu. Elokuu on yksi parhaista kuukausista - mitä siitä, vaikka osa kukista jo kuihtuu, kunhan puutarhassa riittää syötävää pitkälle syksyyn. Tänä vuonna omena- ja luumusato näyttää kyllä harvinaisen huonolaatuiselta, mutta onneksi on viimevuotistakin omenahilloa kellarissa jäljellä.