Mikä ihana valo ja kirkkaus! Eilisen pyrytyksen jälkeen tämä sinisyys ja lumen hohto aivan häikäisevät. Pakko oli lähteä rantaan vähän fiilistelemään ja haistelemaan tuulia. Pohjoistuuli olikin melkoinen ja oli puhaltaessaan kuorruttanut tienvarret peltoaukeilla dyyneiksi. Aurinko paistaa vielä kohtalaisen matalalta ja siksipä varjot ovatkin hienoja. Mutta katsokaa tuota taivaan sineä - eikö se olekin jo kuin kesällä?!
Osmankäämit antavat vinkkiä siitä, kuinka paljon lunta näilläkin kulmilla on. Vähän ehti jo viime viikolla lumet huveta, mutta sitten tuli taas lisää. Lintujen tirskutus puissa on kuitenkin jo sen verran voimallista, että talven selkä alkaa taittua.
Laskiaisen lähestyessä tuli testattua Fazerin gluteeniton pakastepullataikina. En ole koskaan ollut mikään suuri pullafani (paitsi Täti Sinisen pullat!), mutta silloin tällöin tekee mieli kunnon kardemummaista pullaa. Tuosta taikinasta tulee kuusi nättiä pulleroa, joiden leipominen onnistuu keneltä tahansa, kunhan taikina on kunnolla sulanut. Ja maistuivat kyllä niin aidolta pullalta, jopa vehnänsyöjämiehen mielestä. Leipomisessa apuna käytin Semperin jauhoja. Osan täytin mansikkasoseella, mutta erinomaisen hyvältä maistui myös viikunahillotäytteen kanssa.
Tämän helmikuun aikana olen innostunut myös virkkaamaan ja neulomaan jämälangoista yhtä ja toista. Ensin sain virkkausinspiraation tuuratessani kollegaa käsityötunneilla, joten lainasin kirjan 100 uutta isoäidinneliötä, jonka ohjeiden avulla virkkasin yhdeksästä erilaisesta neliöstä tyynyn. Nyt loman alettua on tullut tehtyä jo yhdet sukat valmiiksi ja toinen sukkapari on meneillään. Käsityöt ovat minulle rentouttavaa ja mukavaa ajankulua ja sukkaa voi kutoa vaikka telkkaria katsoessa tai musiikkia kuunnellessa. Yhdessä illassa sukat edistyvät ihan huomaamatta. Nuo isoäidinneliöiden uudet kuviot tosin vaativat vähän enemmän keskittymistä ja samalla ei voinut kyllä ruutua tuijottaa.
Kaunista ja aurinkoista helmikuun loppua sinulle!
