Kesäkuun kauneutta kotimaisemissa

 

Aurinkoista alkavaa heinäkuuta!

Andalusian auringossa, osa 3 (viimeinen tällä erää)

 

Helle on nyt saapunut tänne koti-Suomeenkin, ja ihan tervetullutta se on kolean kevään jälkeen. Mutta silti harva meistä nauttii yli 30 asteen helteistä. Tässä kuitenkin vielä  joitakin kuvia Espanjan auringosta, vaikka tuossa yllä olevassa kuvassa ei kovin aurinkoiselta näytäkään. Kuva on otettu illalla Mijaksesta Välimeren suuntaan ja illat kuten aamutkin olivat usein utuisia. 

Yhtenä iltana lämpötilan ollessa enää noin 26-27 astetta lähdimme patikoimaan Mijasin vuorelle. Autolla pääsee jonkun matkaa tuon maisemoidun, entisen kaivosalueen alapuolelle, ja parkkialueen reunalta lähtevät patikointireitit, joita pitkin pääsee lähialueen kyliin. Lämpöä oli sen verran, että tyydyimme noin viiden kilometrin kierrokseen ja onneksi metsän siimeksessä  oli viilepämpåä. 

Meidän kulkemamme reitti oli enimmäkseen helppokulkuista leveää polkua, mutta välillä oli kivikkoisempaa kiivettävää. Joku oli vienyt vuorelle hauskan yllätyksen:

Mijaksessa ihastuttaneen miniatyyrimuseon jälkeen kävimme vielä Málagassa illuusiomuseossa, jossa oli kaikenlaista hassua ja hauskaa. Málagan vaikean parkkipaikkatilanteen tietäen emme edes yrittäneet mennä sinne autolla, vaan jätimme auton erään kauppakeskuksen ilmaiselle parkkipaikalle ja hyppäsimme siitä junaan, joka vei meidät muutamalla eurolla Málagaan. Illuusiomuseossa sai itse kokeilla kaikenlaisia juttuja, ja paikka tuntui olevankin lapsiperheiden suosiossa. Lisäksi siellä oli monenlaista nähtävää, joka pisti miettimään, mistä onkaan kyse...

Lämmintä riitti, mutta onneksi autossa oli ilmastointi kuten junassakin. Yhden päiväretken teimme kahteen pikkukaupunkiin, Ojeniin ja Alhaurin del Grandeen. Molemmissa on kapeaakin kapeampia pikku kujia ja pieniä kirkkoja, kahviloitakin. Ja kauniit maisemat ympärillä. Tässä vielä muutama kuva Ojenista.

Tällaiset Andalusian terveiset tällä kertaa. 

Aurinkoista ja rentoa juhannuksen jatkoa sinulle!

Andalusian auringossa, osa 2

 

Meidän Mijasimme on pikkukaupunki vuoren rinteellä, mutta Mijas on kokonaisuudessaan yli 80 000 asukkaan kaupunki, jossa on useita kaupunginosia, mm. rannan lähellä Mijas Costa ja vuorella tämä Mijas Pueblo. Olemme käyneet useasti Mijasissa, mutta emme koskaan aiemmin ole yöpyneet täällä. Nyt sitten vietimme peräti viisi yötä miellyttävässä pikku hotellissa, jossa oli vain kymmenen huonetta. Paikka oli tosi rauhallinen, kadun päässä, ja silti kutakuinkin keskustassa. Kun tulee Mijasiin omalla autolla, parkkipaikan saa helposti aivan keskustassa sijaitsevasta isosta parkkitalosta, jossa pysäköinti on huippuhalpaa eli euron vuorokaudessa. 

Mijasin rinteiltä näkyy Mijas Costan lisäksi Fuengirolan kaupunki, joka on käytännössä yhtä ja samaa rannikkokaupunkien kaistaa, mikä kulkee nauhana Välimeren rantaa pitkin Malagasta Esteponaan asti. Parasta Mijasissa ovat juuri näköalat ja pikku kahvilat ja ravintolat, joissa voi istuskella kiireettömästi. Yhdestä ravintolasta saa jopa gluteenitonta pizzaa, mikä on aina merkillepantava etu, vaikka reissuillamme yleensä pyrimmekin suosimaan paikallista kuten esimerkiksi kalaruokia. Putiikit ovat pääasiassa turistikrääsää, tosin paljon nahkatuotteita kukkaroista takkeihin asti on tarjolla ja tinkiminen kuuluu asiaan. 

Hellesään vuoksi hakeuduimme usein puistojen viileyteen ja löysimme pari meille ennestään tuntematonta ihanaa puistoaluetta. Aivan parkkihallin läheisyydessä oli hieman viidakkomainen puistoalue syvällä notkossa - sieltä oli aikamoinen kiipeäminen takaisin ihmisten ilmoille. Mutta oli viileä puisto ja niin kaunis eli kannatti käydä. 

Vuoren rinnettä kiertää myös kaunis ja hoidettu puistoalue, jossa suurin osa kasveista on nimetty kylteillä. Iltaisin puistossa oli myös upea valaistus. Alla olevat kuvat ovat tästä puistosta. 

Iltavalaistuksessa Mijas on aika ihastuttava paikka ja tunnelma on jotenkin erityinen. Nautimme kapeiden kujien kiertelystä ja aukioiden elämän tarkkailusta. Kaikkialla on kauniita kukkia - usein turkoosinvärisissä ruukuissa, mikä on tietenkin turkoosia rakastavalle aivan herkkua. 

Joka reissulla käymme aina jossain museossa, mutta näin pienessä emme muistaakseni ole aiemmin käyneet (kuva yllä). Miniatyyrimuseo oli kaiken kaikkiaan hauska ja yllättävä. Suurinta osaa museon esineistä oli katsottava suurennuslasin läpi. Nuppineulan päähän tai riisinjyvälle maalatut taideteokset olivat aika uskomattomia!

Täytynee tehdä vielä kolmaskin postaus tästä reissusta, sillä niin paljon mielenkiintoista jäi vielä kertomatta ja kuvia näyttämättä. Alla vielä yönäkymä alas rannikolle:

Andalusian auringossa, osa 1

 

Tänä vuonna saimme aloittaa kesälomamme perinteisesti matkustamalla muihin maisemiin. Jos loma alkaa kotona oleilulla, siitä muodostuu helposti työleiri, joten paras tapa nollata työvuosi on lähteä kauas pois kotoa. Sen jälkeen on niin ihana palata takaisin! 

Kaksi välissä ollutta koronakesää meni todellakin työleirin merkeissä: kesän 2020 tyhjensimme ulkorakennusta ja teimme sinne uuden lattian, kesän 2021 remontoimme talkoilla kyläsaunaa ja heinäkuun alussa sen valmistuttua ylläpidimme saunan toimintaa talkoilla aina marraskuulle asti. Yhtä ja toista siivousta ja talkoopuuhaa on tällekin kesälle luvassa, mutta ensin oli rentouttavaa ottaa pitkä loikka lentäen Màlagaan.

Espanjan aurinko porotti tavanomaista kuumemmin - ei näin kuumaa alkukesää yli 40 vuoteen, sanottiin uutisissa. Mieheni mielestä 35 astetta lämmintä ei vielä ollut paha, mutta kyllä se minusta oli jo liikaa (nautin eniten noin 22-24-asteisesta ilmasta). Juotavaa siis kului litratolkulla päivittäin ja päiväsaikaan ei paljon jaksanut edes kävellä, mutta silti joka päivä tuli käveltyä kilometrikaupalla, usein tosin vasta illemmalla. Emme ole mitään auringonpalvojia ja rannalla loikoilijoita, joten kävimme meressä uimassa tasan kerran ja altaalla ekassa hotellissa muutaman kerran. 

Tällä kauniilla rannalla jossain Torremolinoksen ja Fuengirolan välissä kävimme uimassa. Merivesi oli virkistävää, mutta todella suolaista, ja rannan hiekka niin polttavan kuumaa, että tunkeutuessaan sandaalien raoista se poltti toisen jalkapohjani. Parin päivän päästä lähtivät nahkat, sillä enpä ollut arvannut rasvata jalkapohjia, vaikka muuten lotrasinkin 50 -suojakertoimisen aurinkovoiteen kanssa. Reissun jälkeen en ole ruskea, mutta en palanutkaan tuota jalkapohjaa lukuunottamatta, mikä on minusta tärkeämpää kuin rusketusraidat. 

Loman alkuosan majoituimme Torremolinoksessa noin puolen kilometrin päässä rannalta rauhallisella alueella pienessä hotellissa, jossa oli oma uima-allas. Paljon emme tosin aikaa viettäneet majapaikassamme, vaan kävimme vuokra-autollamme mm. entisessä "kotikaupungissamme" San Pedrossa ja teimme yllätysvisiitin entisen vuokraisäntämme luokse, joka ilahtui suuresti moisesta odottamattomuudesta. Kävimme myös viikon viileimpänä päivänä (jäi nipin napin alle 30 asteen) patikoimassa helpon reitin Los Realesin vuorella Esteponassa. Maisema oli karua katsottavaa, sillä alueella oli viime kesän lopulla riehunut metsäpalo. Nyt tämänkesäisten metsäpalojen savut näkyivät seuraavan vuoren takana. Palo tuhosi tällä kertaa yli 3000 hehtaaria metsää. Vuokraisäntämme kertoi liekkien ja mustan, taivaan peittävän savun näkyneen hänen asunnolleen kymmenien kilometrien päähän muutamaa päivää aiemmin. Palo saatiin onneksi hallintaan, eikä meidän vaellustamme juuri haitannut savun haju, vaikka kovin tuulista ylhäällä vuorella olikin. 

Kirkkaalla säällä täältä huipulta näkyy jopa Afrikan vuoret ja vähintäänkin Gibraltar, mutta nyt erotimme vain vaivoin Gibraltarin hahmon. 

Kukat kukkivat viime vuonna palaneessa metsikössä. Elämä voittaa!

Vanha korkkitammi oli selvinnyt palosta ja jatkoi elämäänsä vuoren rinteellä. Ympärillä suurin osa maisemasta näytti tältä: 

Torremolinoksen jälkeen suutasimme loman loppuajaksi vähän kauemmas rannikosta Mijakseen, jossa nautimme pikkukaupungin rauhasta, sillä turisteja ei vielä ollut liikaa. Tässä kuva vielä Torremolinoksen rannalta, jossa riitti auringonpalvojia iltaan asti. 

Jatkuu seuraavassa postauksessa....

Alppiruusujen aika

 

Pihassamme on muutama alppiruusu. Ensimmäinen oli ulkolaista alkuperää ja sinnittelee edelleen kitukasvuisena (alle puoli metriä korkea!) yli kymmenen vuoden jälkeen. Joka vuosi annan sille uuden mahdollisuuden kasvaa upeaksi kaunottareksi, mutta ei se vaan jaksa. Kai talvet ovat sille liian rankkoja, ja sitten keväällä se on ihan puhki pinnisteltyään talven hengissä. Niinpä siitä ei koskaan taida tulla tuon kuvassa olevan Marjatan alppiruusun veroista. Tämä ei ole kovin monen vuoden ikään ehtinyt, mutta kukkii joka vuosi kauniisti ja kasvaa leveyttä ja korkeutta sopivasti, vaikkei sitä juuri tule lannoitettua. Joku vuosi sitten annoin kahvinporoja kuukausikaupalla, kunnes ... öö, lopetin senkin lannoituksen. 

Kaivattu kesäloma on alkanut suvivirren myötä. Ja ihan kuin taikaiskusta alkoi myös kesäisempi sää. Vielä torstaina pyöräretkellä koululaisten kanssa näytti tältä:

Eilen iltapäivällä koulun oven suljettuani ja esikoisen junalta haettuani alkoi siis loma, ja sääkin muuttui. Tosin kaupungissa satoi rankasti ja ukkosti, mutta kun pääsimme maalle, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta koko loppupäivän ja illan. Ihana aloitus siis lomalle! Aamulla kiersin pitkin pihaa kuvailemassa kukkasia. Porraspielen ruukussa:

 Ja ylärinteessä: 

Sammalleimut, akileijat ja mäkitervakot sekä tuo keltainen tuntematon ovat villiintyneet talven jälkeen ja levittäytyneet mikä minnekin. Vähitellen olen luopunut yrityksistä hallita tätä puutarhakaaosta, joten antaa kukkasten kukkia siellä missä tykkäävät. Pihan suurin syreeni / sireeni on myös avannut nuppunsa: 

Ja kun toiset aloittavat, niin toiset jo lopettavat kukintansa. Tulppaanit vetelevät viimeisiään, mutta ilahduttavat silti: 

Oikein lempeää kesäkuun jatkoa sinulle!