Hiljennyksiä

Hämärtyvässä illassa ajelin tänään kotiin yksikseni. Yhtäkkiä jostain tuli ajatus: Nosta jalka kaasulta, se helpottaa kummasti. Paljon olen miettinyt kiirettä ja kiireen tuntua viime viikkoina. Ja yrittänyt hiljentää omaa touhotusta sinne ja tänne. Vähemmän on enemmän. Ei ole pakko mennä, vaan onneksi saa tulla omaan kotiin ja viettää vaikka koko illan vilttiin kääriytyneenä.

Mieskin ajeli eräänä syysiltana kotia kohti. Oli jo melkein kotona, kun kirjaimellisesti puun takaa tuulilasille paiskautui metsän kruunupäinen kuningas jatkaen matkaansa auton kylkeä pitkin ja siitä takaisin metsään. Istuiko enkeli vapaalla etupenkillä - voi olla - mutta naarmuitta mies selvisi, vaikka auto meni lunastuskuntoon.  Kiitollisina ristimme kätemme yhdessä sinä iltana ja sydämestämme osoitimme kiitokset varjeluksesta Hänelle ainoalle, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä eläimiäkin hallita.

Pari päivää Prahassa

Mieheni kävi muinaisessa Tsekkoslovakiassa joskus 80-luvun lopulla työmatkalla ja reissulta palattuaan sanoi haluavansa viedä minut joskus Prahaan. Pitihän sitä päivää hiukan odottaa, mutta kyllä kannatti. Praha: kaunis, historiallinen kaupunki täynnä mielenkiintoisia kohteita matkailijalle. Reissulla jo monia kirkkoja ja linnoja nähneinä katsastimme Prahassa muutaman muun kiinnostavan kohteen. Tietenkin Kaarlen silta ympäristöineen oli pakko nähdä sekä paljon mainostettu Astronominen kello, joka oli, no hmm...

 

 

 

 

Mutta yllättävää ehkä oli, että itse pidin myös paljon Tekniikan museosta, jossa oli kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää. Löysin sieltä jopa täsmälleen samanlaisen Braunin mehulingon, jollaisen anoppini vuosia sitten toi meille kirpparilta (ja se edelleen toimii). Mehulinko vuosimallia 1970 - siistii....

Moottoripyörät, autot, veturit ja lentokoneet olivat hienoja, mutta hauskin osasto oli kodinkonemuseo. Pesukone 1920 -luvun lopulta tässä...

... ja ompelukonekaunotar vuodelta 1876 tässä...

... ja joka naisen toivekone tämä kolikoilla toimiva parfyymiautomaatti.

Prahan kuuluisin näköalapaikka lienee pikku -Eiffeliksi kutsuttu torni, johon uskalsin korkeanpaikankammoisena kiivetä vain alatasanteelle. Hienot näkymät sieltäkin.

Näkemiin, Praha!

Matkalla Tsekissä, osa 2 eli ihmettelyjä

Matkailu avartaa - muutakin kuin kukkaroa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Valitut palat meidän ihmettelynaiheistamme:

Kermakakkutalot

Jättisuuret kirkot koristeluineen

Maaseudun minikirkot, ehkä viisi henkeä mahtuu

Vielä puimattomat maissipellot ydinvoimalan kupeessa

Tarttuva tauti: piutpaut liikennesäännöille

Patsaita kaikkialla

Ja varsinkin leijonapatsaita

Muratit puiden rungoilla

Kutna Horan pieni, hämmentävä kirkko...

...joka oli täytetty 10000 ihmisen kalloilla ja luilla

Jopa kattokruunu oli luinen

Tuliko tehtyä liian pieni lentokonehalli?!

Upea ruska kaikkialla

Ruoka, jota pikkuravintoloissa sai reilunkokoisen annoksen noin neljällä eurolla

Herkulliset leivokset ja erikoiskahvit murto-osalla kotomaan hinnoista

Ja paljon muuta mielenkiintoista matkaan mahtui. Kuten erilaisia kolmen tähden majapaikkoja, joilla täsmälleen sama hinta, mutta ero palvelussa ja paikan tasossa kuin yöllä ja päivällä. Ja tietenkin ihastuttava Praha, jonka esittelyn jätän huomiseen...

Matkalla Tsekissä, osa 1

Syysloma. Ihana sana ja ihana on ollut itse lomakin kaikkineen. Perjantaina 11.10. lento siistillä punavalkoisella norjalaisella Helsingistä Prahaan. Punaisen ja näppärän, tsekkiläisen vuokra-auton kanssa kiertelyä Prahasta itään ja etelään. Esikoisen kanssa vietetyt kaksi päivää hänen opiskelukaupungissaan ja lähistön pikkukaupungeissa ja kylissä. Tuhtia ja täyttävää paikallista ruokaa sekä herkullisia leivoksia ja cappucinoja. Upeita maisemia, jyhkeitä linnoja ja kirkkoja, vanhoja taloja kapeiden katujen varsilla. Ihmisvilinää ja maaseudun rauhaa. Maissipeltoja ja hehkuva ruska ja ruusut!

Poika parvekkeella

Näkymät 9.kerroksesta

Tänne kiivettiin kiemuraista tietä

Hotellimme pihalla ruusut vielä täydessä loistossaan

...jatkuu huomenna...

Pyhäillan rauhaa

Leuto tuuli vaahterassa soittaa

illan varjot valon hiljaa voittaa

pihamaalla syksyä mä kuuntelen

taas tunnen: olen onnellinen

Viimeöisen sateen jäljet vielä

kimaltavat poimulehden päällä

En anna synkkyydelle valtaa

kun ilon pisaroita mieli kantaa

Lokakuussa aina hiipii kaipuu

 ja illan viiletessä yhä hehkuu

 tuo sini taivaan sekä orvokin 

vaikk´ lähteneet jo on linnutkin

Pihamaata katsellessa palaan lapsuuskesiin

kun pulahdettiin kilpaa Kivijärven vesiin

Ja illan tullen lehmät laitumilta haettiin

ja maitotonkat vaahtoisella täytettiin

Kuin kissanpäiviä me silloin vietettiin

ja heinätöissäkin me leikittiin

huolettoman hupaisesti kului päivät

suruttomat muistot niistä jäivät

Ja nyt on soittamatta myöskin tuuli

se vaeltajan suusta kuiskeen kuuli:

näin sydämestäni mä tänään kiitän siitä

mitä Isä annoit, ei sanat muuhun riitä.

Lokakuun ihme

Tervetuloa lokakuu lempeä, joskus jopa hempeä. Yöpakkasen taika, kynttilöiden aika. - Ja tänään huomasin taas ensimmäisen kukan, joka tällä kertaa koristi kesäkuussa kylvämääni tuoksuherneen tainta. Pitkä lämmin kesä ei saanut sitä kukkimaan, mutta lokakuu! Kasvupaikka omenapuun juurella ei ollut ehkä paras mahdollinen valinta jo jonkinlaisena viherpeukalona itseään pitävältä puutarhanhaltijalta. Luonto onneksi osaa yllättää.

Siinä se on pieni nuppunen juuri avautumassa hennoksi kukaksi. Ja oikeastaan kaksi tai kolme nuppua. Lokakuun ihme. Kiitos siitä.

Ehkä ensi vuonna tyydyn valmiisiin taimiin tai sitten kokeilen jotain vielä eksoottisempaa. Tai aloitan taimikasvatuksen sisällä puolen vuoden päästä. Mutta nyt ihailen vielä myös syksyn koleutta uhmaavia herkkiä malvoja, lyhtykoisojen hehkua ja tätä pientä hentoa tuoksuhernettä.