Hitunen

Hitunen

lauantai 29. marraskuuta 2014

Nyt on aika


Joskus lapsena muistan ihmetelleeni aina Kotilieden palstaa Nyt on aika. Joka lehdessä oli "määrätty", mitä juuri silloin oli aika tehdä. Stressinaihetta kerrakseen! Onneksi nyt on ymmärretty, että nyt on aika myös ottaa rennommin kuin muinaisina vuosina. Aika levätä välillä ja aika tehdä hissukseen vain se, mikä on välttämätöntä tai mitä muuten vain haluaa tehdä. Oi onnea, kun ei tarvitse aloittaa katosta lattiaan ja komeroista kaappien alle ulottuvaa siivousta! Mieluummin katselen vaikka vanhoja valokuvia, kuten tuota kymmenen vuoden takaista kuvaa anoppilan keittiön ikkunasta...


... tai neljän vuoden takaista kuvaa joulukorttiaskarteluista asiaankuuluvine herkkuineen. Nyt on aika -palsta käskisi kirjoittaa joulukortit vasta varmaan itsenäisyyspäivän aikaan tai sen jälkeen, mutta hähää: minäpä olen kirjoittanut ne tänään jo. Postimerkit vain puuttuvat. Joka vuosi päätän, että ensi jouluna en laita yhtään korttia ja sitten - niin, kuinkas siinä sitten käykään. Korttien tekeminen on vain niin mukavan rentouttavaa puuhaa, että eihän sitä voi jättää väliin. Stressi lähtee, kun askartelee. Kertoneeko jotain stressin asteesta, mutta tänä vuonna tein harvinaisen paljon kortteja. Kaikki erilaisia, sillä en tykkää tehdä kahta täysin samanlaista.


Nyt on aika toivottaa: Siunattua adventtiaikaa ja joulun odotusta!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Talvi on täällä


Lempeä aamu hohtavan valkoisessa - ihana talvi saapui tännekin. Miten kaunista taas kaikki onkaan! Kiitos täyttää mielen, kun tassuttelen lumisessa maisemassa postilaatikolle aamun lehteä hakemaan. Viimetalvista lumettomuutta en kaipaa, vaan hyvää talvea pikkupakkasineen ja lumisine puineen ja peltoineen (tiet voisivat olla lumettomia!).


"Nyt voi laulaa joululauluja", sanoi tyttö eilen koulun pihalla lumihiutaleiden leijuessa hiljaa maahan. Niinpä, heti tuli joulu jotenkin askeleen lähemmäksi. Kuukausi vielä, mutta vähitellen on kiva rakentaa kotiin joulun tuntua. Valmistautuminen on tärkeä osa jokaista juhlaa.


Nämä tunnelmakuvat ovat siskoni luota, jossa kävin pari viikkoa sitten. Käsistään kätevä sisko oli neulonut lamppuihin hauskat varjostimet paperinarusta.


Siskollani on upea asunto järven rannalla kerrostalossa. Lasitettu parveke jatkaa kaksion tiloja mukavasti.

Luonto ympärillä on huikaisevan kaunis myös talvella. Seinillä ei juuri tarvitse tauluja, kun näkymät ulos ovat upeita ja matka luontoon on muutaman askeleen mittainen.


Ihmeellisen kaunis on marraskuinen maisema!



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kotiinpaluu

Reissunaisen elämä on ihanaa, mutta vielä ihanampaa on aina kotiinpaluu. Ja jos on ollut reissussa yli kaksi kuukautta, ei sitten paljon muuta jaksakaan kuin lojua omassa lämpimässä pesässä ja nautiskella valmiista aterioista. Ja nukkua ja nukkua...


Neitokaisemme Tyyne löytyi perjantaina naapureiden valppauden ansiosta samalta kylältä erään talon pihapiiristä. Lähistöllä oli ollut kiinnostava kollikissa, jonka seurassa Tyyne oli ilmeisesti viettänyt pitemmän aikaa. Talonväki ei ollut ruokkinut kissoja, joten kaiketi Tyyne on elänyt luonnonantimilla sujuvasti pari kuukautta. Mieheni mielestä se näyttää vieläpä lihoneen entisestään. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.


Marraskuu on jo puolivälissä, mutta ulkona on erittäin kaunis sää - ei harmaudesta tai talvesta tietoakaan. Tämänpäiväisen lenkin varrelle osui tällainen maisema:


No, näkyihän sitä harmautta sentään jossain...



Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Marraskuun valoja

Jälleen uusi työviikko on alkanut. Mieli virkistyneenä palasin eilen viikonloppumatkaltani isosiskon luota itäisemmästä Suomesta. Kävelylenkkejä upeissa rantamaisemissa, herkullista ruokaa, pitkiä keskusteluja, kynttilänvaloa, musiikkia, suloista sanaa. Illan pimeydessä hehkuvia valoja, aamun sumussa järvellä suhaavia sorsia. Lunta, pikku pakkasta, tuulta ja plussakeliä. Näistä kaikista ja paljosta muusta oli hieno viikonloppu tehty.




"Valoja maailman mä nään,
loistavat niin ne väreissään.
Jokainen niistä mulle kai 
lupauksen suo
jos käyn vain niiden luo."



"Himmenee valot tään maan,
kun katselen rakkauttaan.
Niin paljon mä Herraltain saanut oon.
En päivääkään vaihtaisi pois,
ei Jeesusta korvata vois
tää maailma parhaimmillaan
vaikk´ois. 



Valoisaa viikkoa sinulle!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kameraleikkiä


Laiskana valokuvaajana käytän nykyisin lähes pelkästään kännykän kameraa - se kun on aina mukana ja helposti käytettävissä. Kännykässäni on sitä paitsi aika hyvä kamera, mutta en oikein osaa sitä käyttää vielä kaikkia ominaisuuksia hyödyntäen. Niin, vaikka olen jo kohta vuoden harjoitellut. Yhtenä hämäränä iltana tässä menneellä viikolla harjoittelin vähän lisää. Kuvausolosuhteita en muuttanut, säädin vain kameraa eri tavoin, mm. valotusaikaa, kirkkautta ja tarkkuutta. Tässä tuikutusta (yläkuva mukaan lukien):





Pitänee vielä ennen joulua harjoitella lisää, että saisi kerrankin sellaisia joulukuvia, joissa tunnelma on kohdillaan, eikä salamavalon kalventama. Hyviä vinkkejä kännykkäkuvaukseen vastaanotetaan!