Rannikolla Rovinjissa

Pulasta pohjoiseen rannikkoa pitkin ajellessa tulee vastaan idyllinen Rovinj, noin 15000 asukkaan pikkukaupunki. Pulasta olisi päässyt laivalla päiväretkelle lahden toiselle puollelle Italian Venetsiaan, mutta me valitsimme Venetsiaa muistuttavan Rovinjin - ilman kanavia ja kondoleita. Ei ihme, että kaupungit muistuttavat toisiaan, sillä Rovinj on ollut venetsialaisten hallinnassa noin 500 vuoden ajan 1200 -luvun lopulta 1700 -luvun lopulle. Itse en ole Venetsiassa käynyt, mutta siellä käyneen mieheni mielestä yhtäläisyys on ilmeinen.

Rovinjin vanha kaupunki on ympyränmuotoiselle niemenkärjelle rakennettu (näkyy hyvin ilmakuvista, joita löytyy googlettamalla). Rinteet kohoavan rannasta niemen keskustaa kohti, jossa komeilee kirkko. Kadut ovat kapeita, ehkä paremminkin kujia, joissa ylettyy koskemaan kujan molemmin puolin olevia taloja yhtä aikaa. Vanha kaupunki on täynnä ihania pikku kahviloita ja ravintoloita talojen välisillä pikkuruisilla pihoilla. Myös rannat ovat ravintoloiden rytmittämät. Herkuttelupaikkoja siis riittää.

Rovinjissa minua ihastuttavat myös värit ja niiden runsas ja ennakkoluuloton käyttö. Talot ovat värikkäitä puhumattakaan ikkunaluukuista, pihakalusteista ja kukista. Miksi tyytyä mustavalkoiseen tai harmaaseen, kun elämän voi täyttää väreillä?!

Olisi ollut kiinnostavaa katsella kaupunkia ylhäältä päin, mutta siihen ei ollut nyt mahdollisuutta. Sen sijaan rannalla oli useita kojuja, joista saattoi ostaa lipun johonkin vesillä kulkevaan alukseen ja tutustua kaupunkiin mereltä päin. Miehet kävivät katselemassa vedenalaista maailmaa kolmen vartin kierroksella. Kirkkaiden vesien ansiosta kalat ja muut merenelävät näkyvät hyvin "sukellus"veneen lasien läpi.

Rovinjissa riittäisi varmaan katseltavaa useammaksikin päiväksi. Ihan vaikka ohi kulkevia ihmisiä ja ohi lipuvia veneitä katsellen itse kahvilassa istuskellen! Niin, ja pyöreän niemenkärjen voisi kiertää rantaa pitkin kokonaan, mitä me emme tehneet, koska oli läkähdyttävä helle ja ison osan ajasta vain istuskelimme - ja herkuttelimme.

Ja vielä vähän väriterapiaa:

Krk:n saarella

Kroatian kielessä on paljon konsonanttiyhdistelmiä, jotka ovat meille suomalaisille hiukkasen vaikeita lukea. Krk on siis saaren nimi. Edellisellä reissullamme kävimme Krka -nimisessä kansallispuistossa. (Linkki siihen juttuun tuosta nimestä klikkaamalla!)

Krk:n saarelle pääsee komeaa siltaa pitkin, joten se oli  helppo valita kohteeksi Plitvicesta palatessamme. Saari on aika karu, mutta siksi kai niin viehättävä.

Kävimme Malinskan kaupungissa saaren itärannikolla. Halusimme ehtiä yöksi takaisin Pulaan, joten emme ehtineet tutustua saareen tarkemmin. Malinska valikoitui kohteeksi siksi, että sieltä löytyi netin kautta ravintola, josta saa gluteenitonta ruokaa, ei tosin pizzaa. Pasta-annos oli oikein maukas.

Malinskassa meidät yllätti ukkoskuuro, mutta sateen jälkeen kaupunki näytti oikein kauniilta ja raikkaalta.

Krk:n saarelta ajelimme Pulaan rantatietä ihaillen samalla kauniita pikkukyliä ja -kaupunkeja.

Luvassa on vielä ainakin yksi Kroatia-aiheinen postaus: hurmaava Rovinjin kaupunki. 

Plitvicen putouksilla

Pulasta ajelimme yhtenä päivänä Rijecaan, ja sieltä sisämaahan Plitvicen upeaan kansallispuistoon, joka koostuu 16 järveä sisältävästä metsäisestä alueesta  Korona -jokeen muodostuneine putouksineen. Puistossa voi käytettävissä olevan ajan ja omien voimien mukaan valita useista eri reiteistä itselle sopivimman. Me olimme perillä myöhään iltapäivällä, joten valitsimme neljän km:n reitin, minkä kiertämiseen meni yli neljä tuntia. Ihailtavaa ja valokuvattavaa oli niin paljon....

Kroatian rannikko on upeaa katseltavaa auton ikkunastakin. 

Myös maaseutu kukkuloineen ja maissipeltoineen on kaunista.

Kansallispuiston korkeimmat putoukset ovat liki 80-metrisiä. 

Kaikkialla Kroatiassa ainakin meidän käymissämme paikoissa vesi on hämmästyttävän kirkasta. Niin myös täällä - ja lisäbonuksena tuo turkoosi sävy!

Puiston sisäänpääsymaksuun sisältyy myös idyllinen laivamatka yhteen suuntaan. 

Korkeuserot puiston eri osissa ovat aika huimat! 

Lähdimme puistosta puoli yhdeksän maissa illalla, ja ajattelimme käydä jossain lähistöllä syömässä. Olimme varanneet majapaikan pienestä kylästä noin 30 km päästä puistosta, mutta eihän siellä maaseudulla ollut mikään paikka enää auki. Kylässä oli kyllä ravintola ja kauppa. Ravintola oli auki, mutta siellä oli vain juomatarjoilua. Ostimme muutamat limsat ja lähdimme etsimään majapaikkaa, mikä osoittautui liki uudeksi omakotitaloksi moderneine sisutuksineen. Onneksi meillä oli pari pussillista pähkinöitä ja sipsejä mukana, niin saimme niistä koottua iltapalan! 

Seuraavana aamuna haimme kaupasta aamupala-ainekset ja syötyämme jatkoimme matkaa kylän kahteen kirkkoon ja hautausmaahan tutustumalla. Kroatialaiset suosivat haudoillaan runsaita kukka-asetelmia - tekokukkia kylläkin. 

Paluumatkalla Pulan suuntaan ajelimme hieman eri reittiä ja koukkasimme Krk:n saarelle. Siitä lisää seuraavassa jutussa...