Pitkät etätyöpäivät ovat takana ja lähiopetusta on annettu kaksi päivää. Oppilaita oli mukava nähdä, monet näyttivät kasvaneen! Koulumme sisäisten järjestelyjen vuoksi sain erilaisen opetusryhmän kuin tavallisesti, mutta toki tuttuja lapsia ovat kaikki, koska koulumme kuuluu sarjaan 50-100 oppilasta. Siinä oppii helposti tuntemaan kaikki ainakin nimeltä, ja useimmat vuosien mittaan paremminkin.
Mitä etäjaksosta jäi käteen - vai pitäisikö sanoa vyötärölle?! Valtava digiloikka tuli otettua ja siinä sivussa kertyi jokunen lisäkilo pitkistä kävelylenkeistä huolimatta. Normaali koulupäivän aikana ei juuri ehdi istumaan, mutta nyt tuli istuttua päivittäin 6 - 9 tuntia, ja eihän se voi olla näkymättä jossain. Ja kyllä se tuntuukin, selässä ja pakaroissa. Siitäkin huolimatta, että yritin jumpata vähän väliä, kun tuli Teams- tunneissa taukoa. Mutta se ainakin on tosiaan plussaa, että nyt osaan käyttää sovelluksia, joihin en aiemmin ollut perehtynyt. Eihän sitä tiedä, milloin tällaista etäkoulua voi vielä joutua pitämään, jos tuo virustilanne ei rauhoitu. Luimme tänään sadun kolmesta toivomuksesta, ja sen jälkeen oppilaat esittivät omat kolme toivomustaan. Aika monen toiveissa oli koronaviruksen katoaminen pois maapallolta!
Monenlaista bongaustakin on tullut viime aikoina harrastettua. Fasaanipariskuntien lisäksi västäräkkikin on jo pihassa pyrstöään heilutellut, vaikken siitä kuvaa saanutkaan. Tänään kuvasin työmatkan varrella yksinäistä kurkea pellolla, mutta harmikseni kurki käänsi selkänsä minulle ja asteli ylväästi kauemmas tienvarresta. Kasvimaailmassa ihailtavaa on sitten riittänyt enemmän. Kirjaston pihalla kukki kirsikkapuu viime viikolla näin upeasti. Omalla pihalla osa tulppaaneista on jo kukkansa varistanut, osa vasta availee nuppujaan.
Rakastan kukkapenkeissämme erityisesti kaikkia sinisiä kukkia. Kevätkaihonkukat, helmililjat ja kevättähdet ovat lempikukkiani. Mutta sinisistä kukista ihanin on mielestäni sinivaleunikko, jollaista en ole onnistunut vielä hankkimaan. Ehkä tulevana kesänä sitten.
Kevät heittää välillä luntaräntää niin kuin tänäänkin, ja sitten yhtäkkiä taas aurinko porottaa kuumasti. Perunamaata kääntäessä hiki virtasi ja hetken päästä, kun pääsin kukkapenkkien kimppuun, meinasin paleltua kylmän tuulen kourissa. Mutta perunat ovat jo harson alla odottamassa lämpimämpiä säitä.
Aurinkoista viikonloppua sinulle ja iloa kevätpuuhiisi!
