Hitunen

Hitunen

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kesä ei ole vielä ohi


Kesään kuuluu ehdottomasti auringonlaskujen tuijottelu. Jotakin hienoa on siinä hetkessä, kun oranssi pallo humpsahtaa metsän tai meren taakse. Taivas värjäytyy punahehkuiseksi ja maisema on hetken kuin sadusta. Nämä kuvat ovat meren rannalta Kemiönsaaresta.



Kesään kuuluu myös retket lähelle ja välillä vähän kauemmaskin. Lopulta vuosien aikomisen jälkeen sain mahdollisuuden (kiitos veljen vaimon ja tyttärensä)  vierailla Ilolan Arboretumissa Salon Kiikalassa. Tämä viiden hehtaarin puulajipuisto on varmaan upeimmillaan alppiruusujen kukkiessa kesäkuun alkupuolella, mutta oli siellä näin heinäkuussakin paljon kaunista ja kiinnostavaa katseltavaa.




Monien puulajien lisäksi alueella kasvaa paljon pensaita ja mielenkiintoisia kukkia. Osassa oli nimikyltit, mutta aika monessa ei. Alueelle on parin euron pääsymaksu ja sieltä voi myös ostaa edullisesti taimia. Itselleni mukaan tarttui alppiruusun taimi viidellä eurolla.



Ensi kerralla ajattelin ottaa tuonne eväät mukaan, sillä puisto on hyvin suuri ja siellä on myös penkkejä, joissa voi kiertelyn lomassa hengähtää.


Kesään kuuluu ehdottomasti myös marjojen poimiminen. Omalta tontilta olen jo vuosien ajan saanut omiin tarpeisiin riittävästi mustikoita ja yleensä vadelmiakin. Myös musta- ja punaherukat odottavat pensaissa poimijaa. Pensasmustikkaakin on tullut maisteltavaksi, samoin mansikkaa, jonka kasvusto alkaa olla kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Ja marjoista tietenkin tehdään ainakin kerran kesässä kaunis kakku:


Kesään kuuluu myös sukulaisten luona vierailua (kiitos taas tädit Punainen ja Sininen, siskot ja veli vaimoineen...), paljon uimista ja saunomista, hyviä kirjoja ja lehtiä, riippumattoilua, sanaristikoita ja sudokuja... 

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Aurinkoista heinäkuun viimeistä viikkoa!

torstai 9. heinäkuuta 2020

Kukkia, lintuja, pilviä


Kesäkuun helteet olivat ja menivät, ja tämäkin ruohosipulinvartija on sittemmin saanut kastua moneen kertaan. Betoninuttu ei onneksi sateista paljon piittaa, ja maalle sade on ollut mannaa. Eikä sateessa uiminenkaan hassumpaa ole - kaikki on kiinni asenteesta.






Lähirannalla olemme seuranneet usean  joutsenpariskunnan elämää koko alkukesän. Muuten ihan mukavaa seurailla, mutta siitä emme pitäneet, että joutsenet kakkasivat rannan täyteen epämiellyttäviä kasoja. Lopulta viritimme oranssin narun rannan poikki ja se auttoi. Nyt joutsenet eivät tule hiekalle, mutta uivat kyllä lähistöllä.



Muitakin siivekkäitä on tullut seurailtua, ja yhtenä iltana rannalta lähtiessämme ruohikossa kökötti pikkuinen poikanen hiljaa. Ehkä lentoharjoitukset olivat vasta aluillaan tällä söpöläisellä:




Avoimet puutarhat on muodostunut minulle jo perinnetapahtumaksi, jota ei malta jättää väliin, vaikka vähän vettä ripsuttelisikin. Tällä kertaa vierailin anopin ja kälyn kanssa kahdessa puutarhassa, joissa  oli kekseliästä kierrätystä ja kukkarunsautta. Sade tosin oli vienyt parhaan loiston pioneista, mutta muuten oli oikein mukava kierros jälleen. Nämä puutarhat olivat Salon seudulla.





Tähän raidalliseen uusuun ihastuin, mutta nimeä en muista. Tunnistaako joku, mikä tämä voisi olla?  Punaisen lupiinin taimen ostin itsellenikin, vaikka en vielä tiedä, mihin sen istutan. Punainen lupiini ei kuulu vieraslajilupiineihin.



Yksi viimeaikaisimmista ihastuksistani on varjolilja, jota omaan pihaani on ilmestynyt jostain ihan itsekseen. Tosin vasta yksi kukassa oleva yksilö, mutta lähistöllä oli jo toinen alku. Alla oleva kuva on kuitenkin puutarhakierrokselta, josta  ostin myös varjoliljan siemeniä.


Kaunista kesän jatkoa sinulle!