Niinkin voisi tätä olotilaa kuvailla.
Joku on ihan liekeissä.
Melkein kuin oisi eläkkeellä.
Mutta määräaikaisesti,
vain toistaiseksi,
kunnes on aika palata
tankkaamaan tavausta
kertaamaan kertotauluja
ja muuta sellaista,
mitä työksi kutsutaan.
Tämä on Kolmen Ässän syytä.
Että me tällä tavalla molemmat
päätettiin jättää työt hetkeksi
ja ottaa vähän rennommin,
kun vielä voi.
Keväällä jo
Kolme Ässää kaikkine salkkuineen
meinasivat kiristää
ja silloin me meinasimme:
täytyy livistää
vapaalle.
Se onnistui.
Ja nyt on olo kuin liekeissä.
Eläväistä hehkua
ja innostusta niin moneen
mihin ei muulloin aikaa.
Kuten verkkaisiin aamuihin
jolloin voi lojua sängyssä
katsella lipputangon nuppia
ikkunan takana
ja taivaan värejä,
mäntyjen latvoja.
Ja sitten pikkuhiljaa
hilata itsensä
aamiaiselle,
tuijottaa talitinttejä
pihapuissa leikkimässä.
Tai kynttilän liekkiä.
Ja Psalmien sanat
soljuvat aamuun
milloin voimaksi,
milloin lohduksi,
milloin rohkaisuksi.
Onnea
tämä kaikki,
sanon.
