Hitunen siitä, mitä näen, kuulen, koen tällä matkallani maan päällä. Ehkä joskus myös hitunen taivasta.
Hitunen
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
Vuosi paketissa
Vuosi 2017 on ollut upea ja muistorikas. Kiitollisena katson taaksepäin ja haen muistini tueksi valokuvia, jotka paljastavat, mitä kaikkea tähän vuoteen mahtuikaan. Päivälleen vuosi sitten olimme Pariisissa, josta piti ehtiä ennen vuoden vaihtumista Malagaan, mutta lumipyry hidasti lähtöä niin, että vuosi vaihtui jossain ilmojen halki matkatessamme. Perille aamuyön tunteina saavuttuamme ihmettelimme espanjalaista lämpöä ranskalaisen kylmyyden jälkeen. Espanjattaret palailivat uudenvuoden juhlistaan avojaloin sipsutellen ja käsissään korkokenkiään heilutellen. Me availimme palttoonnappeja ja riisuimme kaulahuivit ja pipot... Mutta nyt, olkaa hyvät, tässä lyhyesti koko vuosi:
lauantai 30. joulukuuta 2017
No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...
... siltä ainakin näyttää näissä tämänpäiväisissä kuvissa (ottaen huomioon, että Etelä-Suomen kesä on yleensä likimain talven veroinen säiden puolesta). Tässä pihamaallamme lehtikerroksen läpi puskee jouluruusu, joka yleensä on kukkinut huhti-toukokuussa.
Toinen yllätys odotti pihavajan edustalla. Yksi kesäkukkaruukku oli jäänyt tyhjentämättä...
Kummallisia tällaiset talvet! Pitkästä aikaa muuten aurinko paistaa, eikä sada mitään. Toivottavasti seuraava sade on kuitenkin lunta, vaikka kevättä jo melkein toivoisin tämän pitkän syksyn päätteeksi.
tiistai 19. joulukuuta 2017
Muutaman muiston verran
Jouluun liittyy meillä jokaisella varmasti paljon lämpimiä muistoja, ehkä kipeitäkin. Lapsuuden joulut saattavat myöhemmin saada ihmeellisen kultareunuksen, vaikka ovatkin voineet olla hyvin vaatimattomia. Ehkä ennen muinoin osattiin olla vähemmästäkin ja hyvin vähästä kiitollisia - nykylapset ja aikuisetkin hukkuvat lahjoihin ja voivat silti olla tyytymättömiä, kun "en saanut sitä ja tuota".
Muutama lapsuuden joulumuisto on jäänyt erityisesti mieleeni. Joulun aikoihin äidinisäni, "pikkupappa" kuten me lapset häntä kutsuimme, istui joskus pöydän ääressä ilahduttaen ja ihmetyttäen meitä vatsallaan, josta putkahteli karkkeja pöydälle. Mieleen on jäänyt myös se joulu, jolloin kuusi syttyi palamaan aitoine kynttilöineen. Nopeasti isä sen kyllä sammutti. Isään liittyy myös yksi joulu, jonka muistan erityisesti. Olin jo toisella kymmenellä, ehkä 12- tai 13-vuotias. Äitini pyysi aatonaattona minua ompelemaan lahjaksi isälle nenäliinoja ruutukankaasta. Teinkin niitä vinon pinon, sillä isä ei käyttänyt mitään paperisia nenäliinoja. Jotenkin tämä lahja jäi erityisesti mieleeni, sillä se oli ainoa paketti, minkä isä sinä jouluna sai. Se yksi ainoa lahja kosketti minun lapsensydäntäni, ja ajattelin, että isä oli surullinen, kun ei saanut muita lahjoja. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ehkä hänelle oli tärkeintä nähdä meidän lasten ilomme niistä vaatimattomista lahjoista, joita he äidin kanssa olivat saaneet hankituksi. Olihan meitä seitsemän kasvavaa ja kuluttavaa lasta, eikä siihen aikaan maanviljelijäperheen tulot olleet kovin kummoiset - jos ei aina tänäkään päivänä.
Omien lasteni jouluilosta muistan erityisesti toisen joulun, jolloin esikoisemme oli puolitoistavuotias, ja itse odotin toista lastamme helmikuussa syntyväksi. Esikoisen jouluriemu syntyi pakettien naruista, joista pikku paketteja oli hauska heilutella ilmassa. Myöhemmin, kun pikkuvelikin oli jo ehkä 4-5 -vuotias, pojat olivat toivoneet lahjaksi teippiä. Ja voi sitä iloa, kun molempien paketeista paljastui useita teippirullia. Minä äitinä kun olin vähän rajoittanut teipin käyttöä, sillä sitä olisi kulunut metrikaupalla heidän askarteluihinsa.
Niinpä, kohta ovat suuren juhlan huippuhetket käsillä. Hiljennymme joulun viettoon rakkaittemme kanssa. Kynttilöiden loisteessa tavoitamme ehkä ripauksen lapsuuden joulujen tunnelmasta. Marian tavoin kätkemme kaiken ihmeellisen sydämeemme, ja kenties tutkailemme sitä myöhemmin. Joulussa on jotain selittämätöntä, mutta ihmismieltä lämmittävää. Kaikkivaltias Jumala syntyi ihmiseksi köyhyyden keskelle tehdäkseen rikkaiksi kaikki, jotka avaavat sydämensä oven hänelle.
Siunattua Joulua Sinulle!
torstai 14. joulukuuta 2017
Joulun askelissa
Joulun tunnelma on täyttänyt talon. Pahin kiire on jo hellittänyt - jännä huomata, että ei tarvitse joulusta stressaantua. Se tulee, vaikkei sen eteen tekisi juuri mitään. Viime jouluna tulimme kotiin kaksi päivää ennen joulua. Hain metsästä kuusenoksia ämpäriin, virittelin valot ja kynttilät, leivoin pakastetaikinasta piparit ja tortut sekä imuroin talon. Siinä se, sitten suklaata ja muita herkkuja kinkkua ja laatikoita unohtamatta. Se oli oikein kiva perinteinen perhejoulu edellisvuoden espanjalaisvaikutteisen joulun vastapainoksi.
Tänä vuonna aloitin jouluvalmistelut jo jossain lokakuun loppupuolella. Hitaasti nautiskellen, vähän kerrallaan joulun tuntua tehden. Pääosassa joululaulut ja kynttilät. Joulusiivouskin on tehty jo, sillä talomme sai tämän viikon maanantaina uudet ikkunat ja niiden laiton myötä kaikki paikat olivat pölyä täynnä. Yksi ilta meni siivotessa katosta lattiaan (onneksi asumme aika pienessä talossa!).
Viime viikonloppuna saimme nauttia kahden pikkuisen piristävästä seurasta. Ilo oli katsella ja kuunnella pienten jalkojen juoksua ympäri taloa ja käsien vikkelyyttä pipareita leipoessa. Yllättävä kolmetuntinen sähkökatkos toi oman lisänsä lauantai-illan puuhiin, ja ensi säikähdyksestä selvittyään neidit tuntuivat nauttivan kynttilänvalossa touhuamisesta.
Joululahjatkin on jo paketteihin kääritty. Tänä vuonna ne löytyivät helposti, sen suurempia hakematta. Tarpeellista ja kaunistakin. Toivonpa sydämestäni, että moni muukin saisi valmistautua jouluun yhtä leppoisasti. Sillä loppujen lopuksi joulussa on kyse kyvystä pysähtyä ja ottaa vastaan suurin lahja, mitä meille on koskaan annettu.
Iloisia jouluvalmisteluja juuri sinulle - musiikilla tai ilman!
maanantai 4. joulukuuta 2017
Kohti itsenäisyyspäivää
Miten kiitollinen olenkaan vapaasta isänmaasta,
josta myös lähipiirini miehet ovat hinnan maksaneet.
Siksipä on viime päivinä tullut kuunneltua
(jopa äsken saunan lauteita pestessä!)
muutamaan kertaan näitä upeita miehiä:
Huomenna juhlimme koulussa koko päivän
alkaen aamun kirkossa ja sankarihaudoilla käynnistä
juhlalounaaseen ja illan ohjelmalliseen juhlaan
presidenttipareineen ja tansseineen.
Suomen satavuotisjuhlasta jää toivottavasti
meille kaikille sellainen muisto,
joka ei unohdu.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)