Piristäjät

Enimmäkseen koleaa huhtikuuta ovat piristäneet maasta nousevat ihanuudet. Sini- ja valkovuokot ovat vielä täydessä kukassa, mutta myös itse istutetut kukkaset alkavat yksi toisensa jälkeen ponnahdella pinnalle. Kuten nämä esikot...

... ja lenkkipolun varrella ilahduttivat nämä narisissit, jotka ovat tainneet vähän villiintyä.

Sittenkin tämä on ihana kevät!

Kukkia

Mullan alla on elämää ja jotain siitä puskee esiin iloksemme joka päivä.

 Näistä ilahduin menneellä viikolla:  

*******

Pääsiäisen päätyttyä pääsi pitkän polkunsa päähän

hän jonka sain siunata ja joka siunasi kaikki

hän jota muistellessamme ilo ja kiitollisuus 

täyttivät mielemme:

oli onnea tuntea hänet

jolle Vapahtajan läheisyys 

oli luonnollista

- se oli kaikki kaikessa.

Ja siksi kumpuaan peittävät

vain kaikkein läheisimpien kukat

 - ja evankeliumin ilosanoman levittäminen

 jossain toisaalla jatkuu. 

Rytmikäs Riika

Vietimme pääsiäistä appivanhempieni kanssa kahden pääkaupungin läpi ajellen ja päätyen lopulta kolmanteen. Tunnelma oli lämmin, vaikka sade, tuuli ja hyytävä koleus yrittivät lannistaa parhaansa mukaan. Ruoka oli hyvää ja leivokset erinomaisia. Sain myös puhua pitkästä aikaa rakastamaani kieltä ja toistakin, jonka sanat tuntuivat olevan enemmän hukassa.Tässä pieni kuvakattaus matkaltamme.  Kaupunkimatkoilla ihailen aina sitä rytmiä, mikä kussakin kaupungissa syntyy rakennuksista, kasveista, katukiveyksistä, ihmisistä.

*****

Heleää huhtikuuta sinulle!