Viime päivinä olen päästänyt useita kertoja suustani lausahduksen "Voi, miten kaunista!". Lumi saa maisemassa aikaan valtavan muutoksen. En kaipaa vuoden takaista viiden kuukauden talvetonta syksyä, mutta nautin lumisen maiseman kauneudesta ja ulkoilusta kunnon talvisäässä. Tosin 25 asteen pakkanen tuntui jo vähän liioittelulta, mutta muuten on ollut oikein piristävää päästä nauttimaan talvesta ja luonnon ihmeistä. Jopa pujot ja takiaiset näyttävät lumikuorrutteisina kauniilta.
Lumi + aurinko = ihanaa!
Veden äärellä talvi saa aikaan myös erityistä kauneutta. Purevassa pakkasessa valokuvaaminen on vain sen verran hankalaa, että kuvista tulee väkisinkin hätäisiä räpsäisyjä, koska näpit jäätyvät. Mutta talletan kauniit hetket mielen kuviksi ja muistelen niitä sitten kesähelteisiin tuskastuessani. Salonjoki ja Karhuselkä merenrantoineen seuraavissa kuvissa. Merellä oli merisavua, mikä näkyy joissain kuvissa aavistuksenomaisesti kaukana. Luonnossa näkyi paremmin, mutta kuviin ei sellaisena tallentunut.
Ilmatieteenlaitos kertoo merisavusta seuraavaa:
Haihtumissumu syntyy, kun lämmin vesi haihtuu kylmään ilmaan. Kylmässä ilmassa vesihöyry tiivistyy pian haihtumisensa jälkeen.
Talvisin tyypillisin haihtumissumu on merisavu. Ilman lämpötilan on oltava vähintään -15 asteinen, kun se virtaa juuri ja juuri sulan meren yläpuolelle. Merisavun muodostuminen vaatii siis suuren lämpötilaeron ilman ja vesipinnan välillä. Suomen rannikolla ja keskitalvella myös jään reunamilla merisavua havaitaan tyypillisesti marras-tammikuussa.
Lunta näillä kulmilla tuli kertarytinällä noin 30-35 senttimetriä, joten ei se nyt ihan äkkiä poiskaan sula. Siksipä on kiva suunnitella talvisia ulkoharrastuksia yksin ja ystävien kanssa. Hiihtämistä, kävelylenkkejä, makkaranpaistoa meren rannalla ja juoksentelua jäällä (mikäli se jo kestää)...
Aurinkoisia talvipäiviä!