Heinäkuun helmiä

 

Heinäkuu, melkein hellekuu. Sopivasti lämpöä, veden välkettä, multaa kynsien alla, ystäviä ja sukulaisia. Luonnon kauneutta kaikkialla, puuhaa omalla pihalla ja talkoissakin. Hoitolapsia ja omia. 

Oman pihan viimeinen pioni pääsi maljakkoon muiden pihakukkien kanssa. 

Ystävän kanssa teimme treffit Turussa Apteekkimuseoon ja Quinsellin taloon, jossa kahvittelimme ihastuttavassa vanhan ajan miljöössä. 

Välillä olen tehnyt pihahommia kotona - valtavan kiitollisena siitä, että pystyn ja jaksan taas. Meillä on erittäin sammaloitunut nurmikko, jota yritän pienentää sentti sentiltä joka kesä. Kukkapenkit siis laajenevat vähitellen. 

Hoitolasten kanssa sain viettää ihanan aurinkoisen päivän leirillä merenrantamaisemissa: 

Parin ystävän kanssa tapasimme pitkästä aikaa ja herkuttelujen jälkeen otimme esiin vesivärit ja taitelimme. Oli hauskaa!

Ja sitten saimme vieraaksemme appivanhempani, joiden kanssa tutustuimme Liedossa Nautelankosken alueeseen ja kävimme nostalgisessa kahvimuseossa, jonka yhteydessä on kahvila Namia. 

Vielä on muutama viikko heinäkuuta jäljellä, lomaakin minulla yhteensä reilut kolme viikkoa. Kaikenlaista ihanaa ja ihmeellistä voi tulla vastaan, kun kuljetaan avoimin silmin ja korvin. 

Minilomanen Hämeessä

 

Iloinen ja liikkuvainen isosiskoni on muuttanut jälleen. Niinpä lähdin alkuviikosta katsastamaan uutta asuinpaikkaa, Hämeenlinnaa, joka on minulle tuttu jo nuoruusvuosista jossain määrin. Siskollani oli töistä vapaata muutama päivä ja saimme viettää yhdessä ihania hetkiä luonnon keskellä. Aamu- ja iltauinnit niin Ahvenistonjärvellä kuin Alajärvellä olivat parasta antia koko reissulla. Ahvenistonjärven rannalla on vuoden 1952 olympialaisiin rakennettu maauimala. 

Ahvenistonjärvellä ihastutti veden puhtaus ja kirkkaus. Pieni suppajärvi on syvimmältä kohdaltaan yli 30 metriä. Alajärvellä pääsimme heti aamutuimaan uimisen jälkeen soutelemaan ilmaisella kaupunkiveneellä ja mikäs oli soudellessa peilityynellä järvellä. Miten hyviltä voileivät veneessä maistuivatkaan!

Monenlaista muutakin ehdimme kolmessa päivässä touhuamaan, vaikka sisko kävikin välillä yhtenä päivänä töissä. Raivasimme mm. siskon vuokraamaa puutarhapalstaa, joka oli aika tehokkaasti mäkimeiramin ja nokkosten valtaama. Ja tietenkin söimme hyvin ja herkuttelimme jäätelöllä useita kertoja. Tarkoitus oli myös käydä Piparkakkutalossa kahvilla, mutta se jäi toiseen kertaan kuten myös itse Hämeen linnassa vierailu. Lomallakaan ei unohdeta käsitöitä ja niinpä kotiin tullessani minulla oli jälleen yksi uusi virkkaustyö, jonka langat ostin nostalgisesta Wetterhofin myymälästä. 

Molemmat tykkäämme puutarhailusta, joten emme voineet jättää väliin muutamiin puutarhamyymälöihin tutustumista. Yllä olevassa kuvassa on tunnelmaa Katinalasta KH-puutarhakeskuksesta. Siskoni asuinpaikan lähellä on myös ihania lenkkipolkuja, joista eräällä on näin upeat maisemat: 

Paljon jäi ihania kohteita tutustuttavaksi seuraavalla kerralla. Hämeenlinnan yli 300 muuta järveä noiden kahden lisäksi odottavat - ehkä seuraavaa kesää. Yhteenkään museoon emme nyt ehtineet, joten niissäkin riittää tutkittavaa vielä. Kiitos muuttavaisen siskoni olen saanut tutustua aika moneen eteläisen Suomen kaupunkiin vuosien varrella. Lahti ja Kotka erityisesti ovat jääneet mieleen sekä iki-ihana Tuusula. 

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja helle sateeksi. Hyvä näin. Nautitaan uteliaan lokinpoikasen lailla juuri tästä päivästä, mitä se sitten tuokaan tullessaan.