Hitunen

Hitunen

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Ihanuuksia päivästä toiseen


Keskikesän juhla on ohitettu harvinaisen kauniissa säässä. Kumisaappaita ja sateenvarjoja ei tarvittu, mutta aurinkorasvaa kului sitäkin enemmän. Kesäkuuta olemme viettäneet pääasiassa kotimaisemissa, mutta juhannusviikolla kävimme pääkaupungissa esikoisen ja tyttöystävänsä luona. Päivää juhlistimme syömällä Töölössä Mamma Rosa -ravintolassa herkullisen lounaan. Syitä juhlaan oli kaksikin: esikoisen syntymästä tuli 21.6. kuluneeksi 30 vuotta ja tyttöystävänsä oli saanut opinnot suoritettua eli restonomin paperit käteensä.


Periaatteeni mukaisesti en julkaise blogissani kenenkään kuvia kasvopuolelta, mutta tämä 30 vuotta vanha kuva tekee poikkeuksen. Tällaisia nyyttejähän ne kaikki vauvat kutakuinkin ovat!

Helsinki -päivään kuului käynti Sibelius -puistossa, jossa emme olleet mieheni kanssa ennen käyneet. Niin kaunista! (Lapsena askartelimme Sibelius -monumenttia talouspaperirullista!)






Läheisellä rannalla kesyyntyneet joutsenet vähät välittivät ohikulkijoista. Suloisia nuo harmaat pikku pallerot!


Kotona olen nauttinut valtavasti pihan kauneudesta. Joka aamu kierrän ympäri pihamaata ja katselen kukkia. Nuuhkin pitkään pionien tuoksua, sillä se on mielestäni yksi parhaista kesän tuoksuista.




Ja mitä olisi kesä ilman uimista ja saunomista! Näillä helteillä uiminen on välttämättömyys, ja mikäpä reilusti yli 20-asteisessa vedessä on lilluessa. Merivesi on harvinaisen lämmintä jo näin kesäkuussa.




Mansikoiden aika on nyt. Ensimmäinen erä on jo pakastettu, ja paljon on syöty. Vaniljajäätelö ja mansikat - mikäs sen parempi kesäherkku!


Leppoisia lomapäiviä kaikille lomailijoille
 ja voimia työhön ja arkisiin puuhiin kaikille niille, 
joiden loma on vielä jossain kaukana!


torstai 18. kesäkuuta 2020

Muistatko kesän


Muistatko
kesäpäivän kuumuuden
jota hento tuulenvire kutitteli

Muistatko
miltä paljaissa varpaissa tuntui
nurmikko ja pihan pikkukivet


Muistatko 
tuulen soiton rantakaislikossa
ja aaltojen laulun sen kanssa

Muistatko 
alkukesän vesien viileyden
ja ihon kihelmöinnin jälkeen uinnin



Muistatko
polttavan hiekan ja 
viileän veden liiton

Muistatko
mansikan mustikan vadelman
antaman makunautinnon 


Muistatko
veneen kylkiin airojen kolahtelun
ja tuoreiden kalojen tuoksun

Muistatko
kesän joka on tänään


Suven suloista juhlaa sinulle!

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Niin kukkaisa kesä!


Koulut päättyivät, ja me opettajatkin pääsimme kauan kaivatulle kesälomalle. Joka vuosi se tuntuu yhtä hienolta, kun viimeinen koulupäivä on ohi, ja saa painaa työpaikan oven kiinni. Tänä vuonna ehkä tavallista hienommalta, kun takana on poikkeuksellinen kevätlukukausi. Kuudesluokkalaisen antama kirjava ruusu ilahduttaa vieläkin ensimmäisen lomaviikon lähestyessä loppuaan. Toisen oppilaan kantama ruusubegonia kukkii varmasti vielä pitempään.



Kesäloman alkajaisiksi saimme pitkästä aikaa yhtä aikaa molemmat poikaset viikonlopuksi kotiin. Myös esikoisen tyttöystävä oli mukana. Porukalla oli kiva laittaa ruokaa ja syödä terassilla. Kunpa näitä yhteisiä perhehetkiä olisi vain useammin!


Alkukesän vakiopuuhiani on mattojen pesu. Yleensä käyn kunnan matonpesupaikalla pesemässä matot, koska siellä on linko, jolla matoista saa puristettua enimmät vedet pois. Nyt pesin pari mattoa pesuhuoneen lattialla kyykkien. Onneksi oli pari tuulista ja aurinkoista päivää, niin matot kuivuivat vuorokaudessa. Täti Sinisen kutoma ihana perinteinen räsymatto sai vedet silmiini, kun muistelin rakasta tätiäni, jonka kanssa on vietetty monta ihanaa hetkeä vuosien varrella. Terveisiä ja halaukset sinne kauas! Myös Täti Punaiselle ja Täti Ruskealle!


Pihan ylärinne kukkii vielä hetken sammalleimujen ja muiden alkukesän ilostuttajien voimin. Kasvit tuntuvat leviävän minne sattuu, mutta en ole kovin tarkka rajoittamaan niitä. Villi piha on mielestäni hauskempi kuin tarkkaan rajattu, säntillisistä istutuksista koostuva puutarha.


Marjatanalppiruusu Haaga avasi ensimmäiset kukkansa vasta eilen. Muutenkin näyttää vähän kituliaalta koko pensas, eikä siinä ole kovin montaa nuppuakaan. Ehkä en ole hoitanut sitä tarpeeksi rakkaudella...


Tuttavalta saamani taimi innostui kaupunkikodissamme kukkimaan. Tunnistatko, mikä kasvi on kyseessä? Itselleni ei ole jäänyt nimi mieleen.


Tuomen kukinta on aina varma kesän alkamisen merkki. Omassa pihassa yritän karsia tuomen alkuja, mutta muualla ihailen upeita kukkapilviä, vaikka tuoksu hieman ärsyttääkin nenääni, samoin kuin syreenin tuoksu.

Ja parasta alkukesässä ovat luumun-, kirsikan- ja omenankukat. Riippumaton lomailija virittää riippumaton omenapuiden katveeseen ja seuraa surinaa latvustossa.


Aurinkoista alkukesää!