Elokuun päivät ja illat ovat kohta ohi vilahtaneet. Jokunen kuva on onneksi muistona hetkistä siellä ja täällä, niin vapaalla kuin työssäkin. Illat varsinkin ovat kuluneet usein veden äärellä tutussa rannassa ja vähän muuallakin. Hieman haikeana hyvästelen elokuun, jota on jäljellä vielä yhden päivän verran. Kesässä on jo vahva syksyn fiilis. Syyskuu saa tulla lempeänä tai myrskyisenä, miten vain.
Neljä työpäivää on jo takana, mutta onneksi kesä jatkuu vielä. Viimeiset lomapäivät kuluivat puutarhassa enimmäkseen lapion ja rautakangen kanssa heiluessa, mutta myös riippumatossa kesätaivasta ihaillen. Ja kaikkea pientä ja kaunista ihmetellen: perhosia, kultakuoriaisia, kukkanuppuja, rautaromua...
Kasvihuoneessakin olen viettänyt aikaa nyppien kuihtuneita kukintoja, ihmetellen valon ja värien leikkiä sekä odotellen tomaattien ja paprikoiden kypsymistä. Tosin viime mainittua en jaksa kovin kauaa kerrallaan odotella, joten välillä lojun riippumatossa (tosi harvoin, totta puhuakseni ihan liian harvoin). Viinimarjatkin tuli poimittua jossain välissä ja keitettyä mehuksi.
Kaupunkikodissa ei juuri ole tullut kesällä vietettyä aikaa, mitä nyt pikaisesti on kukkia käyty kastelemassa. Nyt elokuun puolella ollaan sentään oltu jo muutama yö siellä, kun lämpötilat ovat siedettävät. Heinäkuun hellejaksolla sisälämpötila kaksiossamme oli koko ajan siinä 26-29 astetta, joten ei siinä nukkumisesta olisi tullut mitään. Mutta parvekkeella oli kiva käydä juomassa kahvit aamuauringossa yöpaitasillaan.
Loppukesä on siitäkin mukavaa aikaa puutarhurille, että satoa saa korjata vähän joka puolella. Kesäkurpitsat (tasan kaksi tainta) ovat tuottaneet kompostikasan päällä hurjasti satoa ja osa on ehtinyt kasvaa isoiksi ja puiseviksi, joten niitä ei ole voinut käyttää. Muuten kesäkurpitsa on mielestäni parasta grillattuna tai paistettuna viipaleina aurajuustoa päällä. Juustolla saa muutenkin kasviksiin makua, ja niinpä sitä tulee käytettyä reilusti kolestorin kohoamisen uhallakin.
Mustikkasato jäi olemattoman pieneksi - taisin saada pakkaseen puolisen litraa (!) metsämustikoita, mutta pensasmustikkaa sentään vähän enemmän. Naapurilta ostin mansikoiden lisäksi vadelmia, mutta voi olla, että talvella on tyytyminen kaupan pakastealtaan valikoimiin. Onneksi omppuja näyttää tulevan reilusti ja ovat kohtuullisen hyväkuntoisia johtuen pihlajanmarjojen runsaudesta.
Pihan syyskukista riittää mukavasti iloa sisälle maljakkoonkin. Syyshortensia on niin kaunis, että tuli ostettua yksi uusi taimi kukkapenkin laajennukseen. Ei pitäisi mennä käymään taimikaupoissa, sillä ei sieltä koskaan pääse ulos ilman että on joku kasvi kainalossa. Onneksi meidän pihalle vielä mahtuu, sillä nurmikon vähennysprojekti on vielä vuosien työ.
Tälläista täällä lounaisrannikolla näin elokuun puolivälissä. Millaista siellä muualla?!
Aurinkoisia loppukesän päiviä kaikille ympäri Suomen!
Heinäkuu helteineen oli loppujen lopuksi aika ihana, vaikka kuumuus välillä tuskastuttikin. Parasta olivat aamut ja illat, jolloin saattoi liikkua pihamaallakin. Omenapuun runkoa vasten kasvava kärhö Ville de Lyon (yläkuvassa) ilahdutti komealla kukinnallaan, joka alkaa nyt olla jo ohi. Samaa kärhöä on meillä toisella puolen omenatarhaa varjoisammassa paikassa, jossa se kukkii pienemmillä kukilla myöhemmin.
Ensi kertaa kokeilin kasvattaa miljoonakelloa puutarhamyymälän valmiista taimipotista, ja kohtalaisen hyvin tuo onnistui, vaikka kukkiminen alkoikin aika myöhään. Joku on käynyt syömässä kukkiin tuuletusaukkoja näköjään.
Pelargoni on yksi lempikukistani, ja nyt ostin taimimyymälästä ensimmäisen Mårbacka -pelargonini. Valkoreunaiset lehdet vaaleanpunaisten kukkien kanssa ovat niin söpöt, että en voinut vastustaa kiusausta, vaikka tiedän, että talvetusvaiheessa kuistin tila käy ahtaaksi. Vanhat pelargoninin tykkäävät kasvihuoneen lämmöstä ja sateensuojasta.
Luonnostakin löytyy pinkkejä tai lilahtavia pinkkejä kukkia niityiltä ja rannoilta. Kuvan kukkanen ilostutti rantatiellä. Omalle pihalle on levinnyt viime vuosina puna-ailakki, joka saa vapaasti levitä. Myös valkokukkaista ailakkin näkyy pihan reunoilla.
Viime vuosina ainakin täällä päin maata on järjestetty kirppisralleja ja vastaavia tapahtumia joka kesä. Oman kunnan kirppisrallissa osa myyntipaikoista oli järjestänyt myös mahdollisuuden tutustua upeisiin puutarhoihin samalla. Yllä oleva kuva ja pari seuraavaa ovat kirppiskierroksen pihoilta.
Rakkaalta anopilta lahjaksi saamani Flammentanz -könnösruusu ei ole niin pinkki kuin kuvassa näyttää, vaan enneminkin tummanpunainen. Taimi on vasta parin vuoden ikäinen, joten kukkia ei vielä ollut kovin paljon, ja kuivuus söi osansa, vaikka yritinkin kastella ajoittain tuota kaunotarta.
