Aaton aamussa

 

- Aamusta päivä parhain, sanoi aikoinaan äitini usein. Olen tainnut tulla äitiini, sillä rakastan aamuja. Illat olen enemmän ja vähemmän nuokuksissa, mutta aamut! Mikä ihana rauha pihalla, kun saa yksin kulkea ihailemassa luonnon upeuksia! Tässä tämän juhannusaattoaamun kukkailotulitusta: 

Tällä ja viime viikolla en juuri ole ehtinyt (kiitos kyläsaunan talkoiden!) omalla pihalla mitään tehdä, ja se näkyy. Yläpihalla on polku, jota yritin tänään kulkea, mutta nämä kaikki ihanuudet olivat vallanneet sen, joten käännyin takaisin... 

Suihkulähdetyömaakin on vielä vaiheessa - viikkoon ei ole tapahtunut mitään johtuen osin helteestä, mutta pääosin noista mainitsemistani talkoista. Mutta eipä se työmaa siitä mihinkään karkaa, kuoppa on ja pysyy ja kasa sen vierellä niin kauan kunnes joku tarttuu lapioon. 

Kahvihuoneesa on onneksi tapahtunut edistymistä ilman minun sanottavampaa läsnäoloakin. Kunhan nyt joka päivä olen käynyt kastelemassa niin kuopuksen taimikasvattamia chileja kuin pelakuita ja muita. 

Ja vanha uskollinen Paddington vartioi koko kahvihuoneen komeutta: 

Omenapuissa on paljon raakileita, niitä on pakko vähän harventaakin. Ja puiden varjoon on ilmestynyt taas uusi kasvi, jota en ole istuttanut. Lienee varjolilja, vai mitä sanovat kasviasiantuntijat?

Keskikesän upeimmat hetket ovat juuri nyt. Nautitaan siis kaikilla aisteilla tuoksuista ja tunnelmista, elämästä ja vapaudesta, ilosta ja rauhasta. Rentoa juhannusta kaikille! 

Oi, kaunis kotimaa

 

Pieni kesäloman aloitusmatka tuli tehtyä Rauman kautta Keski-Pohjanmaalle. Raumalla kävimme saattelemassa viimeiselle matkalleen mieheni kummisedän, jonka elontaival päättyi syövän ottaessa ylivallan. Hautajaiset olivat pienet ja kauniit - vaatimattomat kuten edesmennyt itsekin. Hautajaisista jatkoimme matkaa Kokkolan seudulle anoppilaan ja vierailimme myös siskoni luona. Mukavan terassikahvihetken vietimme meren rannalla Öjassa: 

Ihana oli pitkästä aikaa tavata sekä mieheni sukulaisia että omaa sukuani. Ihmisiä onkin ollut jo ikävä pitkän talven jälkeen. Onneksi olemme aina silloin tällöin saaneet nauttia reippaiden hoitolastemme seurasta. 

Toisenlaistakin seuraa on ollut meren rannalla puuhaillessa. Joutsenperhe oli saanut neljä suloista untuvikkoa, joita yritin kauempaa kuvailla. Talviturkin heitin itse viime viikolla, eikä ollut edes kylmää. Eikä saunaa lämpimänä, mutta vesi virkisti ihanasti. 

Kesän kukkaloistoa on tullut kuvattua paljon, mutta niistä tein postauksen toiseen blogiini Iltapalapeliin, johon pääset ylhäältä oikealta klikkaamalla. Tähän vain yksi kukkakuva omalta pihalta: 

Suloista suvea!

Retkiä ja onnenhetkiä

 

Omenapuutkin ehtivät kukkaan toukokuun lopulla ja nyt ovat jo kukkansa liki pudottaneet. Mutta niiden kukinta on aina yhtä sykähdyttävää - lapsuuden haaveeni kun oli talo, jossa on pihalla omenapuita. Sitä haavetta elän todeksi joka päivä. 

Viimeisiin työviikkoihin mahtui monta retkeä, niin vapaalla kuin työn puolesta. Säät suosivat retkeilyä, ja luonto tarjosi parastaan. Ei kai mikään voita suomalaista järvi- tai merimaisemaa! Ystävien kanssa kokoonnuimme rannalle iltaa istumaan ja jakamaan pitkän talven mieleen tuomia ajatuksia. Koululaisten kanssa pyöräilimme ja teimme myös kävelyretken. Bonuslasten kanssa saimme nauttia makkaranpaistosta rantamaisemissa ja luontoa tutkaillen. 

Esikoinen vietti tyttöystävänsä kanssa viikonloppua kanssamme. Kesän ensimmäinen mansikkakakku kuului ehdottomasti ohjelmaan grillailun lisäksi. Teimme myös päiväretken Matildedahlin ruukkimiljöön kauniisiin maisemiin. 

Kesäloman ensitahdit on siis soiteltu helteisessä säässä kaikesta hyvästä nauttien.

 Lämpöä, valoa ja iloa sinunkin kesääsi - lomalla tai ilman!