Hitunen

Hitunen

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulu jatkuu sydämessä


Liki tauotonta vesisadetta yötä päivää jo monen monta päivää. Tänään +6 astetta lämmintä. Pieniä ihmeitä mahtuu jokaiseen päivään. Löysin pihalta kukassa olevan orvokin.


Aattoiltana me viisi joulunviettäjää evankeliumin luettuamme ja vatsat täyteen syötyämme availimme kuusen alle kertyneet paketit. Iloisia yllätyksiä ja rakkaudella käärittyjä muistamisia oli mukava availla. Armas aviomies oli muistanut tuskailuni huonon kamerani kanssa ja lahjoitti minulle nyt uuden, josta löytyy entiseen verrattuna megapikseleitä moninkertainen määrä. Kamerallani voi myös soittaa. Menneen talven lumia muistellessa voin räpsiä kuvia vaikka vihreästä nurmesta joulukuussa.

Iloisen siskon kanssa kävimme lentokentällä ja veimme Esikoisen lennolleen. Yövyimme siskon pikku kodissa ja kyläilimme ihanan yhteisen ystävämme luona keskellä pääkaupunkia. Nyt sisko on jo jatkanut matkaansa muihin maisemiin ja täällä Kuopuksen kanssa joulua jatkamme seuraten Jokerien ja HIFKin peliä. Tai siis Kuopus seuraa, minä teen jotain muuta.





Joulu ei meillä pääty Tapaninpäivään, ei edes uuteen vuoteen. Ehkä loppiaiseen, mutta mielessä joulun ajatukset ovat pitkin vuotta. Joulu joka päivä, omalla tavallaan. Enkelin viesti Vapahtajan syntymästä on aina ajankohtainen, ja erityisen merkityksen joulu saa pääsiäisenä, joka vasta onkin juhlien juhla. Minun jouluni Herra ei ole seimen lapsi, vaan elävä Vapahtaja, syntien Sovittaja, Rauhanruhtinas. Hän, jonka apuun voin luottaa joka päivä.





tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Joulupuu on rakennettu
joulu on jo ovella...






Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan 
maan kansoille nyt tulevan.





Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.


Armorikasta Vapahtajamme syntymäjuhlaa juuri sinulle!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Elävä puuhevonen

Neljäs adventtisunnuntai. Joulu on jo ovella. Mutta namusia ei vielä ole kuusen oksilla, koska kuusi on pihalla. Huomenna ehkä jo sisällä. Ettei vain jäisi ihan niin viime tippaan kuin joskus muinoin velipojalla, joka lähti hakemaan kuusta aattoiltana seitsemän maissa...


Iloisen isosiskon kanssa menimme päivällä sateen ropistessa metsään ja keräsimme sammalta, jäkälää  ja varpuja jouluisiin istutuksiin. Pesuhuoneen lattialla kököttäen askartelimme ruukun jos toisenkin iloksemme ja vähän naapurienkin iloksi. Iltapäivällä innostuimme valamaan vielä kynttilöitä. Siskon kanssa puuhailu on mukavaa ja aika kuluu kuin siivillä, vaikka kiireestä ei ole tietoakaan. 


Neljäs adventtisunnuntai huipentui kauneimpien joululaulujen parissa lähikirkossa. "Arkihuolesi kaikki heitä" kajahti komeasti monien muiden rakkaiden ja tuttujen laulujen seuratessa. Illan juontaja puhui joulumuistoista ja siitä, että kaikki toiveet eivät aina toteudu. Yli 50 vuotta hänkin oli toivonut elävää puuhevosta saamatta sitä vieläkään. Minä yhdyin sydämestäni lauluun "rauhaa päälle maan", mutta jääköhän sekin vain toiveeksi - ainakin toistaiseksi.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Plussainen perjantai

Lounais-Suomea tänään on aurinko armas hellinyt ja parhaimmillaan mittarissa on ollut yli viisi astetta plussaa. Nurmikko on sopivasti joulunvihreä ja valkoista on vain joulukorttien hankikuvissa. Tänään on virallisesti tämän vuoden viimeinen työpäiväni, mutta paikalliseen tapaan olen lomautettuna todistustenjakopäivän ja siksi olikin hyvä aika aloittaa joulusiivous. Yläkerta on siivottu niin hyvin kuin viitsin (ei siis kovin hyvin, mutta paremmin kuin normaaliviikonloppuina). Oma työhuoneeni pursuaa kaikenmaailman rompetta, joten sen kunnollinen siivous saa odottaa kevättalveen. Kuopuksen huoneessa tein varovaisen siivouksen kaiken sen elektronisen rojun keskellä varoen tallomasta tärkeitä komponentteja tai potkimasta piuhoja irti.


Ja mikä se sitten on tämä joulukukkanen, joka viihtyy idänpuoleisella ikkunalla maljakossa?! Laitoimme marraskuun puolivälissä verkkoja hedelmäpuiden ympärille ja siinä piti leikata muutama oksa pois, jotta sai verkon ylettymään puun ympäri. Otin oksat maljakkoon ja kuukaudessa tapahtui kiva kasvun ihme: päärynänkukkiahan siinä. Onhan se jouluinen kasvi muutenkin tuo päärynä. Meillä ainakin syödään joskus pipareita päärynäsiivujen ja Aura-juuston kanssa.



Jossain ovat kamelikaravaanit jo lähteneet joulun viettoon. Nämä tässä lapsuuskodin pirtin ikkunalla jonain lumisena jouluna. Illalla menemme satamaan vastaan yhtä karavaania ja huomenna toinen saapuu lentokoneella. Ihana saada jouluksi koko perhe koolle vahvistettuna iloisella isosiskolla.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Myrskyn jälkeen

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ja sen yön jälkeen tuli aamu. Ja aamulla oli kylmä, sillä talossa ei ollut sähköä ja niinpä ilmalämpöpumppukin oli lakannut tuottamasta lämpöä. Pihalla näytti tältä:


Myrsky oli heittänyt isosta männystä latvuksen suoraan terassin katon päälle, josta se oli liukunut alas vieden rännit mukanaan. Ja valokatteesta puuttui palasia. Niin, ehtihän se terassi olla ulkomaalausta vaille valmiina jo muutaman kuukauden...
Synkän ja myrskyisen yön jälkeen tuli seuraava ilta. Talo edelleen sähkötön, mutta onneksi oli puuhella ja takka. Ja kynttilöitä ja otsalamppu. Niinpä vietin mukavan illan yksikseni hiljaistakin hiljaisemmassa talossa liekkejä tuijotellen ja syntyjä syviä pohdiskellen. Oli oikeastaan aika vapauttavaa viettää aikaa lapsuudesta tuttuun tapaan. Elämä hidastui ja aika kului välttämättömien puuhien parissa. Kun ne oli tehty, yritin otsalampun valossa jotain lukea, mutta lopulta annoin periksi ja virittelin patteriradion tutulle Radiodein taajuudelle. Yhdeksän maissa illalla jo painoin pään tyynyyn ja kääriydyin moninkertaisiin peittoihin. Ennen puoltayötä heräsin kummaan hurinaan: sähköä, jee!





Elämä palautuu jokaisen myrskyn jälkeen normaaliin uomaansa. Lauantaiaamun aloitin leipomalla pakastepiparitaikinasta miesväelle enkeleitä, tähtiä ja sydämiä. Alussa keittiön täytti tyypillinen piparintuoksu, joka muuttui vähitellen oudoksi, oksennuksenhajuiseksi... Noin 20 tunnin sähköttömyys kai vaikutti jollain lailla pakasteisiin, vaikka en avannut arkun kantta kertaakaan katkon aikana. Miehen mielestä osa pipareista maistuu normaalille, osa omituiselle.

Tämän joulunajan ensimmäinen joulukukkani on tässä:

Jos arvaat oikein, mikä kukka on kyseessä, voin lähettää sinulle palkinnoksi purkillisen eilen paistettuja pipareita....


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Valo laajenee

"Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee
me odotamme Jeesusta, se hetki lähenee."

Joulu saapuu askel askeleelta lähemmäksi. Vanha tuttu ja kuitenkin joka vuosi niin uusi. Vanhat perinteet saavat rinnalleen uusia, jotka eivät kenties jää pysyviksi, mutta tuovat iloa juuri tähän jouluun.


Täti Sinisen innostamana jo monen joulun alla olen valanut vanhat kynttilänpätkät uusiksi kynttilöiksi. Se on hidasta puuhaa, mutta juuri sopivaa silloin, kun kiire meinaa stressata. Kynttiläpadan vieressä on oltava kiltisti alusta loppuun asti ja löydettävä huvinsa steariinin sulamisen katselusta.


Kävin äsken katsastamassa oman metsän kuuset. Liian haaraisia tai isoja meidän pikkuiseen pirttiin. Antaa kasvaa sitten lintujen ja muiden metsän eläinten ilona edelleen. Aito kuusi on niitä perinteitä, joista ei ole helppo luopua, sanokoot luonnonsuojelijat ja muovinsuosijat mitä tahansa.


Pihapolun laidassa nökötti yksinäinen punanuttuinen pikku soittaja. Siivet aikaa sitten tippuneet. Kunpa tänä jouluna saisimme jokainen silmät nähdä näitä yksinäisiä siivettömiä. Ja kyvyn auttaa ja antaa todellista toivoa. "Kuka yksin näin kylmässä on?" kysytään eräässä joululaulussa. Meillä hyvän osan saaneilla pitäisi jouluna olla tupa täynnä niitä, jotka muuten olisivat yksin. Lapsuuden jouluista muistan näitä yksinäisiä jouluvieraita ja heitä, joille isä ja äiti kokosivat lahjalaatikon jouluherkuista. Tähän jouluun pyydän itselleni todellista joulumieltä!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pieni liekki tänään syttyy





Adventin aika on taas alkanut ensimmäisen kynttilän sytytyksellä. Tässä kuvassa adventtikynttilämme kahden vuoden takaa. Tähän vauhdikkaaseen viikonloppuun en ole ehtinyt kameraa kaivaa esiin, kun on ollut kaksi pikkujoulua ja kaksi muuttopäivää, ajettu satoja kilometrejä ja asteltu satoja porrasaskelmia... Ehkä tämä tästä rauhoittuu kun joulu lähestyy. Nyt tuuli puhkuu ja puhaltaa ikkunan takana niin että takan luukut helisevät ja ikkunaruudutkin. Joulukuun ensimmäinen myrsky. Eikä maassa lumenhiventäkään. Mutta talossa sitäkin enemmän kynttilöitä. Elävää liekkiä ei väsy tuijottamaan.
Siunattua adventin aikaa sinulle ystävä, lähellä tai kaukana!