Ilonaiheita

 

Helmikuu hujahti jonnekin muistojen joukkoon. Paljon mukavaa ja mielenkiintoista ehti tapahtua. Kevään eteneminen on ollut tyyliä kolme askelta eteen, kaksi taakse. Harvinaisen kylmää, sanovat monet täällä pitkään asuneet. Uutisetkin näyttävät harva se ilta lumisateita eri puolilta maata. Viime viikolla mm. Barcelonassa satoi 7 cm lunta. Monissa paikoissa vuoristossa toki on tullut enemmänkin ja pakkasella on oltu. Onneksi meillä sentään täällä ihan eteläisessä Andalusiassa aurinko on näyttäytynyt useimpina päivinä ja lämpötilatkin ovat olleet lähellä kahtakymmentä. 

Viikko sitten saimme viettää 37. hääpäiväämme: mies oli betonitalkoissa ja minä taisin käyttää päivän kirjallisiin harrastuksiin. Juhlan kunniaksi kävimme illansuussa syömässä jäätelöannokset kahvin kera. Olen äärettömän kiitollinen pitkään jatkuneesta avioliitosta! 

Joka viikko iloa elämäämme tuo vilkas lapsonen, jonka kanssa puuhaamme milloin mitäkin. Kävimme vastikään naapurikaupungin isossa puistossa, jossa mielenkiintoisia paikkoja piisasi. Emme meinanneet neidin vauhdissa pysyä, mutta hauskaa oli kaikilla. Täällä näitä ihania puistoja riittää, ja lapset on kyllä huomioitu todella hienosti. Tässä puistossa oli niin vesieläimiä kuin tuttuja maatilan eläimiäkin ja ne tuntuivat pientä seuralaistamme kiinnostavan enemmän kuin varsinaiset kiipeilytelineet ja muut härpäkkeet. 

Puiston upeat istutusalueet ilahduttivat itseäni. Kaktuksia oli joka lähtöön. Voi olla, että tähän puistoon tulee palattua vielä toiste kevätkukkien päästyä vauhtiin kukinnassaan. 

Viikonloppuna oli ilo istua valmiiseen pöytään naisten brunssille seurakunnassa. Olemme täällä olleet mukana suomalaisessa seurakunnassa, vaikka välillä käymme tsekkaamassa kielitaitomme tasoa myös espanjankielisissä kirkoissa. 

Mainiota maaliskuuta sinulle!