Pirteä Pizarra

 

Tuulisten päivien väliin osui yksi ihastuttavan lämmin poutapäivä, jonka käytimme patikointiin Pizarrassa. Ajomatka Fuengirolasta Pizarran pikkukaupunkiin kestää noin 40 minuuttia, joten kovin kauas ei tarvinnut lähteä tämän pirteän pikku kaupungin ja erityisesti sen vieressä kohoavan 449-metrisen vuoren löytääkseen.  

Vuorella on useita hyvin merkittyjä patikkareittejä, jotka kulkevat puistomaisesta metsiköstä ylemmäs karumpiin maisemiin, mutta koko ajan on puustoa enemmän tai vähemmän. Polku on välillä melko tasaista, sitten taas karkeaa kivikkoa, loppumatkasta meille osui sateen syömä rinne, jossa kulku ei ollut helppoa. Katse oli pidettävä tiukasti jaloissa, ettei olisi nyrjäyttänyt nilkkaansa. Tuo ylimmän kuvan kukkien reunustama tie oli ympyräreitin loppupuolella. 

Alkumatkan satumaista metsikköä upeine kallioineen aika pian El sendero del Santon alkupäässä...

Sitten lisää kallioita ja erilaisia lohkareita, jotka näyttivät siltä, että irtoavat minä hetkenä hyvänsä...

Välillä kurkistettiin alas muiden vuorten ympäröimään laaksoon. Lumihuippuinen Torrecilla (korkein vuori näillä main, 1919 m) on juuri peittymässä pilviin...

Vesi saa aikaan ihmeellisiä jälkiä...

Polku kiemurteli rinnettä serpentiinin lailla ylöspäin... 

Reitin upeimmat näköalat avautuivat Kristus-patsaalta, joka kohoaa ylväänä satavuotisena (pystytetty 1921) muistomerkkinä lähes vuoren korkeimmalla paikalla...

Patsaan yli kulkee lentokoneiden reitti... 

Silmiähivelevän kauniita maisemia riitti koko reitin ajan ja vähän väliä oli pysähdyttävä... räps...

Kolmituntisen vuorella vietetyn rupeaman jälkeen oli mukava istahtaa ravintolan terassipöytään ja syödä maistuva lounas. Tästä patikoinnista jäi hyvä muisto, sillä polveni kesti väliin jyrkätkin alastulot ja reitti oli vaihteleva monine mielenkiintoisine yksityiskohtineen. 

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!