Jokainen kesäpäivä on suuri ilon aihe. Lapsena makasimme pihanurmikolla ja tuijotimme pilviä pitkiä aikoja. Lapsuuden kesiin kuului aina myös kesäleiri tai kaksikin. Siksi olen aikuisenakin halunnut mukaan leireille, milloin siihen on ollut mahdollisuus. Leirit ovat useimmille lapsille elämyksiä, joiden muistot säilyvät läpi vuosien, ja on hienoa olla mukana luomassa näitä muistoja. Lapsuuden leirien lisäksi omat rakkaimmat leirimuistot vievät Siperiaan ja Viroon. Tämän kesän leireilyn aloitin ihan lähimaisemissa yhden päivän keittiökeikalla ja siinä sivussa ohjasin valokuvapajan pikkunaperoita (yllä olevan kuvan on yksi heistä ottanut). Ja juuri tätä kirjoittaessani sain puhelun, jossa pyydettiin Keski-Suomeen yhdelle leirille venäjän kielen tulkiksi, mutta ne saappaat ovat liian isot minulle, vaikka omiksi tarpeiksi kieltä osaankin.
Lapsuuteni leirit 70 -luvulla olivat enimmäkseen mukavia, lämpimiä, lämminhenkisiä ja monella tavalla lapsen mieltä koskettavia. Olin mukana useiden eri seurakuntien järjestämillä leireillä ja joskus leiri järjestettiin myös lapsuuskotini pihalla paremman paikan puutteessa - hyvin sekin toimi. Onneksi nykypäivän leireiltä on poistettu itselleni karvaimmat muistot jättänyt hutiluslaatikko, johon siis kaikki ympäri leiriä unohtuneet tavarat kerättiin ja sitten ne "kaupattiin" julkisesti takaisin omistajilleen koko leirin huutaessa yhteen ääneen "muista se, hutilus!". Pienelle saparopäälle se opetti nololla tavalla, että ei kannata unohtaa pikkuhousujaan mihin sattuu, eikä varsinkaan sellaisia, joissa on pitsiröyhelöt.
Kauniissa järvimaisemassa jo rannalla kävely virkistää mieltä, puhumattakaan saunomisesta ja uimisesta. Miten luonto voi olla näin kaunis, huokaan ja silitän veden huuhtomaa kalliota. Välillä kuvaan lapsia eri puuhissa valinnaisissa pajoissa: nikkaroijat, leipurit, tanssijat ja monet muut. Aurinko paistaa kilpaa lasten kasvojen innostuksen kanssa. Leipominen on kivaa ja tää on hyvää - ja kakkutikkari katoaa pieneen suuhun.
Niinpä, seurakuntien leireillä on paljon lapsia kiinnostavaa toimintaa, mutta monelle parhaat muistot syntyvät teltassa vietettyjen öiden lisäksi niistä hetkistä, jolloin saa kokea olevansa lähellä Jumalaa, kaiken Luojaa. Iltanuotion äärellä lauletut leirilaulut jäävät kaikumaan mielen sopukoihin vuosiksi eteenpäin. Ja ne kantavat joskus pahojenkin paikkojen yli.
Taas pääsen mä leiritunnelmaan,
kun kitaran äänen kuulen,
se muistoja kantaa soinnuissaan,
tuoksun savujen ja tuulen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti