Askartelupäivä on ollut tänäänkin. Koristelin tulitikkuaskeja jouluisemmiksi, ompelin punaisista kankaista yhtä sun toista ja väänsin rautalangasta joulukorttitelineen. Kuvia niistä ehkä myöhemmin. Lattialla rautalankaa vääntäessäni tuli yksi lapsuuden joulumuisto mieleen, koska lautalattiassa oli rako aivan niin kuin lapsuuskodissanikin. Silloin meillä oli vihreäksi maalattu lattia kamarissa ja keksimme siskojen kanssa hauskan leikin. Aina kun posti toi uusia joulukortteja, tiputtelimme ne lautojen välissä olevasta raosta alas pimeyteen. Kiva oli katsoa, miten kortti livahti piiloon. No, se ei ollut kivaa, kun äiti suuttui. Eihän hän ollut ehtinyt edes katsoa, keneltä oli kortteja tullut, eikä niitä enää sieltä lattian alta mitenkään pois saanut. Mutta sitä vihreää lattiaa ei ole enää, eikä äitiäkään täällä maan päällä, ihanat siskot sentään on. Muistot, ne säilyvät, ja joskus ne naurattavat, joskus itkettävät.
Tunnelmallista adventtiaikaa juuri sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti