Lumen tulo ei vain ota loppuakseen, mutta mitäpä siitä, kun on aikaa tehdä lumitöitä ja onhan se niin niiin kaunista tuo puhdas valkoisuus."Blondin lokiikalla" kolasin perjantaina pihan puhtaaksi ajatuksena, että kun mies tulee töistä, hänen on helpompi saada kaivettua lumilinko pois autotallista. No, ei tarvittu lumilinkoa sitten enää. Viikonlopun alkajaisiksi pihamme näytti tältä ja lunta on sittemmin tullut pieniä taukoja lukuun ottamatta päivittäin, aamusta iltaan. Suksetkin jo bongasin autokatoksesta, mutta pyrytys ei houkutellut vielä hangille. Tiistain jälkeen on sääennusteissa poutaisempaa, ehkä sitten hiihdellään hankia hiljakseen.
Mielessä soi yhä eilisessä joulujuhlassa kuultu laulu: Hankeen valkoiseen lasten lailla teen pienen lumienkelin... Voi, miten olen nauttinut tästä hitaasta ja herttaisesta askelluksesta jouluun, kun ei ole kiirettä missään eikä minnekään. Syksyn opinnot on paketissa ja siksi on ollut ihana kaikessa rauhassa askarrella yhtä ja toista, niitä pakettejakin. Ja leipoa, siivota, kyläillä, käydä joulukonserteissa. Kaikki juuri sellaiseen tahtiin, kuin itseä huvittaa. Aamuisin saa nukkua pitkään - tai nousta varhain, ihan miten tahtoo. Useimmiten tuo jälkimmäinen sopii minulle paremmin.
Leppoisaa joulunalusviikkoa toivon sinullekin - se pitäisi olla lakisääteinen oikeus kaikille. Ei kiirettä ja stressiä, vaan juuri tällaista ihanaa rauhaa, jolloin voi vaikka viettää vartin jouluruusua ihaillen.Tai itse valetun kynttilän liekkiä tuijotellen - terveisiä taas Täti Siniselle ja kiitos muinaisesta inspiraatiosta kynttilänvalamiseen!
Kadehdin sun rauhaasi ja jouluun rauhoittumista! Meillä puristetaan remonttia, että saataisiin jouluksi valmista, eikä ole joulun rauhasta tietoakaan tässä pirtissä...
VastaaPoista