Heinäkuun helmiä

 

Heinäkuu, melkein hellekuu. Sopivasti lämpöä, veden välkettä, multaa kynsien alla, ystäviä ja sukulaisia. Luonnon kauneutta kaikkialla, puuhaa omalla pihalla ja talkoissakin. Hoitolapsia ja omia. 

Oman pihan viimeinen pioni pääsi maljakkoon muiden pihakukkien kanssa. 

Ystävän kanssa teimme treffit Turussa Apteekkimuseoon ja Quinsellin taloon, jossa kahvittelimme ihastuttavassa vanhan ajan miljöössä. 

Välillä olen tehnyt pihahommia kotona - valtavan kiitollisena siitä, että pystyn ja jaksan taas. Meillä on erittäin sammaloitunut nurmikko, jota yritän pienentää sentti sentiltä joka kesä. Kukkapenkit siis laajenevat vähitellen. 

Hoitolasten kanssa sain viettää ihanan aurinkoisen päivän leirillä merenrantamaisemissa: 

Parin ystävän kanssa tapasimme pitkästä aikaa ja herkuttelujen jälkeen otimme esiin vesivärit ja taitelimme. Oli hauskaa!

Ja sitten saimme vieraaksemme appivanhempani, joiden kanssa tutustuimme Liedossa Nautelankosken alueeseen ja kävimme nostalgisessa kahvimuseossa, jonka yhteydessä on kahvila Namia. 

Vielä on muutama viikko heinäkuuta jäljellä, lomaakin minulla yhteensä reilut kolme viikkoa. Kaikenlaista ihanaa ja ihmeellistä voi tulla vastaan, kun kuljetaan avoimin silmin ja korvin. 

Minilomanen Hämeessä

 

Iloinen ja liikkuvainen isosiskoni on muuttanut jälleen. Niinpä lähdin alkuviikosta katsastamaan uutta asuinpaikkaa, Hämeenlinnaa, joka on minulle tuttu jo nuoruusvuosista jossain määrin. Siskollani oli töistä vapaata muutama päivä ja saimme viettää yhdessä ihania hetkiä luonnon keskellä. Aamu- ja iltauinnit niin Ahvenistonjärvellä kuin Alajärvellä olivat parasta antia koko reissulla. Ahvenistonjärven rannalla on vuoden 1952 olympialaisiin rakennettu maauimala. 

Ahvenistonjärvellä ihastutti veden puhtaus ja kirkkaus. Pieni suppajärvi on syvimmältä kohdaltaan yli 30 metriä. Alajärvellä pääsimme heti aamutuimaan uimisen jälkeen soutelemaan ilmaisella kaupunkiveneellä ja mikäs oli soudellessa peilityynellä järvellä. Miten hyviltä voileivät veneessä maistuivatkaan!

Monenlaista muutakin ehdimme kolmessa päivässä touhuamaan, vaikka sisko kävikin välillä yhtenä päivänä töissä. Raivasimme mm. siskon vuokraamaa puutarhapalstaa, joka oli aika tehokkaasti mäkimeiramin ja nokkosten valtaama. Ja tietenkin söimme hyvin ja herkuttelimme jäätelöllä useita kertoja. Tarkoitus oli myös käydä Piparkakkutalossa kahvilla, mutta se jäi toiseen kertaan kuten myös itse Hämeen linnassa vierailu. Lomallakaan ei unohdeta käsitöitä ja niinpä kotiin tullessani minulla oli jälleen yksi uusi virkkaustyö, jonka langat ostin nostalgisesta Wetterhofin myymälästä. 

Molemmat tykkäämme puutarhailusta, joten emme voineet jättää väliin muutamiin puutarhamyymälöihin tutustumista. Yllä olevassa kuvassa on tunnelmaa Katinalasta KH-puutarhakeskuksesta. Siskoni asuinpaikan lähellä on myös ihania lenkkipolkuja, joista eräällä on näin upeat maisemat: 

Paljon jäi ihania kohteita tutustuttavaksi seuraavalla kerralla. Hämeenlinnan yli 300 muuta järveä noiden kahden lisäksi odottavat - ehkä seuraavaa kesää. Yhteenkään museoon emme nyt ehtineet, joten niissäkin riittää tutkittavaa vielä. Kiitos muuttavaisen siskoni olen saanut tutustua aika moneen eteläisen Suomen kaupunkiin vuosien varrella. Lahti ja Kotka erityisesti ovat jääneet mieleen sekä iki-ihana Tuusula. 

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja helle sateeksi. Hyvä näin. Nautitaan uteliaan lokinpoikasen lailla juuri tästä päivästä, mitä se sitten tuokaan tullessaan. 

Keskikesän juhlaa

 

Juhlaa on se, että saa joka päivä ihailla tätä rakasta kotimaata ja sen kauneutta. Alkukesä varsinkin on aina jotenkin sykähdyttävää - voiko olla kauniimpaa kuin hiirenkorvainen koivu?! Se on lupaus edessä olevasta ihanuudesta. Eikä minun kesäni ainakaan ole koskaan ohi juhannuksena. Niin kuin ei joulukaan ole ohi aattoiltana, ei edes Tapanina. Kesä on vasta päässyt vauhtiin. Tämänpäiväinen sade oli oikein odotettu ja rukoiltu, että maa jaksaisi tuottaa myös kauneuden lisäksi satoa. Tosin ei olisi haitannut, vaikka olisi tullut reilumminkin, mutta hyvä tämäkin. 

Viime viikolla ajelimme pitkästä aikaa kasitietä pohjoiseen anoppia ja appiukkoa tapaamaan. Normaalin kahden pysähdyksen sijaan stoppeja kertyi viisi tai kuusi. Mukavaa oli poiketa päätieltä sivuun milloin syömään tai kahville tai muuten vaan paikkoja tutkimaan. Vanhoja tuttuja tai sitten uusia, jotain TV:stä tuttuakin. 

Anopin pihamaasta olen tykännyt aina (kuva alapuolella). Joka kerta kesäaikaan sinne mennessä on "pakko" kiertää joka kukkapenkki ja istutusryhmä. Useimmiten mukaan tarttuu myös taimia kotiin vietäväksi, kuten nytkin kotkansiipeä ja viitapihlaja-angervoa. 

Myös anoppi tekee meidän pihassa vastaavan kierroksen. Lisäksi teemme yhdessä kierroksia muiden pihoissa ja puutarhoissa. Avoimet puutarhat -tapahtumassa olemme monesti käyneet yhdessä. Nyt kävimme muuten vain pietarsaarelaisessa Aspegrenin puutarhassa, joka on hiukkasen vanhempi kuin meidän puutarhat yhteensä. Rovasti Aspegren perusti puutarhansa joskus 1700 -luvulla. Puutarhassa on mm. ruusutarha (nyt ei vielä ollut juuri mitään kukassa) ja raamatullinen puutarha, jossa on Raamatun teksteistä tuttuja kasveja esittelykyltteineen. Keskellä isoa puutarha-aluetta on vanha huvimaja.  Päärakennuksessa toimii lounasravintola. 

Alkukesän kuivuus oli koetellut kasveja myös tuossa puutarhassa ihan kuin täällä omassa pihassammekin. Kastelussa olen yrittänyt priorisointia ja siitä huolimatta yksikään porkkanansiemen ei itänyt (ehkä olivat jo vanhoja), eivät myöskään tillit. Nyt odottelen uusintakylvöjen tulosta. Juhannusruusujen kukinta meni ohi muutamassa päivässä ja nyt ne ressukat ovat rumanruskeita raatoja - onneksi eivät koreile keskellä pihaa. Pionit aloittelevat kukintaansa ja nuppuja ainakin on paljon. Kirjolupiini on tehnyt neljää eri väriä kukkia. Viime vuonna kaikki olivat samaa punaista, mutta nyt on joukossa vaaleanpunaista, fuksiaa ja yksi liila kukka, mikä näyttää ihan komealupiinilta. Näiden kirjolupiinien ei pitäisi olla yhtä hanakasti leviäviä, mutta kovinpa nuo näyttävät riehaantuneen. (Kuva on reilun viikon takaa, joten tällä hetkellä kukkia on vielä enemmän.) Osaako kukaan sanoa, mistä johtuu tuo kukkavarsien käpertyminen?

Nautitaan Suomen suvesta ja valoisista illoista! 

Hyvää juhannusta!