Heinäkuun helmiä

 

Heinäkuu, melkein hellekuu. Sopivasti lämpöä, veden välkettä, multaa kynsien alla, ystäviä ja sukulaisia. Luonnon kauneutta kaikkialla, puuhaa omalla pihalla ja talkoissakin. Hoitolapsia ja omia. 

Oman pihan viimeinen pioni pääsi maljakkoon muiden pihakukkien kanssa. 

Ystävän kanssa teimme treffit Turussa Apteekkimuseoon ja Quinsellin taloon, jossa kahvittelimme ihastuttavassa vanhan ajan miljöössä. 

Välillä olen tehnyt pihahommia kotona - valtavan kiitollisena siitä, että pystyn ja jaksan taas. Meillä on erittäin sammaloitunut nurmikko, jota yritän pienentää sentti sentiltä joka kesä. Kukkapenkit siis laajenevat vähitellen. 

Hoitolasten kanssa sain viettää ihanan aurinkoisen päivän leirillä merenrantamaisemissa: 

Parin ystävän kanssa tapasimme pitkästä aikaa ja herkuttelujen jälkeen otimme esiin vesivärit ja taitelimme. Oli hauskaa!

Ja sitten saimme vieraaksemme appivanhempani, joiden kanssa tutustuimme Liedossa Nautelankosken alueeseen ja kävimme nostalgisessa kahvimuseossa, jonka yhteydessä on kahvila Namia. 

Vielä on muutama viikko heinäkuuta jäljellä, lomaakin minulla yhteensä reilut kolme viikkoa. Kaikenlaista ihanaa ja ihmeellistä voi tulla vastaan, kun kuljetaan avoimin silmin ja korvin.