Lumoava Lappi ja muuta ikimuistoista

 

Syksy on edennyt vauhdikkaasti enkä ole ehtinyt blogia edes ajatella. Syyslomalla saimme huristella koko Suomen poikki esikoisemme luo Lappiin Saariselän maisemiin. Enimmäkseen päivät olivat sumuisia, mutta vähissä väreissäkin niin kauniita. Yövyimme upeassa kelomökissä Kakslauttasessa, josta teimme yhden patikointireissun Kiilopäälle. Yhtenä päivänä ajelimme Inarijärven rantaa pitkin vielä pohjoisempaan kohti Sevettijärveä ja lopulta Norjan puolelle Kirkkoniemeen eli Kirknäsiin. Eihän sinne ole kuin 250 kilometriä enää, sanoi mieheni, kun epäröin matkaan lähtöä. Kotoa Lounais-Suomesta kun oli tultu jo pitkästi yli tuhat kilometriä... 

Wilderness Hotelin aamiaiset olivat herkkua niin vatsalle kuin silmille. 

Mökin ikkunasta aukeni rauhoittava maisema, jota tuijottelin pitkään. Vähintäänkin yhtä rauhoittavaa oli hidas patikointi Kiilopään utumaisemassa: 

Inarijärvi on uskomattoman upea auton ikkunasta kuvattunakin: 

Matkalla Norjaan oli pysähdyttävä kahville Sevetti Baariin, joka sijaitsee Sevettijärven rannalla ja on ainoita kahvipaikkoja Näätämön tien varrella. Pihapiiristä löytyy Rallimuseokin, johon tosin emme ehtineet nyt tutustua, vaikka miesväkeä olisi kiinnostanutkin. 

Ylläolevassa kuvassa ollaan jo Jäämeren rannalla Norjan puolella. Hassua, että en tullut ottaneeksi siellä montakaan kuvaa, vaikka elämäni ekaa kertaa olinkin Norjassa käymässä. 

Lappi jäi taakse ja palasimme lapsuusmaisemiini Pohjois-Pohjanmaalle. Yhtenä kesäyönä olin saanut päähänpiston järjestää synttärini lähellä sukulaisia vanhalla kyläkoululla, jossa siis olen ala-asteen käynyt. Koulu ei ole enää vuosiin ollut toiminnassa, mutta sitäkin aktiivisemmin sen tiloissa on toiminut kyläyhdistys, joka vuokraa kunnostettuja tiloja juhlakäyttöön. 

Huippuihanien juhlien jälkeen ajelimme kotomaan poikki mieli kiitollisena sisaruksilleni ja koko suvulle ikimuistoisesta viikonlopusta. Juhlimiseni huipentui vielä maanantain palkalliseen vapaapäivään, jonka vietin yksin kotona ja tekemällä pikku retken autioon merenrantaan. Voiko  vanhenemiselta enää enempää toivoa?!