Keskikesän juhlaa

 

Juhlaa on se, että saa joka päivä ihailla tätä rakasta kotimaata ja sen kauneutta. Alkukesä varsinkin on aina jotenkin sykähdyttävää - voiko olla kauniimpaa kuin hiirenkorvainen koivu?! Se on lupaus edessä olevasta ihanuudesta. Eikä minun kesäni ainakaan ole koskaan ohi juhannuksena. Niin kuin ei joulukaan ole ohi aattoiltana, ei edes Tapanina. Kesä on vasta päässyt vauhtiin. Tämänpäiväinen sade oli oikein odotettu ja rukoiltu, että maa jaksaisi tuottaa myös kauneuden lisäksi satoa. Tosin ei olisi haitannut, vaikka olisi tullut reilumminkin, mutta hyvä tämäkin. 

Viime viikolla ajelimme pitkästä aikaa kasitietä pohjoiseen anoppia ja appiukkoa tapaamaan. Normaalin kahden pysähdyksen sijaan stoppeja kertyi viisi tai kuusi. Mukavaa oli poiketa päätieltä sivuun milloin syömään tai kahville tai muuten vaan paikkoja tutkimaan. Vanhoja tuttuja tai sitten uusia, jotain TV:stä tuttuakin. 

Anopin pihamaasta olen tykännyt aina (kuva alapuolella). Joka kerta kesäaikaan sinne mennessä on "pakko" kiertää joka kukkapenkki ja istutusryhmä. Useimmiten mukaan tarttuu myös taimia kotiin vietäväksi, kuten nytkin kotkansiipeä ja viitapihlaja-angervoa. 

Myös anoppi tekee meidän pihassa vastaavan kierroksen. Lisäksi teemme yhdessä kierroksia muiden pihoissa ja puutarhoissa. Avoimet puutarhat -tapahtumassa olemme monesti käyneet yhdessä. Nyt kävimme muuten vain pietarsaarelaisessa Aspegrenin puutarhassa, joka on hiukkasen vanhempi kuin meidän puutarhat yhteensä. Rovasti Aspegren perusti puutarhansa joskus 1700 -luvulla. Puutarhassa on mm. ruusutarha (nyt ei vielä ollut juuri mitään kukassa) ja raamatullinen puutarha, jossa on Raamatun teksteistä tuttuja kasveja esittelykyltteineen. Keskellä isoa puutarha-aluetta on vanha huvimaja.  Päärakennuksessa toimii lounasravintola. 

Alkukesän kuivuus oli koetellut kasveja myös tuossa puutarhassa ihan kuin täällä omassa pihassammekin. Kastelussa olen yrittänyt priorisointia ja siitä huolimatta yksikään porkkanansiemen ei itänyt (ehkä olivat jo vanhoja), eivät myöskään tillit. Nyt odottelen uusintakylvöjen tulosta. Juhannusruusujen kukinta meni ohi muutamassa päivässä ja nyt ne ressukat ovat rumanruskeita raatoja - onneksi eivät koreile keskellä pihaa. Pionit aloittelevat kukintaansa ja nuppuja ainakin on paljon. Kirjolupiini on tehnyt neljää eri väriä kukkia. Viime vuonna kaikki olivat samaa punaista, mutta nyt on joukossa vaaleanpunaista, fuksiaa ja yksi liila kukka, mikä näyttää ihan komealupiinilta. Näiden kirjolupiinien ei pitäisi olla yhtä hanakasti leviäviä, mutta kovinpa nuo näyttävät riehaantuneen. (Kuva on reilun viikon takaa, joten tällä hetkellä kukkia on vielä enemmän.) Osaako kukaan sanoa, mistä johtuu tuo kukkavarsien käpertyminen?

Nautitaan Suomen suvesta ja valoisista illoista! 

Hyvää juhannusta!