Sirmione Gardajärvellä

 

Italian Gardajärvellä majoituimme Sirmionen vanhaan kaupunkiin kivaan rantahotelliin. Nappasin majoituksen muutamaa tuntia ennen saapumista, kuten suurimman osan tämän reissun majoituksista. Varauksen tehtyäni säikähdin, kun tuli viesti, että vanhaan kaupunkiin ei saa ajaa omalla autolla, vaan auto pitää jättää toisen hotellin parkkiin muurien ulkopuolelle. No, onneksi sieltä oli kuljetus, mikä tosin maksoi vähän ekstraa, mutta emmepä olisi autolla mitään tehneetkään tuolla kapeilla kujilla. 

Sirmione sijaitsee Gardajärven eteläpäässä niemellä. Hotellimme oli aivan rannassa, josta oli ihana lähteä kävelylle rantaa pitkin. Olimme Sirmionessa kaksi yötä, joten meillä oli kokonainen päivä aikaa kierrellä ja katsella paikkoja. Oli todella kaunis sää Saksan koleuden jälkeen, joten nautimme täysin siemauksin Gardan 17 asteen lämpötilasta iltapäivällä. Järven vesi oli aika alhaalla ja kävelimmekin ikään kuin järven pohjaa pitkin melkoisen matkan. 

Sirmionen vanha kaupunki on idyllinen paikka kapeine kujineen, ravintoloineen ja kauppoineen. Niemenkärjen pohjoispää on täynnä hotelleja. Kävellen meille tuli noin kolmen kilometrin lenkki, kun kiersimme niemen ympäri eli paikka ei ole suuren suuri, mutta aivan ihana kyllä!

Bloggeri toimii täällä näköjään todella hitaasti, joten tämän pitempää postausta en onnistu nyt tekemään. Näkemisiin ensi kertaan!

Etelä-Saksasta Itävallan kautta Italiaan

 

Vuosien toiveeni toteutui vihdoin, kun pääsimme lopultakin näkemään Neuschwansteinin linnan Etelä-Saksassa. Kun kuusi vuotta sitten ajaessamme Euroopan poikki Espanjaan edellisellä vuorotteluvapaalla saavuimme Neuschwansteiniin, oli sankka lumipyry ja kohdassa, mistä alla oleva kuva on, näimme vain valkoista pöperöä. Nyt sää oli kirkas, yöllä oli ollut ilmeisesti pakkasta, koska aamulämpötilakin oli vain +2 astetta. 

Olimme liikkeellä sen verran aikaisin aamusta, että parkkipaikallakin oli hyvin väljää. Linnaan sisälle olisimme saaneet myös liput, mutta päätimme jättää sisäkierroksen väliin ja keskittyä katselemaan linnaa ja maisemia. Tavoite oli myös päästä samana iltana Italian puolelle yöksi, joten kovin kauaa emme enää Saksan puolella olleet. Mieli teki jo lämpimämmille seuduille...

Mietimme, lähdemmekö Sveitsiin tapaamaan veljentyttöäni, joka on siellä vaihto-oppilaana, mutta lopulta päädyimme tosiaan ajamaan Itävallan poikki Alppimaisemia ihaillen. Innsbruckin jälkeen maisemissa oli havaittavissa selvää vihertymistä. 

Italian puolelle saavuttuamme painelimme ensin maksullisia moottoriteitä ja matka eteni joutuisasti. Gardajärven lähestyessä päätimme poiketa pienemmille teille ja sitten matka etenikin etanavauhtia. Ajoimme järven länsipuolta tunneleita ja jyrkkiä rantateitä pitkin ja niinpä pimeäkin pääsi lopulta tulemaan, ennen kuin pääsimme perille. Mutta kauniita olivat maisemat ja ilma oli selvästi lämpimämpää kuin Saksassa ja Itävallassa. Alakuvassa näkyy jo Gardajärven rantaa. 

Nyt on aika lopetella ja jatkaa toisella kertaa ihanan Sirmionen kuulumisilla.

 Hyvää viikon jatkoa sinne koti-Suomeen! 

Vihdoinkin matkalla jälleen

 

Kun on kerran saanut matkakärpäsen pureman, ei siitä hevillä eroon pääse. Reilut viisi vuotta sitten, kun lopetimme edellisen vuorotteluvapaamme, päätimme, että seuraavaa haetaan heti kun se vain on mahdollista. Ja viiden vuoden välein se on mahdollista, joten nyt olemme jälleen ottaneet töistä taukoa ja lähteneet pitkälle reissulle. Tarkoitus on palata Suomeen vasta sitten, kun tulevan talven lumet ovat sulaneet ja kevät on jo melkein hiirenkorvilla. 

Lähdimme matkaan omalla autolla, joka ajettiin aluksi Finnladyn kyytiin Helsingissä. Itämeren aallot kuljettivat meidän Saksaan, jossa tälläkin hetkellä olemme. Matka on edennyt hitaasti, koska on niin paljon mielenkiintoista matkan varrella. Alkuun juutuimme Hampuriin, jossa on miniatyyrimaailmojen ystäville todellinen ihmemaa eli Wunderland. Paikka on käsittämättömän suosittu ja lippuja on vaikea saada haluamalleen ajalle, ellei sitten ole todella hyvissä ajoin liikkeellä - jopa kuukausia etukäteen. Me menimme puoliltapäivin tiskille ja saimme kuin saimmekin liput samalle päivälle, tosin vasta klo 21.15. Paikka on auki puoleenyöhön, joten ehdimme kuitenkin pari kolme tuntia kierrellä ja ihmetellä taitavien käsien aikaansaannoksia. Kuvista saa ehkä vaisun käsityksen siitä, mistä on kyse. Upeassa punatiilirakennuksessa on maailmaa pienoiskoossa useassa eri kerroksessa, ja hienointa on, kun paikat heräävät ikään kuin eloon: junat puksuttavat tunneleista toiseen, lentokoneet lentävät, laivat seilaavat, autot huristavat kaduilla ja teillä sekä myös osa ihmishahmoista tekee jotakin.  

Nämä maisemat ovat Venetsiasta, joten tulipahan paikattua sekin aukko sivistyksessä, että en ole siellä koskaan käynyt. Ja välillä tietenkin tulee yö, jolloin maisema, talot ja liikenne näyttävät ihan erilaisilta kuin päivänvalossa. 

Hampuri on muutenkin mielenkiintoinen kaupunki monine kanavineen. Kovin paljoa emme ehtineet päivässä kierrellä, mutta löysimme myös erikoisen museon, jossa kerrottiin Saksan tullilaitoksen historiasta. Zollmuseum sijaitsee myös erään kanavan varrella melko lähellä tuota Wunderlandia, joten helposti niissä voi vierailla samalla reissulla. Museon pihalla komeili vuoden 1965 mallia oleva Kleinbussi, jollaisen muistan jo lapsuudestani eräällä tuttavaperheellä olleen. Sisällä hämmästyttivät erityisesti huumeiden ja muiden laittomien tuotteiden salakuljetustavat. Satujen lempihahmoni Punahilkka oli kyllä päässyt kyseenalaiseen tehtävään, kuten alimmasta kuvasta saattaa huomata. 

Matka jatkuu halki avarien maisemien etelää kohti. Parin päivän päästä pääsemme ehkä jo seuraavan valtion puolelle. Välillä pysähtelemme idyllisissä kylissä ja käymme syömässä tai kahvilla. Parasta on, että ei ole kiirettä minnekään. Moottoritiellä oli yllättävän paljon autoja, jotka ajoivat korkeintaan satasta niin kuin mekin, vaikka rajoitukset olivat 120 tai ei ollenkaan rajoituksia.