Patikointipäivä

 

Viime vuoden puolella ennätimme tehdä joulun jälkeen vielä yhden patikkaretken. Päivä oli kaunis ja lämmin, matka enimmäkseen ylämäkeen noin 8 kilometriä. Tuo ylläoleva kuva on otettu jostain reitin puolivälistä, päämäärä eli Mijaksen valkoinen kylä näkyy rinteellä. Reitti kulki aluksi pienen pätkän asfalttitietä, sitten soratietä, polkua, betonitietä ja lopulta taas asfalttia. Matkan varrelle osui paljon mielenkiintoista autiotaloista erikoisiin maanmuodostumiin. Oppaana käytimme Googlemapsin karttaa, joka tarjosi kotoamme perille kolme eri reittivaihtoehtoa muutaman sadan metrin pituuserolla. 

Sateet olivat syöneet hiekkatien paikoin tosi huonoon kuntoon. Ylitimme pari kertaa kartan mukaan joen, mutta aivan pieni liru pohjalla vain virtasi, tuskin puroksi voisi kutsua. Kahden viikon sateista ei siis paljon jäänyt ainakaan jokiin tai puroihin vettä. Alla olevat kuvat ovat autiotalosta, joka on upealla paikalla merinäköalalla. Ihmetytti, miksi se on jätetty rapistumaan. Ehkä vuoritie on ollut vain turhan haastava pitää kunnossa, en tiedä. 

Muita reitillä liikkujia ei juuri ollut, vaikka sää oli patikointiin mitä mainioin. Neljän tytön ja hevosen seurue ohitti meidät ja vastaan tuli muutama suomalaismies kävelysauvoineen. Melkein poikkeuksetta kävelysauvojen kanssa liikkuvat osoittautuvat suomalaisiksi. Sauvat ovatkin usein tarpeen patikoidessa vuorilla, nyt unohdin omani kotiin. 

Autiotalon lisäksi matkan varrelle osui kaunis kappeli sekä luolatalo, joka on rakennettu osittain kallion sisään. Näitä vastaavia taloja on enemmän Setenil de las Bodegasin kaupungissa, jossa olemme joskus aiemmin vierailleet. 

Seuraavat patikoinnit ovat jo suunnitteilla. Täällä erilaisia valmiita reittejä riittää vaikka kuinka paljon ja matkan pituuden ja haastavuuden voi valita oman kunnon mukaan. Ilman runsasta vesimäärää ei kuitenkaan kannata mitään patikointia tehdä. Joskus olemme joutuneet kääntymään kesken takaisin, kun olemme tajunneet ottaneemme liian vähän juotavaa mukaan. Tällä kertaa reitti päättyi kylään, jossa sitten ruokailimme. Kotiin palasimme bussilla, joka on täällä kyllä edullinen liikkumismuoto eri kylien ja kaupunkien välillä. Vuoden alusta alkaen Fuengirolan kaupungissa bussimatkat ovat kaikille ilmaisia kaupungin sisäisessä liikenteessä. Jossain vaiheessa on tarkoitus ottaa käyttöön bussikortti, joka sallii ilmaismatkat vain kaupungin virallisille asukkaille eli ei täällä lomaileville turisteille. Toistaiseksi kuitenkin etu koskee kaikkia. Meille tämä tarkoitti myös bussivuorojen lisääntymistä huomattavasti. 

Hyvää alkanutta vuotta!