Pää pilvissä, jalat maassa

 

Tällä viikolla teimme ensimmäisen pitemmän patikointiretken vuorille. Ajoimme Mijaksen kaupungin ohi merkittyjen patikointireittien lähtöpaikalle, jossa on ilmainen pysäköintipaikka. Sää oli varmasti talven tuulisin, vaikka muuten olikin aurinkoista niin lähtiessä kuin palatessa. Matkan varrelle mahtui tosin toisenlaistakin säätilaa. Mijas-vuoren huipulla on sääpallo, jonne lähtöpaikalta oli noin viiden kilometrin taivallus. Kaikkiaan reitistä kertyi reilut 11 kilometriä minun Sportstracker-sovellukseni mukaan, mutta mieheni älykellon mukaan lähes kilometri vähemmän. 

Alkumatka oli kaunista ja aurinkoista, mutta lippiksestä sai pitää kiinni, jos halusi pysyvän päässä. Ennen huipun saavuttamista alkoivat pilvet vyöryä vuoren toiselta puolen yllemme, ja niinpä huipulla olimme kirjaimellisesti pilvessä. Ylhäällä oli metsäpalon jäljiltä aika aavemainen näky ja vinhasti vinkuva tuuli lisäsi elokuvamaista elämystä. 

Aika pitkästi saimme tulla alaspäin, ennen kuin oli taas aurinkoista ja eväiden syönti alkoi maistua. Sääpallo huipulla näkyi nyt myös hyvin, toisin kuin ylhäällä ollessamme. Ja maisemissa ei muutenkaan valittamista. Harmi vain, että vanha polvivaivani aktivoitui heti alaspäin lähdettyämme ja niinpä olin aika tuskissani jo muutaman kilometrin jälkeen. Kävelysauvat auttoivat asiaa hieman, mutta kyllä jokainen alaspäin tultava askel oli tuskaa, ylöspäin ja tasamaa ihan ok. Vaiva kyllä helpotti heti, kun pääsin kotona sohvalle!

Kaiken kaikkiaan reissu oli melkoinen elämys. Ensi kertaa varten täytyy käydä ostamassa jonkinlainen polvituki, että pääsee mäen päältä alaskin! 

Mukavaa uutta viikkoa sinulle!