Onnellista

 

Syksyllä 1985 vietimme muutamia ikimuistoisia hetkiä tämän kaiteen ja kansallismaiseman äärellä. Sanotaan tämän maiseman vaikuttaneen Sibeliuksen Finlandian syntyyn. En tiedä, oliko maisemalla vaikutusta, mutta joka tapauksessa tuon mainitsemani syksyn jälkeen tuli uusi vuosi, jolloin helmikuussa astelin alttarille elämäni miehen kanssa ja siitä saakka ollaan yhteistä polkua tallattu. Tähän muistojen maisemaan palasimme nyt hetkeksi 35-vuotishääpäivänämme. Paikkahan on tietysti Aulanko Hämeen sydämessä. Nyt oli jäätävän tuulinen sää, joten emme lähteneet laskeutumaan tästä niitä yli 300 porrasta alas karhuluolalle, mutta syksyltä 1985 on sieltä albumiimme liimattu jokunen kuva. 

Aika monta viimeisimmistä hääpäivistä on tullut vietettyä ulkomailla, ja siksi nytkin piti jonnekin päästä reissuun. Kyllähän Hämeenlinna aina yhden ulkomaanmatkan korvaa, eikä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Kaupungissa on hyviä ravintoloita syömiseen  ja kahviloita herkutteluun. Hieman mietitytti etukäteen, miten paljon porukkaa on liikkeellä ja onko koronan suhteen turvallista liikkua kaupungilla. Hiljaista oli, kuten tästä seuraavasta kuvasta voi päätellä. Saimmepa sitten erinomaista palvelua.

Ja herkuteltua tuli oikein monen viikon edestä! Samalla kun täytimme vatsaamme, olimme tyytyväisiä, että pystyimme omalta osaltamme tukemaan paikallisia yrittäjiä. Tsemppiä kaikille ravintoloiden ja kahviloiden pitäjille näinä rajoitusten aikoina!

Eikä reissua ilman museovierailua! Likimain ainoa auki oleva sattui olemaan Parolan panssarimuseo, joten se jos mikä sopi hääpäivän viettoon mainiosti. Olen joskus kuullut verrattavan avioliittoa esimerkiksi 30-vuotiseen sotaan, mutta meidän liittomme ei ole ollut mitenkään sotaisa, vaan nimemmekin jo velvoittaa aivan päinvastaiseen. Tietenkin omat ylä- ja alamäet jokaista parisuhdetta värittävät, mutta kaikesta on yhdessä selvitty, koska pohja on yhteinen. Jos on perusasioista samaa mieltä, ei mielestäni ole lopulta väliä, mistä hammastahnatuubia puristaa tai miten päin vessapaperi rullasta tulee. Toki joskus pikkuasioillakin on merkitystä, mutta se kuuluu elämään. 

Sukuakin tuli siis tavattua, ja menneitä muisteltua. Katse on kuitenkin parasta pitää eteenpäin suunnattuna. Menneistä voi ottaa oppia, ja olla kiitollinen tästä päivästä. Mikäli meille elinvuosia vielä suodaan yhdessä, tulemme edelleen pysymään saman pöydän ääressä ja nauttimaan toistemme seurasta. Pöydät kuluvat ja ihmiset uurtuvat, mutta elämä jatkuu, rakkaus pysyy ja kasvaa. Kasvaa, koska se on niitä harvoja luonnonvaroja, joka kasvaa vain tuhlaamalla. Olen niin kiitollinen ihanasta aviomiehestä!