Valkoista, valkoista ja ripaus punaista

 

On tämä talvi sitten niin kaunis vuodenaika, että joka päivä saa ihailla ja huokailla, kun katselee ympärilleen. Oi, miten meitä nyt hellitään puhtaudella ja kauneudella aamu- ja ilta-auringon värjätessä muuten valkoisen maiseman hennon punertavaksi. Ja illlansuussa on ihana palata kotiin, missä pihalyhty (miehen rakentama)  toivottaa tervetulleeksi. 

Valkoista kauneutta olen ihaillut myös keittiössä, missä ikkunalla ollut jouluksi ostamani amaryllis alkoi ensin venyttää vartta hurjan pitkäksi ja lopulta avasi upeat uudet kukkansa leikattuani sen maljakkoon. Saman teki lahjaksi saamani punainen amaryllis. Eli toinen kukinta molemmilla nyt tammi-helmikuun vaihteessa, ja yhä ovat kukassa. Tulppaaneista on vain aika lyhyt ilo, mutta nämä amaryllikset ovat mukavan pitkäkestoisia ilostuttajia. Yritän vielä saada ruukkuihin jääneet sipulit uudelleen kukkimaan ensi jouluksi - en ole kyllä ennen onnistunut siinä, mutta aina voi yrittää uudelleen. 

Valkoista ja punaista oli tietenkin myös Runebergin päivän tortuissa, joita leivoin Yhteishyvä -lehden ohjeella gluteenittomina. Hyviä tuli. Runebergin päivän tienoilla tulee aina muisteltua rakasta, edesmennyttä äitiäni, jonka syntymäpäivä oli 6.2. Tänä vuonna hän olisi täyttänyt peräti 86 vuotta, mutta sai elää vain 67 -vuotiaaksi. Silti hän eli sisällöllisesti rikkaan ja mielenkiintoisen elämän, josta me 7 lasta olemme kiitollisia. Yhtä lailla helmikuun alussa tulee aina muisteltua myös isää, joka pääsi Taivaan kotiin helmikuun 2.päivänä 1986, jolloin hän oli 59 -vuotias. Hautasimme hänet 8.2. ja saman kuun 22. päivä vietimme mieheni ja minun häitä. Kutsut oli postitettu ja hääjärjestelyt pitkällä, joten oli vain sopeuduttava tilanteeseen, jossa tunteet vaihtelivat sanomattoman suuresta surusta ihanaan iloon yhden kuukauden aikana. Sellaistahan elämä joskus on, yllätyksellistä. 

Tänään iloitsen kauniin talven lisäksi levosta ja rauhallisista koti-illoista, jolloin tuli ritisee takassa ja saunakin lämpiää. Arki on leppoisaa ja iltaisin on aikaa lukea, piirtää, maalata, kutoa sukkia ja ihan vain löhötä sohvalla. Ilman koronapandemiaa varmaan kiitäisin tukka putkella ympäriinsä eri harrastuspiireissä. Eli jotain hyvää tässä eristyneisyyden ajassakin on. 

Rentoa helmikuun jatkoa sinulle!