Iloista ystävänpäivää ja laskiaista

 

Talven valkoisuus häikäisee joka päivä. Uskomatonta, miten kauniilta kaikki näyttää valkoisella kuorrutettuna. Laskiaispullakin. Aurinko lämmittää kiteistä hankea ja saa usvan leijumaan peltojen yllä. Kaunistahan se on, ei voi kieltää. Laskiaista on hyvä viettää näillä keleillä, kun pakkanenkin on jo hellittänyt pahimman otteensa. Silti kevään ja kesän kaipuu alkaa kasvaa päivä päivältä.   Tässä vielä muutama talvikuva - sitten alkaa jo mielestäni riittää tämä talven hehkutus...

Kaupungilla joki on jo alkanut sulaa - lähestyvän kevään merkki sekin. Virtaava vesi kerää hurjasti vesilintuja, sorsia ja muita uiskentelmaan. 

Ystävänpäiväkin on huomenna. Lähdemme ystävien kanssa luontopolkua tarpomaan ja laskiaisesta nauttimaan. Miten paljon varsinkin tänä aikana hyvät ystävät merkitsevätkään! Jotenkin viime aikoina on ollut koskettavaa lukea uutisia ihmisten yksinäisyydestä, joka nyt koronaeristysten myötä on entisestään lisääntynyt. Olen kiitollinen, että aviomieheni on myös paras ystäväni. 

***

Talven suururakkana olen käynyt läpi vanhoja valokuvia tietokoneella. Tuhansia ja tuhansia niitä on, eikä malttaisi luopua mistään. Joistakin kuvista on tullut toisia rakkaampia, ja niihin palaa aina  uudelleen. Niin kuin näihin seuraaviin, jotka kertovat ystävänpäivästä tasan neljä vuotta sitten. Ajelimme mieheni kanssa halki andalusialaisen luonnonpuiston Ubriquen kaupunkiin. Näihin maisemiin kaipaan aika ajoin, vaikka täällä kotimaassakin viihdyn ihan hyvin. 

Luistavaa laskiaista ja iloista ystävänpäivää sinulle! 

Tämä kuva on samalta reissulta Vejerin kaupungista Andalusian länsirannikolta.